perjantai 23. joulukuuta 2016

Viimeiset joulukaupat ja kuumotusta

Pukki on tänä vuonna häärännyt pitkin joulukuuta. Tänään on neljästoista nousupäivä, pulkkamäessä oltiin ainoastaan kolmesti. Nousua yhteensä noin 8%. Moni bloggaaja on jo päivitellyt sitä, että osakkeet tuntuvat nousevan kohtuuttomasti. En ole välttynyt samaiselta tunteelta. Sain työkaveriltani sarkastista palautetta, että hanurini ei kestä nousuja. Samaa mieltä. Lohtua saan kuitenkin siitä, että omistukseni ovat lähtökohtaisesti järkihintaan hankittuja voittoa tekeviä yhtiöitä, joten laskuvaran pitäisi olla rajallinen.

Jouluostosten lisäksi shoppailin taas vähän pörssissä. Halusin irtaantua Wells Fargosta, koska jenkkilä. Kurssinousun lisäksi dollari vahvistui, mikä takasi hyvinkin yli 20% tuoton tälle seikkailulle johon lähdin Nordnetin kampanjan vuoksi elokuussa. Osto oli siis maksuton. Kertaalleen kuitattu kvartaaliosinko puolestaan kattoi myyntikustannukset melko lailla tasan.

En halunnut jättää käteisiä mätänemään, joten lappasin pukinkonttiin pienenpientä Zeeland Familyä. Lapun likviditeetti on seitinohut ja ensi vuoden P/E on 9. Inderes arpoo päivän kurssiin 10% upsiden. Korostetun alhainen likviditeetti ja viiden miljoonan market cap tarkoittaa, että heilahtelu on voimakasta ja lappua on näin helpompi ostaa aliarvostuksella. Rahastotkaan eivät tähän hanakasti tartu, mikä kenties vaikuttaa arvostusta alentavasti - pidän tätä hyvänä. Mielenkiinnolla seurataan.

Vuoden kenties viimeisenä ostoksena toin salkkuuni myös Asiakastietoa. Tämä sijoitus on täysin oma keksintöni, joten saapa nähdä, millainen katastrofi saadaan aikaan. Firma ei ole täysin uusi tuttavuus, sillä omistin sitä henkilökohtaisesti jo ennen eilistä. Asiakastieto tuottaa yritys- sekä luottotiedoista jalostettuja palveluja, joilla yksityishenkilöt ja yritykset voivat tehdä riskiarvioita esim. potentiaalisista vuokralaisistaan. Asiakastieto on tänä vuonna lyönyt tiskiin vakuuttavia kasvulukuja, eikä reilun 19 euron hinta vaikuta kovin paljolta odotettavissa olevasta yli euron eps:stä (q1-q3 oli 80snt) sikäli kun kasvua on vielä tulossa. Suurimpien omistajien joukossa majailevat mm. Nordea, Sampo sekä Mandatum (eli Sampo). Pidän tätä hyvänä.

Osinkoa jaettiin tänä vuonna yksi euro, josta 23snt pääomanpalautusta. Virallinen osinkopolitiikka on jakaa vähintään 70% voitoista, joten odotan keväällä vähintään tämänvuotista 77 sentin osinkoa, mikä on ostohinnalleni 4%.

Nyt on minunkin aika siirtyä joulun viettoon. Hyvää joulua kaikille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Marraskuussa kaksi ulos, yksi sisään ja viittä lisää

Marraskuusta muodostuikin Sijoitus Oy:lle melko aktiivinen kuukausi. Loppukuusta Shareville-salkulle kilahti kolmas tähti ja viimeisenä päivänä salkku teki vielä uudet ATH-lukemat. Hyvä niin.

Sijoitusstrategiani on toiminut toistaiseksi hyvin, mutta sen ongelma - mahdollisesti nyt ja aina - on, että yhtiön "todellisen" arvon arviointi on vaikeaa, koska en juuri tee omaa analyysiä yrityksistä. Olisi tavallaan yksinkertaisempaa, jos yritystä voisi ostaa tiettyyn kurssiin, siitä saisi korkean ja tasaisen osingon ja siitä voisi luopua koska vain samaan hintaan. Päätin nyt kuitenkin luopua kahdesta omistuksestani: Metsä Boardista ja DNB:stä

Ostin DNB:tä aikanaan, koska sen hinnassa oli useammankin tahon mielestä reippaasti nousuvaraa.
DNB oli yksi voitollisimpia sijoituksiani, n. +30%, mutta totta puhuen olin menettänyt kosketukseni siihen. Ongelmani oli, että kyseisen pankin suhteellinen osuus on pienentynyt sitä mukaa kun olen kasvattanut salkkuani. Näen asian niin, että ennen pitkää firmaa olisi pitänyt ostaa lisää jos siitä haluaa saada merkittävää kassavirtaa pitkällä tähtäimellä. Mutta koska minulla ei ole käsitystä firman varsinaisesta arvosta, päätin hankkiutua siitä eroon. Myyntihetkellä DNB oli myös Sharevillen Relaxin top myydyimmissä. Sain siis myyntivoittoa ja mielenrauhaa.

Metsä Boardin tilanne oli niinikään sellainen, että se oli ottanut ostohintaani nähden noin 30% nousun. Se oli myöskin myyntihetkellä Relaxin Suomen myydyimpien listalla - ja edelleen kolmantena. Suhteellinen omistus oli DNB:n luokkaa ja sen lisäksi inderesin tavoitehinta tuli ylitettyä. Päätin siis vapauttaa rahat muuhun käyttöön.

Molempien omistusten mutta eritoten Metsä Boardin osalta täytyy myöntää, että ajoitus ei onnistunut kovinkaan hyvin vaikka kotiutinkin makoisat voitot. Metsä Board on sittemmin jatkanut nousuaan vielä seitsemän prosenttia, DNB käväisi reilut kolme pinnaa myyntihinnan yläpuolella. DNB ei sinänsä kaduta, sillä sen arvosta minulla ei ole hyvää käsitystä, mutta Metsä Boardia olisi ehkä pitänyt miettiä tarkemmin. Joudun maksamaan Metsän myymisestä veroa, mikä tarkoittaa että maksan 1,26€*20% = 0,252€ per lappu. Olisi pitänyt tajuta odottaa, että ylihintaa on enemmän kuin 4 senttiä (vajaa prosentti) per lappu. Ensi kerralla sitten. Toisaalta kaikkia pääomia tarvittiin muihin tekemiini ostoihin. Mistä pääsemmekin seuraavaan osioon eli lisäyksiin.

Lisäsin Nokiaa, Restamaxia, Comptelia, Suomen Hoivatiloja sekä Verkkokauppa.comia.

Nokiaa sain napattua karvan alle 3,8 euron mikä oli (ehkä) vaihteeksi hyvin ajoitettu Nokia-osto sillä sen jälkeen palattiin nopeasti 3,9-4,0 euron tuntumaan. Nokia ostaa seuraavaksi miljardilla omiaan ja pikainen päässälasku kertoo, että 7,5 miljoonan euron päiväostoilla se tarkoittaa että lapulle on taattua kysyntää noin neljäksi kuukaudeksi. Lisäksi Nokian pamput ovat tankanneet firmaa henkilökohtaisesti isolla kädellä mikä kirvoitti Jukka Oksaharjulta seuraavan kommentin: "Nokian johto on tankannut miljoonilla kurssilaskussa. Johdon osakemyynteihin voi aina keksiä useamman selityksen, mutta ostoihin vain yhden." Pidän Nokiaa erittäin houkuttelevana, koska näen, että markkinat eivät katso vielä parin vuoden päähän. Nousua odotellessa päivän kurssilla irtoaa yli 4% osingot, joten ostohinnoissa ollaan edelleen. Toisaalta Nokia on salkussani olevista firmoista euromääräisesti eniten tappiolla oleva, joten minua saattaa olla turha kuunnella.

Restamaxin, Comptelin, Hoivatilojen sekä Verkkokaupan tilanteet olivat kaikilla sellaiset, että osuudet salkussa olivat suhteessa pienentyneet salkun kasvamisen myötä. Näen kuitenkin kaikissa hyvää nousuvaraa, minkä vuoksi päädyin lisäämään kaikkia. Hoivatiloja ilmaantui hiljattain Inderesin mallisalkkuun, joten sen lisääminen tuntui todella luonnolliselta. Verkkokaupan tavoitehinta nousi hiljattain, mikä toimi lopullisena lisäämispäätöksenä. Comptelin laskettelusta mainitsin jo aiemmin ja päätinkin joustaa 2 euron hintarajasta. Restamaxin osuus oli pienempi kuin muiden ja senkin tavoitehinnalle oli edelleen kymmenisen pinnaa nousuvaraa, joten päätin lisäillä sitäkin.

Uutena avasin position Taaleriin. Taaleria on Inderesin mallisalkussa ja nousuvaraa tavoitehintaan oli yli 20%. Taalerin tiedotus on niukempaa kuin monissa muissa yrityksissä ja kurssi olikin lasketellut kevään reilusti yli yhdeksästä eurosta aina hieman yli kahdeksaan euroon asti. Itse pääsin kyytiin 8,05€:n kappalehinnalla, eikä osake ole niin alas sulkenut tänä vuonna kertaakaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

SijoitusOy - kolmen tähden osakepoimintaa

Tänään aamulla kirjauduttuani Sharevilleen kohtasin seuraavan iloisen näyn:



Kolme tähteä tarkoittaa, että olen Sharevillen käyttäjistä parhaiten tuottaneessa kymmenyksessä. Koska tämä lysti saattaa olla jo huomenna 24.11. ohi, tämä kirjoitus on tehtävä tänään.

Sijoitus-Oy:n Shareville-salkku on ollut nähtävillä toukokuun alusta asti. Aluksi liikkeet olivat vaimeat, mutta ajan myötä kun osakepaino nousi, päästiin kunnolla vuoristoradan kyytiin. Elokuun alusta alkoi syntyä reipasta pesäeroa indeksiin ja eilisen päätteeksi salkku oli 18,99% voitolla. OMXHPI on vastaavassa ajassa noussut 7,20%.

Olen sijoittanut jo vuosia, mutta aggressiivista osakepoimintaa olen tehnyt vasta vuoden. Miten näin hyvään tulokseen pääsee?

1) Tuuri - monellakin tapaa.

Ensinnäkin Sijoitus-Oy:n salkun avauksen ajoitus oli tilanteessa, jossa indeksi oli em. 7,2% alempana kuin nykyhetkenä. Tämä on merkittävää, sillä nykyhetkelläkin indeksi on vielä reilut pari prosenttia alempana kuin vuoden alussa. YTD-vertailussa saan siis suurimpaan osaan sijoittajista usean prosentin kaulan heti lähdössä.

Toiseksi salkkuuni mahtuu ainakin Nordnetin lappujen osalta melkoinen onnenkantamoinen. Olin haalinut Nordnettia pitkään pitoon osinkoja varten edullisella hinnalla. Tähän päälle oli ensin tullut n. 10% nousut ja päälle vielä 25% preemio. Koko tuotostani tämän piikkiin voi laittaa ainakin prosentin tai pari.

2) Inspiroidun viisaammistani

Toisin sanoen: Katson mitä hyvää track-recordia omaavat henkilöt oikealla rahallansa tekevät. Sharevillessä ei pelata monopolirahalla vaan ihmisillä on siellä oikeata rahaa pelissä. Pyrin jäljittelemään sellaisia henkilöitä, jotka pystyvät saavuttamaan ylituotta hajautetulla salkulla. Hajautus on tärkeä pointti, sillä periaatteessa "kaikki mustalle" sekä "koko rahalla 8x bullia"-strategioiden täytyy tilastotieteen sanelemana toisinaan toimia.

3) Kylmähermoisuus

Olen päättänyt vaurastua. En kanna huolta siitä, miltä tilanne kullakin hetkellä näyttää vaan uskon että saan homman maaliin. Tällainen (terve?) itsevarmuus tarkoittaa, etten hötkyile tai menetä yöuniani joka kerta kun lasketellaan muutama prosentti kaakkoon siitäkään huolimatta että käytännössä koko omaisuuteni on tällä hetkellä osakkeissa. Seuraan Sharevilleä ja huomaan että vaikka useimmilla maneerit on samanlaisia kuin itselläni, sekaan mahtuu myös niitä jotka ainakin sanovat heittäytyvänsä myyntilaidalle koska pää ei kestä kurssilaskua.

Oma henkilökohtainen taito ei todellakaan mahdu edelliselle listalle. Pikemminkin näyttäisi siltä että nimenomaan niissä poiminnoissa joissa olen oikeasti käyttänyt omaa "analyysiani", olen pahasti pakkasella. I'm looking at you, Novo Nordisk.

Tässä vaiheessa lienee turvallista sanoa, että indeksi tulee pestyä tänä vuonna. Pyrin jatkossakin hyvään tuottoon ja olen sitä varten valmis myös käyttämään aikaa osakkeiden metsästykseen. Voi olla että vuoden-kahden päästä minä ja monet muut saapuvat blogiini nauramaan tätä huonoja ideoita sisältävää kirjoitusta, mutta sen(kin) riskin olen valmis kantamaan.

Metsästysonnea.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Ensi vuonna työnteon voi lopettaa jo lokakuussa

Sain aikaiseksi tehdä arvion ensi vuoden tulevista osingoista. Yrityksen sijoituksista vain n. 5% on rahastoissa joissa on kasvuosuus joten taloudellisen riippumattomuuden arviointi sijoitusten tuottaman kassavirran mukaan on perusteltua.

Luin hiljattain uutisen, jossa puhuttiin jälleen kerran sukupuolten välisistä palkkaeroista. Aikomuksenani ei todellakaan ole ottaa asiaan tässä blogissa mitään kantaa, mutta uutisessa mainittiin termi "naisten palkkapäivä" eli 31. lokakuuta, josta eteenpäin naiselle ei maksettaisi lainkaan palkkaa mikäli alhaisempi palkka ei olisi jakautunut tasan pitkin vuotta. Tästä inspiroiduin laskemaan vastaavan päivän josta lähtien passiiviset tuloni riittäisivät kattamaan loppuvuoden menoni.

Olen muistaakseni nähnyt jossain vastaavia laskelmia, mutta en onnistunut löytämään kyseisiä kirjoituksia enkä tiedä mitä nimeä tästä käytetään, joten kutsun asiaa termillä "pääomaloma".

Sijoitus Oy:llä on pörssissä 26 potentiaalisesti kassavirtaa tuottavaa sijoitusta, joskin osa kuten Sotkamo Silver ei tällä hetkellä jaa osinkoa. Yli puolet sijoituksistani on Inderesin seuraamia yrityksiä ja käytin näille Inderesin osinkoennustetta. ETF:ien osinkoennusteiksi käytin viimeistä kalenterivuotta, jolle koko osinko oli jo maksettu. Joillekin tämä oli 2015, toisille 2016. Ulkomaisten yritysten osingoiksi kaivoin konsensusennusteita. Sikäli kun osingot maksetaan ulkomaisissa valuutoissa, käytin kuluvan päivän kursseja muunnoksissa.

Kaiken tämän jälkeen vähensin bruttomääräisistä pörssin osingoista 26% (20% yhteisöveroa, sitten 7,5% pääomaveroa) ja lisäsin tähän pörssin ulkopuoliset osingot joista vähensin 7,5%. Kun jaoin netto-osingot arvioidulla vuosittaisella kulutuksellani, lopputulos oli sangen tyydyttävä - 24,18%. Tämä merkitsee sitä, että ensi vuonna voisin ratsastaa lokakuun neljännestä päivästä alkaen loppuvuoden tuotoillani.

Mikäli haluaisin kantaa enemmän riskiä, voisin hyvin vetää superluoton tappiin. Tämä onkin aihe, josta kirjoittelin aiemmin. Salkkuni lainoitusarvo on tällä hetkellä n. 57%. Sanoisin, että minulle jäisi kohtalainen turvamarginaali jos ostaisin salkkuni nykyisestä lainoitusarvosta 40%:lla jotain isoa kassavirtaa tuottavaa kohdetta. Tällöin kultatason joustovaraa olisi sen verran kuin kyseisestä kohteesta tulisi lisälainoitusarvoa.

Otetaan esimerkiksi Citycon. Unohdetaan hetkeksi se tosiasia, etten voisi oikeasti ostaa tätä koko rahalla sillä sen paino salkussa nousisi liian suureksi kultatason Superluottoon. Cityconin lainoitusaste on 70%. Jos ostaisin sitä koko em. summalla, salkkutasolla laskuvaraa jäisi kultatason puitteissa 13%. Perustelu menee näin:

57%*47% = 22,8%. Vivutetun salkun koko on siis 122,8% alkuperäisestä. Uudesta 22,8% osuudesta saa 22,8%*70% = 16,0% lainoitusastetta mutta tämä on suhteessa salkkuun ennen vivutusta. Vivutetulle salkulle laskuvara on siis 16%/122,8% = 13,0%. Marginaalin riittävyydestä voi toki olla montaa mieltä.

Tuottopuolella asia onkin mielenkiintoinen, sillä 1% korkokulun jälkeen nykykurssilla (2,11€) osinkoa saa ennen veroja 6,1%. Toimitusjohtajan käteen jäisi nettona 4,5%. Laskin kertoo, että vuosittain tästä jäisi käteen noin 27 päivän kulujen verran rahaa, joten loman voisi aloittaa jo syyskuun seitsemäs. Ei paha.

Mihin kohtaan kalenteria pääomalomasi alkupäivä tipahtaa?

tiistai 8. marraskuuta 2016

Lokakuun nousut, laskut, ostot ja myynnit

Lokakuun 26. päivä salkkuni kävi huipussaan. Fiilikset oli katossaan, kun poimimieni yritysten Q3-raportit tuottivat ilahtumisia. Viimeiset pari viikkoa onkin sitten tullut turpiin. Noh, aina ei voi voittaa. Tämän päivän myötä Q3 on osaltani taputeltu, joten ehkä on asiallista jakaa pari ajatusta.

Afrikan-seikkailujeni jälkeen päädyin tuloskausietkojen suosituksen siivittämänä lisäämään CapMania 1,20€ kappalehintaan. Firma toimitti kelpo Q3-raportin ja kurssi onkin pompsahtanut tuosta muutaman sentin ylöspäin. Eipä valittamista. Keväälle odotetaan 8 sentin osakekohtaista osinkoa, mikä tekee keskihinnalleni päälle 7,5% osinkoa. Osingon pitäisi seuraavina vuosina olla kasvujohteinen, mikä tietää hyviä tuottoja. CapMan teki Norvestiasta ostotarjouksen, jonka Inderesin mukaan pitäisi toteutuessaan parantaa osakekohtaista tulosta.

Avasin position Suomen Hoivatiloihin. Kurssi oli 6,71€:n piikistä tippunut jonkinlaiseen välikuolemaan. Sain laput 5,80 euron kappalehintaan ja ajoitus saattoi olla jopa kohtalainen, sillä lappu ampaisi pian takaisin yli kuuteen euroon. Q3 raportti oli sekin kelvollinen - 53 senttiä vaikka vuotta on vielä neljännes jäljellä. Alle 10 P/E:hen siis päästään tältä vuodelta.

Nordnet oli salkkuni viideksi suurin positio vielä lokakuun loppua kohti mentäessä. Puljusta tehtiin yllättäen ostotarjous 25% preemiolla. Positio ampaisi välittömästi toisiksi suurimmaksi omistuksekseni ja päätin laittaa osakkeet lihoiksi, sillä en uskonut että ostotarjous tuosta enää paranisi. Kokonaistuottoa kertyi n. 35%, vaikka heikentyneen kruunun vuoksi tulikin hieman takkiin.

Lisäsin myös niinikään edellisellä kerralla mainitsemaani Cityconia. Q3-tulos oli tasaisen varma ja lisäyshinnalleni saan 7% osinkotuoton. Kurssi livahti 2,15 eurosta vielä alle 2,07 euron ilmeisesti vaalien alla olevan hermoilun vuoksi. Muutaman prosentin ale olisi toki kelvannut, mutta eiköhän tämäkin kohta taas pyöri 2,3 euron korvilla. Kvartaaliosinko alkaa jo olla sitä luokkaa että sen voi vielä verojenkin jälkeen nostaa seteleinä automaatista.

Päätin tehdä kolmannen oston Martelaa vielä positiivisen tulosvaroituksen ja Q3-julkaisun välissä hintaan 9,50€. Kurssi on ollut hivenen pomppuinen hyvän Q3:n jälkeen, mutta kympin tuntumassa ollaan pyörinnyt eikä katua ole tarvinnut. Martelan osakekohtainen tulostavoite on parin-kolmen vuoden päästä sellainen, että osinkoa on varaa maksaa euron verran - osake on siis edelleen ostohinnoissa jos luottoa löytyy. Oma tilanteeni on, että Martelalla on yli 9% paino ja se on nyt selvästi suurin omistukseni. En ole toistaiseksi siis valmis lisäämään, vaikka Inderesin tavoitehinnalla kirjoitushetkellä upsidea on 15%.

Ja sitten ne huonommat tapahtumat. Nokian Q3 oli hyvin ristiriitainen kokemus, sillä vaikka tulos oli periaatteessa vahva, markkinat reagoivat erittäin voimakkaasti huonoihin näkymiin. Tankkasin heti Q3-päivänä ajatellen ettei kurssilaskua pitäisi tulla juurikaan, mikä merkitsi sitä että sain saman tien takkiin oikein kunnolla. Nokian paino on salkussa rumista luvuista huolimatta toisiksi suurin ja aion toistaiseksi katsoa sivusta, vaikka osaketta saisi tälläkin hetkellä vajaan neljän euron hintaan. Toisaalta Sharevillessä (ja mediassa yleisesti) oli selkeästi esillä se tosiasia, että piensijoittajat kahmivat tätä osaketta. Eiköhän tälläkin vielä voittoa tehdä.

Toinen ikävä yllättäjä oli Novo Nordisk. Alentuneiden kasvunäkymien ansiosta Q3-raportin jälkeen on tullut takapakkia parikymmentä prosenttia. Totean muun internetin tavoin, että yhtiö näyttää menettäneen kasvuyhtiön arvostuksen. Päätin kasvattaa positiotani kuitenkin dipissä hieman, sillä kyseessä on kuitenkin laadukas yhtiö hyvällä toimialalla. Sharevillen top-käyttäjät olivat myös kovasti ostilaidalla. Osinkojen "kaksinkertainen" verotus tietenkin kismittää yhä. Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että lisäys oli myös hieman tunnepohjainen. Noh, aina voi toivoa.

Päädyin vihdoin avaamaan position myös Amer Sportsissa 24,38€:n kappalehintaan. Olen seurannut kurssikehitystä viime kirjoituksesta lähtien ja uskon pohjan olevan tässä. Tämän vuoden P/E on luokkaa 19 ostohinnallani ja Inderes näkee yhtiössä määrin potentiaalia, että pitää Ameria edelleen Top 3- listallaan. Kasvunäkymiä on ja osinkoa pitäisi kilahtaa n. 2,5% edestä. Jäämme seuraamaan.

Loppuvuodelle olen miettinyt alustavaa sotasuunnitelmaa:

Comptelin lisääminen voisi lyhyellä tähtäimellä olla ajankohtaista. Kesä-elokuun hypetyksen ja solmittujen kauppojen jäljiltä tullut yli euron kurssinousu on vain lämmin muisto, sillä takapakkia on tullut tästä noin puolet. Mutta niinhän se on kun yrityksen P/E huitelee yli kolmenkymmenen. Olin jo sormi liipasimella, sillä 2,00€ olisi ollut hyväksyttävä lisäyshinta. Tämä ei ainakaan vaalien alla vielä aivan toteutunut. Päivän hintaan Inderes arpoo upsideksi vajaat 24%.

Inderes avasi position Innofactorissa. Inderesin ostot ovat minulle - kuten monelle muullekin - välitön ostosignaali mutta tällä kertaa en ollut koneella kun kaupat tehtiin joten jäin kyydistä kun kurssi pompsahti kahdeksan prosenttia. Kokemus kuitenkin sanoo, että kovin kiima ehtii vielä kadota joten jään odottamaan. Alle 1,1 eurolla voi jo ostaa. Inderesin pojat maksoivat 1,07.

Olen koittanut hakea inspiraatiota Sharevillen Top-ostoksista. Suomalaisten kärjestä omistan nyt viittä enkä voi em. Innofactoria lukuunottamatta sanoa muiden erityisesti kiinnostavan. Kolmessa omistuksistani puolestaan ollaan myyntilaidalla (Metsä Board, Stora Enso, Nordea), mutta katson että nyt ei olla sellaisissa hinnoissa missä kannattaisi vielä myydä. Muiden maiden kärjessä ei myöskään ole mitään joka sytyttäisi.

Millainen Q3 sinulla oli? Entä mikä osake sinulla on joulun toivelistalla?

perjantai 28. lokakuuta 2016

Vertaislainat - yhtiömuodosta isot hyödyt

Vertaislainapalvelut ovat parin viime vuoden aikana yleistyneet reippaasti. Ainakin osasyynä lienee muiden korkosijoitusten sekä kenties osakemarkkinoidenkin nihkeä tuotto-odotus. Lainapalvelut ovat tehneet hajauttamisen helpoksi, eikä yksittäisiin lainoihin tarvitse sitoa pääomaa montaakaan euroa. Lisäksi sijoittamisen automatisointi on viety siinä määrin pitkälle, ettei välttämättä tarvitse tehdä muuta kun avata kuukausittainen raportti sähköpostista.

Avasin aiemmin Sijoitus Oy:lle tilin Fellow Financeen, mutta vedin rahat nopeasti takaisin, sillä päätinkin tehdä aggressiivisempaa osakepoimintaa. Lisäksi laiskana ihmisenä vertaislainojen kirjanpito vähän arvellutti, joten päätin odottaa ja opiskella sitäkin asiaa. Nyt tilanne on kuitenkin se, että voisin sitoa hieman pääomaa tähänkin sijoituskohteeseen.

Osakeyhtiömuoto tarjoaa äärimmäisen hyviä etuja verrattuna siihen että vertaislainoja tekisi yksityisenä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on arvioida edun kokoluokkaa pitkällä tähtäimellä.

Tuottoetu koostuu kolmesta komponentista:
1) Alhaisempi veroprosentti. Vertaislainojen tuottoa verotetaan sataprosenttisesti pääomatulona, jolloin siitä maksetaan yksityishenkilönä 30% veroa. Yrityksen läpi oikein tuloutettuna siitä maksetaan 26%.
2) Viivästetty verotus. Yritys maksaa yhteisöveroa 20% jolloin 26%:n ja 20%:n erotuksen saa tuottamaan korkoa korolle ennen kuin sitä aletaan tulouttaa omistajalle.
3) Luottotappioista saa 20% "alennuksen". EVL:n alaiset yritykset, toisin kuin yksityishenkilöt, saavat nimittäin vähentää luottotappiot tuotoistaan.

Kuinka merkittävä ero tästä tulee pitkässä juoksussa? Lasketaan.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa sekä Matti että Toimitusjohtaja sijoittavat 5k€ kertasummana sekä 200€/kk vertaislainoihin. Kaikki rahat sijoitetaan Fellow Financen neljän tähden lainoihin, joissa keskikorko on tällä hetkellä 13,56% ja luottotappiot 2,18% sijoitetusta pääomasta. Lähteenä yllä mainittu Fellow Financen tilastot-linkki. Henkilökohtaisella Fellow Finance-tililläni on 32 lainaa, joiden keskimääräinen laina-aika on 5,4 vuotta (65kk). Huomioin luottotappiot laskelmissani siten, että vähennän koko pääomasta joka kuukausi 0,0339% (Tämä siksi, että 100%-0,0339% on yhtä kuin 65. juuri 100%:n ja 2,18%:n erotuksesta eli 97,82%:sta. Jos joku keksii tarkemman/paremman tavan huomioida luottotappiot, kertokaa ihmeessä).

Kymmenen vuoden päästä vertaislainoihin on omasta taskusta syydetty 29k€. Matin sijoitusten arvo on nyt n. 51,2k€, Sijoitus Oy:n puolestaan n. 56,4k€ - reilun kymmenen prosentin ero. Kuukausituotto nettona verojen jälkeen on Matille n. 383€. Toimitusjohtaja sen sijaan voi nostaa tästä ikuisuuteen nettona reilut 405 euroa kuussa. Ero on päälle 17%.

Pidemmällä aikavälillä ero korostuu - mikäli samaa touhua harjoitettaisiinkin 20 vuotta, firman sijoitusten arvo olisi yli 22% suurempi ja kassavirta n. 31% kovempi.

Minulle irtoaa parin viikon päästä reipas potti käteistä kun eräs indeksilainani erääntyy. Tavoittelen niille tätä n. 10%:n vuosittaista nettotuottoa vertaislainoilla.

Tein jälleen laskelmia varten Java-sovelluksen. Sovellukset ja niiden käyttöohjeet löytyvät nykyään täältä.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Nordnetin tuloskausietkojen kotiinviemiset

Kävin tänään tiistaina 18.10 Nordnetin järjestämillä tuloskausietkoilla. Esiintyjinä olivat tällä kertaa Carl-Matias Juslin Commerzbankilta sekä Sauli Vilén, Inderesin pääanalyytikko. Juslin esitteli lyhyesti Commerzbankin viputuotteita, mutta en tullut tilaisuuteen häntä varten, joten en puhu hänen esityksestään enempää. Kirjoitukseni keskittyykin siihen, mitä Vilén sanoi. Koska Vilénin é on rasittava kirjoittaa, viittaan häneen tästeden Saulina.

Sauli aloitti esityksen muistuttamalla jälleen, että osakekurssien nousu nojaa ennen kaikkea yritysten tulosparannuksiin. Arvostuskertoimet ovat sen verran korkeat ja näkymät vaisut, että ilman tulosparannuksia merkittävää nousua tuskin on tulossa. Keskuspankkien keskeistä roolia osakemarkkinoiden kehityksessä finanssikriisin jälkeen päiviteltiin myös kovasti.

Jälleen viitattiin myös historiallisen pitkään härkämarkkinaan - toisiksi pisimpään - ja muistutettiin, että muut top-5 härkämarkkinat Suezin kriisiä lukuunottamatta rysähtivät, koska talous oli jollain lailla vinoutunut. Piruina maalailtiin ainakin Trumpia, Deutsche Bankkia, Espanjaa sekä Italiaa. Keskipitkällä aikavälillä odotetaan siis kurssilaskuja, ja mainittiin että indeksisijoittamisen aloittaminen nyt ei välttämättä ole viisasta. Ajoittamisen makua, mutta menköön.

Saulin kalvoissa mainittiin myös, että laskumarkkinassa nollatuotto olisi ihan hyvä tulos, jolla perusteella osakepainon kevennys saattaisi tulla kyseeseen. Oma huomio: Eikös verotus- sekä kaupankäyntikuluperustein olisi joissain tilanteissa perusteltua ottaa tilapäisesti hieman takkiinkin sen sijaan että keventäisi?

Sitten päästiinkin mielenkiintoisiin ja positiivisiin juttuihin, nimittäin Q3:n ennusteisiin ja osakepoimintaan. Q3:lta on Saulin mukaan luvassa selviä tulosparannuksia. Tästä huolimatta osakepoiminta on hankalaa, sillä yli puolella Inderesin seuraamista osakkeista on vähennä/myy-suositus. Suurista yhtiöistä pitäisi pääasiassa pysyä erossa, sillä vaikka ne ovat kautta linjan laadukkaita, ne ovat myös täyteenhinnoiteltuja. Esimerkkeinä Sauli mainitsi ainakin Sammon, Koneen sekä Nokian Renkaat. Toisaalta Stora Ensosta puhuttiin positiiviseen sävyyn.

Nokia on Saulin mukaan muutaman vuoden sisällä takuulla arvokkaampi kuin nyt, mutta fuusion haasteet eivät välttämättä ole täysimääräisesti huomioitu. Parempia ostopaikkoja saattaa siis tulla. Q3 saattaa silti yllättää positiivisesti joskin lähinnä siksi että rima on niin matalalla. Itse tankkasin viime viikolla enkä kyllä ole myymässä. Ajoitus ei silti välttämättä ollut paras. Noh, tekevälle sattuu.

Osakepoiminnassa korostettiin siis pieniä yhtiöitä. Esimerkeiksi nousivat ainakin eQ, Martela, Innofactor sekä CapMan. Rakennusalalta mainittiin SRV. Martelan ja Innofactorin kohdalla korostettiin, että yritysten omien tavoitteiden mukaan nykykurssille laskettu 3 vuoden päähän ennustettu P/E on 3-4. Nämä tavoitteet ovat Saulin mukaan aivan saavutettavissa. Amer Sportsin alhaiselle kurssille ei pitäisi olla mitään syytä joten ostosuositusta pukkaa. Lisäksi Sauli makusteli mahdollisuudella että Amer Sportsin Q3-tulos olisi ohjeistukseen nähden yläkanttiin.

Joku kysyi Cityconista jota itse olen lisäilemässä ja Sauli oli yllättäen inan nihkeä. Hän totesi, että jos noin seitsemän prosentin osinkotuotto riittää niin antaa mennä. Bonusoptiona tosin kuulemma vielä mahdollisuus kurssinoususta, koska kiinteistömarkkinoilla on mahdollisuus ylikuumentua oikein kunnolla ja tämä saatta hetkellisesti näyttäytyä kurssissa. Toisaalta kun suhteutan tämän Saulin aiempaan kommenttiin siitä että nollatuottokin on laskumarkkinassa hyvä, niin eikö seitsemän pinnaa miinus verot ole myös aivan kelvollinen? Koska Citycon on kuitenkin hinnoiteltu jo valmiiksi alle NAVin, laskuvaraa ei pitäisi aivan valtavasti olla. Ja jos onkin, sitä paremmalta osinko maistuu kun lisäilee.

Mitä tästä jäi käteen? Harkitsen nyt Amer Sports-position avaamista sekä CapManin lisäämistä. Martelakin periaatteessa innostaa taas lisää, mutta ostin sitä tänä vuonna jo kahdesti ja se pääsi reippaan kurssinousun myötä kasvamaan salkun suurimmaksi sijoitukseksi, joten ehkei juuri nyt. Roikutin tänään Cityconin ja Hoivatilojen ostoja, huomenna voi olla neljäkin siimaa kireällä.

Nordnetin tuloskausietkoilla oli jälleen kerran maksuttomaksi tapahtumaksi hyvä tarjoilu ja hyvät esitykset. Savulohi-briewräpistä annan neljä ja puoli tähteä viidestä.

Olitko sinä paikalla? Jäikö minulta jotain oleellista kertomatta?

Mikään ylläolevista ei ollut sijoitussuositus. Toistin vain kuulemaani muutamalla omalla kommentilla.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Rahani menivät Nigeriaan

En ole sortunut nigerialaiskirjeeseen - vai olenko? Sijoitus Oy osti hiljattain viipaleen tästä epäonnisten prinssien luvatusta maasta. Katsotaan, miten rahojeni käy.

Kyseessä on Global X:n MSCI Nigeria ETF (NGE), jota ostin $4,51 kappalehintaan.

Iskin silmäni jokin aika sitten Nigeriaan. Hinnat ovat tällä hetkellä halvat sillä Nigeria öljyvaltiona tuskailee tällä hetkellä taloutensa kanssa. ETF:n hinnasta on tänä vuonna kadonnut noin kolmannes, vaikka öljyriski on vain välillinen.

Kehittyvät markkinat ovat siinä mielessä mielenkiintoisia sijoituskohteita, että niissä keskimääräinen talouskasvu on tuplasti kehittyneitä nopeampaa. Nigerian tapauksessa vuosittainen talouskasvu on 2000-luvulla viihtynyt pääosin viiden prosentin paremmalla puolella. Nigerian on pannut merkille myös Jukka Oksaharju jo yli kaksi vuotta sitten.

Rahaston P/E ja P/B ovat vuoden 2016 ennusteilla alle 8 ja n. 1. Olen näillä kertoimilla valmis kantamaan tämänhetkiset riskit. Oman pääoman tuotto on tämän vuoden ennusteilla tyydyttävä 13,6%. Voitot jaetaan ulos vuosittain ja viime vuoden luvuilla osinkoprosentti on 6,7%. Kokonaiskulusuhde on vajaan prosentin.

Syyskuun 15. päivä Inderes osti mallisalkkuunsa Sotkamo Silveriä. Mallisalkusta kopioidut ostot ovat olleet minulle toistaiseksi salkkuni tuottavimpia sijoituksia, joten tein aika nopean ostopäätöksen tietäen, että hinta pompsahtaa nopeasti - ja niinhän se tekikin. Lapulla olisi voinut pelaillakin, sillä plussaa oli eräässä vaiheessa jo 15%, mutta päätin pitää toistaiseksi.

Kolmas hiljattainen osto oli, kun päätin lisätä Nokiaa. Nokia kyykkäsi yhteensä n. 10% Ericssonin tulosvaroituksen jälkeen. En saanut aivan pohjalta, mutta sain tiputettua keskihintaani 5 eurosta 4,84:ään. Noksuun tuntuvat monet piensijoittajatkin uskovan, sillä monet seuraamani lisäilivät myös.

Ostot rahoitettiin sillä pääomalla, joka vapautui kun luovuin surkeimmista sijoitustuotteistani. Lisää pääomaa on aivan pian vapautumassa myös kun eräs indeksilainani erääntyy. Kiikarissa on Cityconin lisääminen ja mahdollisesti Suomen Hoivatilat uutena.

Cityconista minulla oli jo ostotoimeksianto 2,15€ hintaan. Tähän melkein päästiinkin ja se olisi ollut alin taso heinäkuun puolesta välistä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tärpännyt. Ehkäpä tällä viikolla.

Hoivatilat raketoi elokuussa alle neljästä eurosta aina lähes seitsemään euroon asti - eikä ihme, sillä H1:llä raportoitiin 0,36€ osakekohtainen tulos. Tällä laskien P/E kävi korkeimmillaankin alle kympissä. Huipulta on tultu kuitenkin alas ja perjantaina päätettiin 5,81 euroon. Tähän hintaan saatan jo ostaakin. Inderesin tavoitehinta on 6,70€ joten nousuvaraa olisi n. 15%. Alhainen 120M€ market cap toiminee myös edukseni sillä kurssinousu on minulle toissijaista. Q3 raportti on tulossa 2.11. joten peliaikaa on siihen asti.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Likvidoin surkeat sijoitustuotteeni

Blogissa oli hetki hiljaista Turkinloman vuoksi, mutta nyt on aika taas palata kirjoittelun pariin.

Reilut kuusi vuotta sitten en tiennyt sijoittamisesta paljoakaan. Noihin aikoihin oranssilogoisen pankkini edustaja soitti ja sanoi että minulla (tuolloin opiskelija) on tarpeettoman paljon rahaa tilillä tyhjän panttina. Hän onnistui myymään minulle useampaakin tuotetta:

- Intiaan sijoittava rahasto
- "Varovainen" rahasto
- Indeksilaina
- Yrityslainarahasto

Sittemmin olen pikku hiljaa aktivoitunut sijoittamisessa enemmän ja enemmän ja pitänyt itseni kiireisenä katsomalla sijoituksissa pikemminkin eteenpäin kuin taaksepäin. Nyt kun firmankin pääoma on sidottu tuottamaan ja olen yhtiöseurannassa siinä pisteessä että odotan tuntemieni yritysten sopivia ostopaikkoja, kriittinen katseeni on kääntynyt näihin vanhoihin omistuksiini.

Käydäänpä nämä pankin hienot sijoitustuotteet kohta kohdalta läpi. Samalla kerron tarinan.

Intiaan sijoittavan rahaston sivulla verkkopankissa lukee, että hallinnointipalkkio on 0,6%. Totesin aluksi että jopas on edullista, sillä Intiaan sijoittavat ETF:t ovat kaikki kalliimpia. Haistoin palaneen käryä ja avasin avaintietoesitteen, jossa muina miehinä mainittiin juoksevien kulujen olevan 2,4%. Auts. Kirjoitin pankilleni viestin jossa kyselin, mikä oikea summa on. He soittivat paria arkipäivää myöhemmin ja puhuin pankin edustajan kanssa miltei puoli tuntia puhelimessa. Hän kertoi, että itse asiassa rahasto sijoittaa JPMorganin Intiarahastoon. Näin ollen kokonaiskulut pitää laskea yhteensä jolloin ne ovat n. 3% vuodessa. VMP. Pankkini ei ilmeisesti tuota mitään lisäarvoa, mutta kuorii silti 0,6% vuodessa. Tästä päästäänkin aasinsillalla Varovaiseen rahastoon.

Varovainen rahasto sijoittaa 80% korkoihin, 20% osakkeisiin. Rahaston sivulla lukee, että hallinnointipalkkio on 0,95% ja avaintietoesitteessä mainitaan kuluiksi reilu prosentti. Kysyinkin saman tien että maksanko näin ollen 2% vuodessa palkkioita. Vastaus oli, että tässä tapauksessa maksan avaintietoesitteen reilun prosentin. Kysyin häneltä, mistä ihmeestä voisin ilman puhelua tietää että Intiarahaston tapauksessa se menee yhdellä tavalla ja tässä toisella. Kattavaa vastausta en saanut, mutta jotenkin asiaan liittyi se, että jossain mainittiin rahaston olevan JPMorganin hallinnoima. Joka tapauksessa prosentin kustannus on mielestäni aivan törkeä varsinkin kun huomioi nykyisen korkotason ja rahaston korkopainon. Pankin edustaja mainitsi puhelimessa, että tämänikäisen kannattaisi painottaa riskisempiä sijoituksia, koska horisontti on pidempi. Kiitos tiedosta, tosin sama firma tämänkin minulle tuputti.

Indeksilainaan pitikin sitten paneutua erikseen, sillä härveli on todella erikoinen. Periaatteessa ajatus on se, että pankki on valinnut koriin kymmenen eri firman osaketta joiden se arveli pärjäävän hyvin ja tarjolla on pääomaturvattu tuote jolle on mahdollista saada arvonnousua mikäli valittujen osakkeiden kurssit nousee. Tappiota ei siis pitäisi voida tehdä, mutta lisäehdot ovat sellaiset, että ne syövät tehokkaasti parhaat tuototkin pois sillä neljälle parhaiten tuottaneesta osakkeesta arvonousuksi lasketaan 40%. Korissa neljä selvästi parhaiten tuottanutta ovat UPM-kymmene, Elisa, Kone ja Sampo jotka ovat kukin about tuplanneet kurssinsa, mutta näistähän saa vain +40% kustakin. Aivan valtavia häviäjiä ei ole, mutta Fortumista, TeliaSonerasta, YIT:stä ja SSAB:sta tulee kustakin reippaasti takkiin. Mites osingot? Tässä tuotteessa ratkaisee pelkkä osakekurssi joten pankki käärii ne vaivihkaa hihaansa. Viimeisimmän tiedon mukaan ollaan 40%:n sääntö huomioiden n. 5% plussalla. Tuottoa laskettaessa käytetään vielä "tuottokerrointa", joka on minulle 0,8 joten näyttäisi siltä että olen saamassa 4% tuoton tästä viiden vuoden holdailusta. Ihan jees paitsi että kyseisen korin osakkeet ovat tuottaneet vajaat 30% plus osingot. Pankki käärii tämän erotuksen.

Sitten on vielä tuo yrityslainarahasto. Siitä minulla ei ole pahaa sanottavaa paitsi että hallinnointi on kallis, 0,63%. Tuotto on kuitenkin positiivinen johtuen yrityslainamarkkinoiden luottoriskipreemiosta. Annualisoitu tuotto on ollut 5,2% mihin olen tyytyväinen.

Päätin välittömästi lunastaa Intia- sekä Varovainen-rahastojen osuudet. Indeksilainan eräännyttyä etsin niillekin rahoille toisen, järkevän sijoituskohteen. Yrityslainarahastoa pitää vielä miettiä, sillä se on tuottanut siinä määrin hyvin että vaihtoehtoisen tuoton pitäisi olla merkittävästi parempi jotta olisi järkeä maksaa verot välistä. Kenties olisi kannattavaa odottaa vielä 4 vuotta minkä jälkeen voisin hyödyntää hankintameno-olettamaa. Pitää laskea.

Yhteenvetona voidaan todeta, että pankkini minulle myymistä tuotteista kolme neljästä on kuraa. Olen erittäin tyytymätön pankkini toimintaan enkä aio vastaisuudessa ostaa heidän sijoitustuotteitaan. Rahaston sivulla esitetään "hallinnointipalkkiona" joku luku mutta todelliset kulut pitää osata kaivaa seuraavan napin takaa:


Nappi oikeassa koossa - sivulla, joka ei todellakaan mahdu yhdelle näytölle.

En kuitenkaan halua sanoa mitään pahaa edustajasta jonka kanssa puhuin. Hän selvästi halusi auttaa ja koin saavani asiallista palvelua. Kiitos siitä.

Mikä on surkein sijoitustuote johon sinä olet kajonnut?

torstai 15. syyskuuta 2016

Suuret tulot, pienet menot

Kirjoittelin aiemmin pääomatuloista erillisten sivutulojen vaikutuksesta taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen. Sivujuonteena kävi ilmi se minkä useimmat jo tietävätkin eli että säästetty euro on parempi kuin tienattu euro. Minulle jäi kuitenkin jonkinlainen kutina laskea tarkalleen, kuinka paljon enemmän säästetty euro on.

Käydäänpä vielä nopeasti läpi säästetyn ja tienatun euron ero. Taloudellista riipumattomuutta jahdatessa säästettyä ja tienattua euroa vertaillessa pitää huomioida seuraavat kolme seikkaa:

- Jokaisesta tienatusta eurosta pitää maksaa veroa. Jos palkkasi nousisi eurolla, joutuisit maksamaan tästä lisäveroprosentin verran veroa plus eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Säästäminen puolestaan on verotonta.
- Jos kuluista säästyy euro kuussa, vaurastut euron kuussa enemmän. Pääset siis euromääräiseen tavoitteeseesi nopeammin.
- Jos kuluista säästyy euro kuussa, passiivista tuloa tarvitaan vähemmän kattamaan elinkustannukset. Rima on siis alempana.

Edellisistä ranskalaisista viivoista ainoastaan keskimmäisen positiivinen vaikutus on voimassa sellaisenaan palkankorotukselle.

Otetaanpa esimerkkitapaus. Käytämme tässä neljän prosentin sääntöä eli oletus on, että omaisuutta pitäisi olla 25 vuoden kulutuksen verran. Keskituloinen helsinkiläinen Matti tulee toimeen 1800 eurolla kuussa. Hänen pitäisi siis kerryttää 12*25*1800 = 540k€.

Matti tienaa 3738 euroa kuussa bruttona. Lomarahoineen hänen vuositulonsa on siis 46725 euroa. Verolaskurilla laskettuna eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut huomioiden hänen veroprosentikseen tulee 30,85 ja lisäveroprosentiksi 46,85. Näin ollen hänelle jää nettona käteen n. 2692 euroa kuussa. Hän siis vauraustuu 892 euroa kuussa.

Matti saa sijoituksilleen 7% vuosituoton ja voi eläköityä n. 264 kuukauden eli 22 vuoden kuluttua.

Tässä kohtaa eriytämme kaksi eri vaihtoehtoa:

1) Matti onnistuu pysyvästi säästämään satasen kuussa muuttamalla pienempään asuntoon. Hän vaurastuukin nyt 992 euroa kuussa. Lisäksi hänen uusi tavoitteensa on 12*25*1700 = 510000. Hän voi eläköityä 242 kuukauden eli hieman yli 20 vuoden jälkeen.

2) Matti onnistuu hilaaman palkkaansa ylös satasella. Hän vaurastuu noin 53 euroa kuussa enemmän, mutta tavoitesumma on ennallaan. Projektissa kestää 256 kuukautta eli aika lyhenee n. 8kk.

Saman euromäärän säästämisellä oli bruttopalkan korotukseen verrattuna n. 2,75-kertainen vaikutus. Matin olisikin siis saman vaikutuksen saavuttamiseksi tarvinnut säästää vain n. 36 euroa kuussa. Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo laskin, säästäminen on suhteessa sitä tehokkaampi mitä suurempi säästöprosentti on jo valmiiksi. Mikäli Matin menot olisivat ennestään olleet vain 1200 euroa (säästöprosentti 55%  vs 33%), ero olisi yli nelinkertainen.

Johdin asiaan liittyen pari matemaattista kaavaa. Näillä yksittäisen euron säästölle tai palkankorotukselle voi laskea approksimoidun viitearvon. Valitettavasti jokainen euron säästö tai korotus saa oman "tehokkuuskertoimensa", joten mikäli kyseessä on esim. satasen säästö, täytyy laskutoimitus tehdä epäsiistimmillä kaavoilla. Nämä ovat kuitenkin sen verran epäseksikkäät, että tein kaksi java-sovellusta, joilla voi laskea

1) Vastaavan tehoisen säästövaatimuksen tilanteessa, jossa syötteinä annetaan kokonaislisäveroprosentti, nettopalkka, kuukausimenot ja bruttopalkankorotus. Koodi täältä.

tai

2) Vastaavan tehoisen palkankorotusvaatimuksen tilanteessa, jossa syötteinä annetaan kokonaislisäveroprosentti, nettopalkka, kuukausimenot ja säästettävä summa. Koodi täältä.

Muistin virkistämiseksi: Ohjelmaan voi tutustua selaimen kautta täällä. Copy-pastea koodi vaikkapa notepadista.

Kukin voi laskea omat lisäveroprosenttinsa täältä. Vaihtoehtoisesti voit katsoa verokorttiasi ja lisätä lisäveroprosenttiisi 6,85%.

Seuraavalla kaavalla voi laskea "tehokkuuskertoimen" likiarvon yksittäisen euron palkankorotukselle:

(kuukausikulut/nettotulot)*(100%-kokonaisveroprosentti)

eli

säästöaste*(100%-kokonaisveroprosentti)

Minulle olisi vaurastumisen kannalta yksi ja sama säästää jostain pysyvästi satanen kuussa kuin tienata 615 euroa lisää bruttona. En osaa rehellisesti sanoa, kumpi olisi helpompi tavoite. Montako tienattua euroa sinun säästetty eurosi on?

tiistai 6. syyskuuta 2016

Ostoja ja ajatuksia

Tein viimeisen kuukauden sisään kolme ostoa, joista kaksi täysin uusia yhtiöitä ja yksi lisäys.

Nordnetillä oli kampanja, jossa parillakymmenellä jenkkiyhtiöllä sai viikon ajan käydä kauppaa ilman välityspalkkioita. Ajattelin ensin skipata koko tarjouksen, sillä Yhdysvaltojen osakemarkkinat käyvät turhan kuumina tällä hetkellä. Pyörsin kuitenkin päätökseni, sillä jonkinlaista konsensusta oli siitä että ainakin laadukas Wells Fargo & Company-pankki olisi kohtuullisesti hinnoiteltu. Ostin sitä kurssiin $48,56. WFC jakaa tänä vuonna $1,515 osinkoja eli ostohinnallani noin 3,1%. Olen oikeutettu saamaan näistä $0,38. P/E-luku on noin 12 tienoilla. En varsinaisesti odota firmalta mitään ihmesuorituksia, mutta kasvavien osinkojensa ansiosta sopii hyvin strategiaani. WFC mahtui kampanjaviikolla Shareville Relaxissa helposti ostetuimpien top 10:een vaikka kampanja oli vain viikon mittainen.

Toinen uusi ostos oli Novo Nordisk. Tämä lappu on ollut seurannassa jo jonkin aikaa. Novo on lääkealan yritys ja avaintuotteet liittyvät diabeteksen hoitoon. Kurssi on ottanut reippaasti osumaa alentuneiden ennusteiden myötä, mutta Relaxissa lappu on yhä kirjoitushetkellä pohjoismaiden netto-ostetuin. Osinko oli 6,4 DKK per osake eli 304,5 DKK ostohinnallani n. 2,1%. Kasvuvauhti on kuitenkin melko reipasta sillä osingon määrä on noussut vuosittain keskimäärin yli 25% viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Viimeisimpänä lisäsin Martelaa. Alun perin ostin Martelaa toukokuussa mutta halusin lisätä jotain vanhaa omistustani joten päädyin Martelaan sillä olin tyytyväinen Q2-raporttiin ja minulla on vahva usko puljuun jatkossa. Lisäsin kappalehintaan 7,1€ ja tälle laskettuna P/E on vajaa 8. Lisäys sopii myös erinomaisesti terävöitettyyn strategiaani, jonka mukaan osakepoiminnassa kannattaa suosia kotimaisia pienyhtiöitä. Toinen mitä harkitsin oli Verkkokauppa.comin lisääminen, mutta se saa ainakin toistaiseksi odottaa. Yksi lisäysvaihtoehto olisi myös ollut Citycon.

Rahoitin ostokseni pääasiassa lainaamalla Sijoitus Oy:lle omaa rahaani. Loput Superluotolla. Nordnetin salkussa vivun osuus koko salkun arvosta on nyt reilut pari prosenttia. Loppuvuonna palkkatuloista ja opetuksesta pitäisi irrota siinä määrin rahaa, että pelimerkkejä riittää kahteen tai kolmeen vastaavankokoiseen ostoon. Mikäli kurssit nousevat suhteessa enemmän kuin tulokset, aion vähintäänkin kuitata Superluoton pois ja kenties keskittyä kokonaan käteiskassan rakentamiseen. Näkisin että Sijoitus Oy on erinomaisessa valmiudessa, sillä n. 15% varoista on osakemarkkinoiden ulkopuolella generoimassa kassavirtaa ja niiden likvidointi on nopeaa. Tämä yhdistettynä Superluottoon takaa hyvän iskukyvyn laskumarkkinan yllättäessä.

Asiasta toiseen. Aloin himoita käyntikortteja johon laittaisin tämän blogin taustakuvanakin olevan kolikkopinon ja kasvin. Toisaalta en tee niillä mitään. Mitä tehdä?

tiistai 30. elokuuta 2016

Kassavirta vai kasvuosuus?

Kysymys siitä, onko suuri kassavirta vai verotehokkaampi indeksisijoittaminen parempi kokonaistuoton kannalta, tuntuu olevan ikuinen riidanaihe. Pohatta pohti asiaa perusteellisesti tullen epävarmaan johtopäätökseen. Mietin aikani, pystynkö antamaan keskusteluun mitään uutta näkökulmaa, mutta lopulta päätin kirjoittaa tämän pätkän. Spoilerina niille, jotka eivät jaksa koko pätkää lukea: Jos juoksevat kulut ja lähdevero pystytään eliminoimaan täysin, indeksisijoittaminen on murhaavan tehokas. Muussa tapauksessa indeksituottoon ennen veroja yltävä osakepoiminta saattaa viedä pokaalin.

Yksi peruskysymys on luonnollisesti se, kuinka korkealle kassavirtaa arvostaa. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä, että jos kassavirtaa ei verotettaisi ennen kuin se nostetaan henkilökohtaiseen käyttöön, olisi se selkeästi kasvuosuuksia parempi, koska sen käyttötarkoituksen sijoitusmaailmassa voisi valita vapaasti. Tätä arvostusta on vaikea kvantifioida, joten ainoastaan totean, että itse pidän kassavirtaa merkittävänä siitäkin huolimatta, että se ei ole yhtä verotehokasta kuin kasvuosuudet. Yhtiömuoto auttaa tässä hieman, sillä normaalin 25,5% sijaan osingoista maksetaan 20% veroa plus sijoituksesta aiheutuvat kustannukset - kunhan ne uudelleensijoitetaan.

Pohatta käsitteli myös toista aihetta asiaan liittyen - ja teki pointin, jonka myötä uskoni indeksisijoittamiseen mureni. Asia on nimittäin niin, että rahasto saattaa joutua maksamaan osingoista lähdeveroa siihen maahan, jossa rahaston arvopaperit noteerataan mikäli rahaston kotimaa ei ole sama kuin arvopapereiden. Jos ostat vaikkapa suomalaista rahastoa, joka sijoittaa Yhdysvaltoihin, maksat 15% lähdeveroa ennen kuin automaattinen uudelleensijoitus tapahtuu. Tämä määrä on reilusti yli puolet yksityishenkilön kasvuosuudesta saatavasta edusta - yrityksen edusta kolme neljäsosaa.

Tässä vaiheessa herää kysymys, mitä tuotolle tapahtuu jos pyrkii metsästämään rahastoja, jotka on noteerattu samassa maassa kuin sen sijoituskohde. Asiasta riittäisi varmaankin juttua oman tarinansa verran, joten totean tässä vain, että ainakin joutuu näkemään reippaasti vaivaa. Lisäksi monet suositut ETF:n kuten Nordnetin maksuttoman kuukausisäästön piirissä oleva IS3N kattavat useita valtioita. Pienempien, yhteen maahan kohdistuvien rahastojen kulut on syytä olettaa korkeammiksi.

Kaikki eivät välttämättä tavoittele sijoittamisella aikaista eläkettä. Minä tavoittelen. Ja eläkkeeseen tarvitaan viime kädessä kassavirtaa. Turvallista kassavirtaa. Vaihtoehtoina on siis joko saada osinkoja tai myydä arvopapereita säännöllisin välein. Valitettavasti osakkeiden hinnoilla on taipumusta heitellä voimakkaasti, eikä oman talouden kuluja välttämättä ole mahdollista sopeuttaa näihin heittelyihin. Näin ollen vaikuttaa vääjäämättömältä, että toisinaan joutuu myymään sijoituksistaan suhteettoman paljon elämisen rahoittamiseen. Osinkovirta on toki myös alisteinen muutoksille, mutta ratkaisevasti vähäisemmässä määrin. Finanssikriisin yhteydessä S&P 500 romahti 57%. Osinkojen romahdus näkyy jälkisyklisenä, mutta siinä romahduksen määrä oli vain noin 25% (lähde). Kummalle itse altistaisit taloutesi mieluummin?

Laskeskellaanpa jälleen vähän.

Seuraavassa esimerkissä sijoittaminen alkaa nollasta eurosta ja sijoitussumma on tonnin kuussa 25 vuoden ajan. Osakemarkkinoilta saadaan 8% vuosituotto, josta puolet on osinkoa ja puolet arvonnousua. Ensimmäisessä vaihtoehdossa yksityishenkilö Matti ostaa kuluttomasti erittäin suosittua EUNL:ää, jonka hallinnointikulu on 0,2% vuodessa ja joka sisältää kasvuosuuden. Valitettavasti rahaston maa on Irlanti, joten osingoista (oletettavasti) maksetaan 15% veroa ennen uudelleensijoitusta.
Toisessa vaihtoehdossa Sijoitus Oy tekee osakepoimintaa, jolle saadaan indeksituotto. Kaupankäyntikulu on 10€ kuussa, mutta sen voi vähentää koska yrityksellä on kassavirtaa. Osingoista maksetaan 20% veroa ja ne uudelleensijoitetaan.

25 vuoden kuluttua tilanne on se, että osakkeiden arvo on 836k€. Osakkeet generoivat seuraavan vuoden aikana firman läpi tuloutettuna n.24,7k€. ETF:ien arvo on 845k€. Jos ETFiä myydään juuri sen verran, että arvonnousu seuraavan vuoden aikana on prosentuaalisesti yhtä paljon kuin osakkeiden, myynneistä saadaan rahaa ennen veroja 27k€. Paljonko tästä maksetaan veroa?Yksityishenkilö saa käyttää tässä yhteydessä erittäin hyödyllistä hankintameno-olettamaa, joten lasken nettotuoton sillä. Hankintameno-olettaman mukaan myyntivoiton osuus olisi 60% myyntihinnasta eli veroa tulisi maksettavaksi 60%*30%=18%. Nettona rahaa tulisi näin 22,1k€ vuodessa. Tässä luvussa ei ole huomioitu kaupankäyntikuluja.

Osinko-osakepoiminnan kassavirta päihitti tässä esimerkissä indeksisijoittamisen yli yhdellätoista prosentilla. Vaikka osakepoimija maksaa kertaluontoisen prosentin kaupankäyntikulun, viisi prosenttiyksikköä enemmän osinkoveroa sekä kotiuttamisvaiheessa vielä 7,5% osinkoveroa, käteen jää silti merkittävästi isompi summa kuin ETF-säästäjälle. Miten näin voi olla?

Selitys on kaksiosainen: Ensinnäkin lähdeverot rokottavat kokonaistuottoa 4%*15% = 0,6%. Kun päälle lyödään 0,2%:n vuotuinen hallinnointipalkkio niin vuosituotosta sulaa kymmenys. Tämä on sama määrä kuin minkä yritys maksaa osingoista (4%*20%=0,8%). Tällä tuottokaula kurotaan jo miltei kokonaan umpeen. ETF:n tuotto jämähtää lopullisesti taakse siinä vaiheessa kun joudutaan maksamaan valtaisa 18%:n vero myydyistä osuuksista. Osakkeitahan ei koskaan myydä. Kokonaisarvioni on, että lähdevero on katastrofaalinen sillä se koituu täysimääräisenä ylimääräiseksi tappioksi.

Tein toisen testitapauksen erilaisilla oletuksilla. Mikäli ETF/ETFt valittaisiin siten, että lähdeveroa maksettaisiin salkkutasolla vain 10% ja hallinnointipalkkio olisi yhteensä 0,1%, tilanne kääntyisi jo täpärästi ETF:n eduksi. Tällaista tilannetta vain on ilmeisesti mahdotonta saavuttaa Nordnetin maksuttomalla ETF-kuukausisäästämisellä rahastojen kotimaista johtuen.

Superrahastoilla tilanne on parempi, sillä hallinnointipalkkio on 0% ja lähdeveroista ei koidu sijoittajalle mitään tappiota. Tehdäänpä nyt vielä kolmas esimerkki Superrahastoilla. Ulkomaan rahastojen 0,25% valuutanvaihtokulu on huomioitu. Superrahaston verotehokkuus on häikäisevää: sijoittaja pystyy nostamaan vuosittain 31,5k€ siten, että rahasto-osuuksien ja suorien osakesijoitusten arvonnousu pysyy  prosenttimääräisesti samoissa. Sijoitusten arvo on tässä vaiheessa jo 15% osakkeita korkeammalla, joten kaula kasvaa tästä ikuisuuteen. Miten tämä on mahdollista?

Jotta ETF:n arvonkehitys jatkaisi vuosittain samaa 4% kasvua kuin osakkeiden, kulujen osuus täytyy vähentää täysimääräisesti lunastettavasta osuudesta. Kuten aiemmin laskimme, kulut olivat 0,8% eli lunastettavaa jää vain 3,2%. Superrahastolla juoksevia kuluja ei ole lainkaan, joten jo ennestään suuremmasta summasta on varaa ottaa kokonaiset 4%. Valuutanvaihtokuluillakin vähennettynä määrä on ratkaisevasti suurempi kuin ETF:n tuotot.

Miten sitten kannattaisi omistaa? Seuraava ei ole suositus - ainoastaan oma tämänhetkinen käsitykseni optimistrategiasta.

- Kotimarkkinoiden seuraaminen on helpointa. Siellä jos missä kannattaa harjoittaa osakepoimintaa. Nyrkkisääntö on, että pienyhtiöillä on historiallisesti paremmat tuotot. Kannattaa siis keskittyä kotimaisiin pienyhtiöihin jos haluaa tehdä poimintaa.
- Pohjoismaiset Superrahastot ovat murskaavan kustannustehokkaita.
- Mikäli sijoitat tiettyyn maahan, tutustu mahdollisuuksiisi ostaa kohdemaassa toimivaa rahastoa. Lähdeveroista koituvat tappiot vastaavat jopa 0,6% vuosittaista menoerää.

Mikä on sinun strategiasi?

Kirjoitin laskelmia varteen jälleen Java-sovelluksen, joten kukin voi tarkistaa ja testata tulokseni. Sovellus on saatavilla täältä. Ohjelmoinnista kiinnostumattomat voivat tutustua ohjelmaan esimerkiksi täällä. Avaa tiedosto notepadilla ja copy-pastea sisältö selaimeen.

Disclaimer: Verosopimukset ovat aina kahden maan välisiä, eikä minulla ole mahdollisuuksia tutkia kaikkia valtiokombinaatioita, esim. Irlanti-Yhdysvallat. Lähdevero voi olla muutakin kuin 15%. Kaikki valtiot eivät välttämättä peri lähdeveroa sijoitusrahastojen osingoista. Pari esimerkkiä sekavuudesta: Norja ja Tanska perivät lähdeveroa ruotsalaisista rahastoista mutta Suomi ei. Yhdysvallat perii lähdeveroa suomalaisista rahastoista. Suomi ei peri lähdeveroa norjalaisista rahastoista.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kovaa kassavirtaa riskisijoituksilla

Sijoitus Oy:llä on merkintöjä Top Financen sekä Korkeatuottoinen (Lainasto) osakkeisiin. Yhtiöt lupaavat kymmenen ja kahdeksan prosentin kuukausittain tilitettävät osinkotuotot tehdyille sijoituksille. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole arvioida sijoituksien laadukkuutta tai riskiä, vaan laskea palvelujen annualisoituja tuottoja sillä olettamuksella, että saadut osingot uudelleensijoitetaan. Lisäksi vertasin tuottoa sijoitusyhtiön sekä yksityishenkilön tekemien sijoitusten välillä.

Otetaan esimerkiksi näistä kahdesta palvelusta parempituottoinen Top Finance. Kolmen kuukauden sijoituksille luvataan neljän prosentin annualisoitu tuotto, kahdeksan kuukauden sijoituksille kuuden ja vähintään vuoden mittaisille kymmenen. Verottaja syö yksityishenkilöltä tästä osinkotulosta 7,5% mutta listaamaton osakeyhtiö ei maksa toisen listaamattoman osakeyhtiön osingoista veroa. Yksityishenkilön reaalituotto on siis 9,25%.

Top Financeen tehdään sijoitukset 750 euron portaissa. Jotta korkoa korolle-efekti alkaisi näkyä, sijoituksen pitäisi siis tuottaa tuo summa nettona verrattain nopeasti. Jos raha joutuu istumaan pitkään, annualisoitu tuotto itse asiassa laskee alle nimellistuoton koska osa pääomasta seisoo tyhjän panttina.

Tein laskemiseen Java-sovelluksen joka huomioi kaiken edellämainitun ja laskee tuoton. Ohjelma olettaa, että pankkiliikenne ja käsittely on välitöntä, joten laskettu tuotto saattaa olla marginaalisesti yläkanttiin. Linkki ohjelmakoodiin lyötyy artikkelin lopusta.

Oletetaan, että alkusijoituksen koko on 10500 eli neljätoista osaketta. Ensimmäisessä esimerkissä sijoitusaika on kymmenen vuotta.

Yksityishenkilön sijoitus paisuu kymmenessä vuodessa 25500 euroon ja käteistä jää n. 300 euroa. Annualisoituna tämä on n. 9,4%. Yrityksen sijoitus puolestaan turpoaa 27000 euroon ja käteistä on n. 740 euroa. Annualisoitu tuotto on 10,2%.

Mikäli yrityksen tuotto haluttaisiin kotiuttaa, maksettavaa veroa tulisi vajaat 1300 euroa eli yhtiömuodon nettohyöty on tässä tapauksessa n. 800 euroa. Tämä sillä olettamuksella, että tuo 27000 euroa edustaa korkeintaan kahdeksaa prosenttia yrityksen matemaattisesta arvosta. Taloudellisen riippumattomuuden kannalta tärkeämpää on kuitenkin kassavirta. Yksityinen saa sijoituksestaan nettona n. 190 euron tuoton kuukausittain. Yrityksen läpi nettotuotto on n. 206 euroa. Yhtiömuoto parantaa kassavirtaa noin kahdeksan prosenttia.

Efektiä voi alleviivata muuttamalla tilannetta parilla tavalla. Otetaanpa sijoitushorisontiksi kaksikymmentä vuotta ja sanotaan, että kumpikin tekee vielä satasen kuussa lisäsijoituksia.

Yksityisellä on kahdenkymmenen vuoden jälkeen sijoitettuna 132750 euroa, josta hän saa nettona 1011 euron kuukausitulon. Yrityksellä puolestaan on sijoitettuna 150000, josta syntyy yhtiön läpi tuloutettuna 1157 euroa kuussa. Ero on yli neljätoista prosenttia ja euromääräisestikin merkittävä.

Halusin tyydyttää omaa uteliaisuuttani ja verrata tuottoa tilanteeseen, jossa 750 euron porrasta ei olisi vaan sijoituksen koko voisi olla mielivaltainen. Ensimmäisessä esimerkissä annualisoitu tuotto kipusi yksityisellä 9,6 prosenttiin ja yrityksellä 10,4 prosenttiin. Eroa ei onneksi ole kuin 0,2 prosenttia, joten pystyn vastedeskin nukkumaan yöni rauhassa.

Vertasin aiemminkin yhtiön tuottoa yksityisen tuottoon ja silloinkin vastaus taisi olla, ettei tämä mikään varsinainen hopealuoti ole, mutta selkeä etu on kuitenkin löydettävissä.

Voisi ajatella, että yhtiömuoto aikaistaa eläkettä mahdollisesti noin vuodella. Miksikö? Jos pörssin keskituotoksi oletetaan vaikkapa 7% vuodessa niin lienee kohtuullista olettaa, että osinko kasvaa samaa tahtia. Ja kuten tässä ja aiemmassa esimerkissä todettiin, kassavirtaan saa osakeyhtiöllä suunnilleen samaa luokkaa olevan lisähyödyn.

Java-sovelluskoodi löytyy täältä. Ne jotka eivät omaa koodaustaustaa voivat avata tiedoston notepadilla ja copy-pastettaa tiedoston sisällön vaikkapa tähän online-ideen

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kirjanpito on kallista puuhaa

Kirjanpitolain ensimmäisen luvun ensimmäinen pykälä:

Oikeushenkilön kirjanpitovelvollisuus

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, kirjanpitovelvollisia ovat:

1) avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö ja muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö; sekä

(homma jatkuu kohdassa kaksi mutta päätän tämän tähän.)

Pahus.

Kävin toissa viikon torstaina leikkauttamassa hiukseni. Puhuimme parturini kanssa yrityksen pyörittämisestä. Molemmilla on yritys - minulla osakeyhtiö ja hänellä toiminimi. Keskustelun teemaksi valikoitui kirjanpito. Hän sanoi, että kirjanpito maksaa hänelle yli sata euroa kuukaudessa.


- Saa yrityksen tuloksen eli tiedon siitä tuottaako yritys voittoa vai tappiota.
- Saa tietoa veroilmoitusta ja verojen määräämistä varten (esim. alv).
- Yrityksen ja yrittäjän rahojen sekä varallisuuden erillään pitäminen.
- Saa tietoa yritykselle toiminnan suunnittelua ja seurantaa varten.

Vau. Minun pitäisi käydä kerran viikossa hiustenleikkuulla jotta pystyisin kattamaan ne kulut jotka parturilleni tulee kirjanpidosta. Tuosta listasta käy ilmi sama kuin mitä hänkin sanoi: Kirjanpidosta ei ole hänelle mitään hyötyä.

En aio tässä yhteydessä ruveta remontoimaan kirjanpitolainsäädäntöä, sillä en oikeasti tiedä asiasta hirveästi. Pointtini on se, että mikäli suinkaan mahdollista, tehkää oman yrityksenne kirjanpito itse. Siis sikäli kun olette tarpeeksi sekaisin sellaisen perustaaksenne. Yhden tai nollan työntekijän yrityksen kirjanpidon pitäisi olla tarpeeksi yksinkertaista että kuka tahansa pystyy tekemään sen itse kun vain viitsii opiskella. Jos käyttää kirjanpitoon vaikkapa kaksi tuntia kuukaudessa, omaa taidon joka tuottaa vaihtoehtoiskustannuksella laskien 50€ tunnissa. Sanoisin että tällainen taito on hankkimisen arvoinen. Esim. parturilla on työpäivien aikana takuulla sen verran odottelua, että kirjanpidon voi itse asiassa tehdä muun työn lomassa.

Itse olen siitä onnellisessa asemassa että lähipiirissäni on eräs erittäin pätevä kirjanpitäjä joka hoitaa asian kanssani. Pian osaan jo tehdä sen itse. Kaikesta rahaliikenteestä otetaan jonkinnäköinen tosite talteen ja se kirjataan ylös. Tilinpäätöksessä tehdään kenties jotain vippaskonsteja joita en vielä tunne.

Tilintarkastus ei sentään ole sijoitusyhtöille tyypillisesti pakollista. Omassa tapauksessani tilintarkastus alkaisi siinä vaiheessa kun vuosittainen liikevaihto ylittää 200k€. Siinä vaiheessa ei rehellisesti sanoen tarvitse enää kiinnostaa pätkääkään joten en vaivaa asialla päätäni.

torstai 11. elokuuta 2016

Kauppoja: DNB, Betsson, Yara

Tein tällä viikolla kolme kauppaa: Myin Betssonit ja ostin Yaraa sekä DNB:tä.

Sain siivun norjalaista DNB-pankkia hintaan 96,3 NOK.

Mielenkiintoni heräsi aluksi, kun Osakeanalyysiä-blogi käsitteli seitsemäätoista eurooppalaista pankkia regressioanalyysissään. Tässä pankkien P/B-lukuja verrattiin niiden oman pääoman tuottoon (ROE) ja tultiin siihen tulokseen, että tämän mittarin mukaan osakkeessa olisi voinut olla nousuvaraa jopa 44%.

Sharevillessä tilanne on hieman ristiriitainen, sillä vaikka Relaxissa DNB on TOP3 netto-ostetuin, hiljattain tehdyistä kaupoista 71% on ollut myyntejä. Tulkitsen tämän silti ostosignaaliksi. DNB:tä ostivat hiljattain myös seuraamistani sijoittajista Nordnetin Anders ja "pikku-Nalle". Itse jouduin pulittamaan pari-kolme prosenttia enemmän, mutta pystyn ehkä elämään asian kanssa.

Osinkoa yhtiö jakoi viime vuonna 4,50 NOK eli ostohinnallani n. 4,7%. Osinko on ollut kasvava ja käytäntö on jakaa tuloksesta puolet. Huomioiden H1:n EPS, ainakin nykyiseen tasoon varmaankin päästään.

Huomaan että pankit alkavat olla salkussani jo aika kovalla painolla, suorien omistusten osalta n. 18,1%. Sampoakin 7,9%. Ehkäpä en laita pankkeihin toistaiseksi enempää.


Myin aiemmin ostamani Betssonin laput. Betsson kyykkäsi juhannuksen tienoilla rajusti, kun Q2:sta tuli tulosvaroitus ja Brexit toteutui. Betsson oli tuolloin suosittu ostos ja myyntihetkellä suosittu myynti (TOP5) Shareville Relaxissa. Tajusin tarttua ostokseen suurelta osin kiitos pikku-Nallen kirjoituksen mahdollisesta kurssimanipulaatiosta.

Kurssi toipui 66,95 SEKin ostohinnastani 43 päivässä 81,45:een joten kuittaan valuuttatappio huomioiden ja palkkioiden jälkeen hieman alle 20% tuoton. Tämä oli Sijoitus-Oy:n ensimmäinen myynti.


Ostin Betsson-myynnin yhteydessä lannoitevalmistaja Yaraa 284,3 NOKin kappalehintaan. Olin miettinyt Yaran hankkimista jo aiemmin keväällä mutta se lipesi tutkaltani ja heräsin vasta nyt kun viimeisimmiltä n. 257 NOKin pohjilta on jo hieman noustu. Talousmentor kirjoitti puljusta mielenkiintoista luettavaa. Yara on myös Relaxissa TOP10 ostetuin.

Viime vuoden 15 NOKin osinko on ostokurssillani n. 5,2% ja se on ollut nousujohteinen. Viime vuoden osinko oli toistaiseksi suurin. Osinko on noussut vuodesta 2004 yhdeksästi, laskenut kerran ja pysynyt samana kerran.

Sijotus-Oy:n käteisvaroista on nyt käytännössä kaikki sijoitettu. Rahoitin yhtiötäni pari viikkoa sitten mutta ne rahat on jo Nordnetin ulkopuolella kiinni - tästä lisää myöhemmin. Palkkapäivä koittaa taas ensi viikolla ja tarkoitus on laittaa lisääkin rahaa kiinni. Mikäli houkuttelevia ostopaikkoja aukeaa syksyllä, ne tehdään Superluotolla.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Taloudellinen riippumattomuus - mitä sillä voi tehdä?

Nuorempana haaveilin, että olisin joskus kenties riittävän rikas ostamaan mitä huvittaa milloin huvittaa. Pidin haaveitani järjellisinä - ne eivät sisältäneet yksityiskoneita eikä veneitä. Sittemmin ajatusmallini on siirtynyt siihen suuntaan, että pitkän tähtäimen vauraus perustuu meille ansiotuloista omaisuutemme kerääville yleensä siihen että kulupuoli pysyy kurissa. Nykyään haaveilen materian sijaan pikemminkin siitä vapaudesta jonka taloudellinen riippumattomuus minulle antaisi.

Voisihan taloudellista riippumattomuutta ajatella myös kulutuksen kautta. Ajatellaanpa että passiiviset tulot kattaisivat puolet kustannuksistasi. Sehän tarkoittaisi että kaikki mitä ostat on viidenkymmenen prosentin alennuksessa! Ikuinen konkurssimyynti kaupassa kuin kaupassa! Shopping spree!

Vakavasti puhuen - taloudellinen riippumattomuus sisältää mielenkiintoisia implikaatioita ja henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta epäilen, että suurin osa ihmisistä ei ehkä tule ajatelleeksi sen koko potentiaalia. Pohatta kirjoitti aiheesta vastikään sangen pitkän tekstin ja on muutenkin ollut reippaasti mediassa esillä toitottamassa taloudellisen riippumattomuuden, "eläkkeen", ilosanomaa. Hän on valottanut asiasta joitain puolia - minä ajattelin valottaa erästä.

Otetaanpa esimerkki.

Sanotaan että sinulla on miljoona euroa pääomaa ja saat siitä vuodessa luotettavasti nettotuloja vaikkapa 30k€. Onneksi olkoon, olet taloudellisesti riippumaton. Eräänä päivänä tajuat että työsi on kuraa eikä huvita enää. Otat loparit. No problem, sinulla on varaa olla eläkkeellä. Viikon, kuukauden tai vuoden päästä tekee mieli taas tehdä jotain joten selailet työpaikkailmoituksia. Näet ilmoituksen työtehtävästä josta olet aina unelmoinut. Haet työtehtävään koska miksipä et. Pääset kuin ihmeen kaupalla työhaastatteluun.

Tässä kohtaa alkaa mielenkiintoinen osuus. Väittäisin että taloudellisesti riippumattomalla on tässä vaiheessa murskaavan hyvä neuvotteluasema. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että voisit sanoa haastattelijalle suoraan, että olet taloudellisesti riippumaton? Mitäpä jos sanoisit että työstä saatava palkka ei voisi sinua vähempää kiinnostaa vaan hait tehtävään siitä syystä että se on jotain mitä haluat tehdä tekemisen ilostakin? Voisit käytännössä ohittaa itseäsi pätevämpiä sillä että pystyt vedenpitävästi todistamaan että olet maksimaalisen motivoitunut kyseiseen tehtävään. Pystyisit myös kilpailemaan palkalla. Palkkakilpailu on asia jota tietääkseni yleensä katsotaan pahalla - globalisaatio ja niin edespäin. Onko liioiteltua sanoa että se on itse asiassa yksittäisen hakijan käyttämänä melko ennenkuulumatonta?

Tilanne itse asiassa kääntyisi täysin nurin niskoin ja yrityksille tulisi kannuste kilpailla sinusta. Koska työnantaja on vastaisuudessa takuulla riippuvaisempi sinusta kuin sinä työnantajasta, sinulla olisi paljon merkittävämmät mahdollisuudet keskittyä työhaastattelussa ottamaan selvää asioista kuten työympäristön viihtyvyydestä ja työilmapiiristä. Riittävän pienessä yrityksessä tai osastossa yksittäisen työntekijän pienempi palkka saattaisi jopa näkyä viivan alla ja kenties virkistysrahastoon, tms. valuisi enemmän varoja.

Taloudellisesti riippumaton pystyy siis valjastamaan käyttöönsä aivan naurettavan hyviä kilpailuetuja.

Jos joskus käy niin hyvin että saavutan taloudellisen riippumattomuuden ja niin huonosti etten enää viihdy työssäni, aion testata tätä. Jaan tarinan kanssanne - palatkaa 10 vuoden päästä katsomaan miten kävi. Siihen asti nautin ikuisesta vähintään kahdenkymmenen prosentin alennuksestani.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Sivutulojen vaikutus taloudelliseen riippumattomuuteen

Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani lyhyesti mainitsin, annan päätoimisen työni ohella matematiikan ja fysiikan yksityisopetusta. Laskeskelin hiljattain miten nämä tulot vaikuttavat siihen päivään, jolloin voisin aloittaa omakustanteisen eläkkeen.

Sijoitus Oy ei onneksi ole ALV-velvollinen, sillä laskutan alle 10k€ vuodessa. Yhteisöveron 20% ja listaamattoman yhtiön osinkoveron 7,5% (yht. 26%) jälkeen vaikutus nettotuloihin vuositasolla on arvioni mukaan n. 7%. Alkusilmäyksellä vaikuttaisi, että rahasumma on melko mitätön. Hyvänä puolena mainittakoon se, että rahat siirtyvät suoraan Sijoitus Oy:n tilille ja koska en vielä moneen vuoteen aio nostaa osinkoja, ne eivät vaivihkaa pääse kasvattamaan menojani.

Olen onnistunut tehokkaasti painamaan elinkustannuksiani alas minkä vuoksi säästöprosenttini on korkea. Minulle viidenkympin eläketavoitteeseen tarvittaisiin noin reilun neljänkymmenen prosentin säästöaste, mutta ansiotuloista laskettuna todellinen säästöasteeni on tällä hetkellä kuudenkymmenenviiden nurkilla. Tämä tarkoittaisi että eläkevuoteni olisi nykyiset säästöt ja sijoitukset poislukien n. 2026.

Miten seitsemän prosentin nettotulojen lisäys vaikuttaa eläkepäivään? Ilman lisätuloja jokaisesta satasesta säästöön jää 65 euroa. Seitsemän euron lisätuloilla talteen jää 72 euroa, mutta tulojen määrä onkin nyt 107 euroa. Säästöprosentti on nyt 67. Edellisen linkin taulukosta tarkastaen voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että eläkeikä tulee lisätuloilla vastaan vain noin vuotta aiemmin. Vaikutus on kuitenkin sitä voimakkaampi mitä pienempi säästöprosentti on: mikäli säästöprosentti olisi vaikkapa kymmenen, kyseinen lisäys nettosäästöihin nostaisi säästöprosentin lähes kuuteentoista lähentäen eläkeikää noin yhdeksällä vuodella.

Asiaa voidaan tarkastella kuitenkin myös toiselta kantilta: Mitäpä jos en oletakaan, että lopettaisin opetuksen eläköityäni? Maalaisjärjellä ajatellenhan tilanne on selkeä - jos eläkkeelläkin tienaat hiukan enemmän, tulet vähemmällä eläkerahalla toimeen. Matemaattisesti tilanne on hieman monimutkaisempi. Jokaisesta satasesta jää säästövaiheessa joka tapauksessa säästöön samat 72 euroa. Lisätulo laskettaisiinkin itse asiassa vähentyneinä menoina. Mikä vaikutus tällä siis on?

Säästömatematiikka, lyhyt oppimäärä:

Säästöaste voidaan laskea yhtälöstä (x-y)/x missä x on nettotulot ja y menot. Ensimmäisessä tapauksessa nähtiin, että kun x:ään kosketaan, myös nimittäjä kasvaa jolloin tulopuolen muutosten vaikutukset yhtälön arvoon ovat maltillisempia. Tämä nähtiin aiemmassa laskussa kun 72 euron säästöt piti jakaa kasvaneilla 107 euron tuloilla. Jos sen sijaan y:hyn kajotaan, yhtälön arvon pitäisi laskea voimakkaammin.

Aiemmin kirjoittamani perusteella tiedämme, että minulle (x-y)/x = 0,65. Yhtälöstä on ratkaistavissa, että y = 0,35x joka on siis säästöasteen vastakohta eli "kulutusaste". Jos nettoansion kasvu lasketaankin pois kulutusasteesta, uusi kulutusaste on (0,35-0,07)x eli 0,28x. Yhtälö muuttuu seuraavanlaiseksi:

(x-0,28x)/x = 0,72x/x = 0,72. Säästöaste turpoaakin parin prosentin sijaan seitsemän prosenttia, mikä tarkoittaa omalla kohdallani että eläkeikä on aiemman vuoden sijaan noin kaksi ja puoli vuotta aikaisempi. Vaikutus on suhteellisesti sitä voimakkaampi mitä suurempi säästöprosentti on valmiiksi, mutta alhaisemmalla säästöprosentillakin eroa saadaan. Esimerkiksi kymmenen prosentin säästöasteella vaikutus olisi aiemman yhdeksän vuoden sijaan noin yksitoista vuotta.

Shameless plug: Jos sinulla tai tutulla on tarvetta peruskoulun tai lukion matematiikan tai fysiikan yksityisopetukseen, laittakaa ihmeessä viestiä sähköpostiosoitteeseeni.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Omistan Kiinaa ja Venäjää

Salkussani on muutaman prosentin siivut seuraavia arvopapereita:

AMUNDI ETF MSCI CHINA UCITS ETF
iShares MSCI Russia Capped ETF

Olisin halunnut keväällä ostaa ulkomaisia osakkeita, mutta en ole erityisen kiinnostunut seuraamaan ulkomaisia yhtiöitä eikä ulkomaisten yhtiöiden seuraaminen istu läheskään yhtä hyvin sijoitusstrategiaani kuin kotimaisten seuraaminen.

Huhtikuussa mielenkiintoni heräsi tämän kuvaajan myötä. Tietyillä mailla oli kovin alhainen P/E sekä CAPE (Shillerin P/E) joka kuvaa arvopaperin nykyhintaa suhteutettuna sen viimeisen kymmenen vuoden inflaatiokorjattuun tuottoon. Asiaa tutkittuani törmäsin myös Star Capitalin vastaavaan sivuun, joka vahvisti käsitystäni osakemarkkinoiden suhteellisista hinnoista.

Shillerin P/E-luku on siitä mielenkiintoinen, että sitä käyttäen olisi pystynyt ajoittamaan aikuisikäni ainoan hetken jolloin S&P 500-indeksiä olisi saanut alle historiallisen keskihinnan. Perinteisen P/E-luvun tuijottaminen olisi tuolloin ohjannut myyntilaidalle, sillä se kävi noihin aikoihin kaikkien aikojen ennätyksissään. Tämä johtuu siitä, että tuona aikana yritysten tulokset tosiaan sukelsivat. Maailmanloppu ei kuitenkaan taaskaan koittanut ja tulokset elpyivät.

Tällä hetkellä CAPE pyörii taas sellaisissa luvuissa, joilta ainakin ennen 2000-lukua on romahdettu melko väkivaltaisestikin maan pintaan. Nollakorot ovat kenties osasyyllisiä kurssinousuun joka saattaa jatkua vielä jonkin aikaakin, mutta osinkosijoittajana en ole valmis laittamaan rahaa indeksiin, joka tuottaisi sekä CAPElla että P/E:llä laskettuna alle 4% vuodessa jos koko tulos jaettaisiin ulos.

Kiinassa ja Venäjällä tilanne on hieman eri. Venäjän CAPE oli kesäkuun lopussa 4,9. Ensimmäinen päähän pälkähtävä selitys on, että se johtuu siitä että Venäjä on auttamatta banaanitasavalta. Öljyn hinta on pohjamudissa, mistä syystä tuotot ovat laskeneet. CAPEN aikajaksolla, viimeisen 10 vuoden aikana, öljyn hinta on ollut merkittävästi nykyistä korkeammalla. Jos ja kun hinta elpyy, kovaa tulostakin on lupa odottaa. ETF:n painosta noin puolet on energiassa ja viidennes finanssisektorilla.

Kiinan CAPE on hieman korkeampi 12,4. Tuotto-odotus on kuitenkin kohtuullinen 8%. Kun lisäksi huomioidaan se, että Kiina yltänee kaikesta huolimatta vielä moniksi vuosiksi talouskasvuun, josta kylmä pohjola saa olla kateellinen, minulla on tähänkin ostokseen kova luotto.

Star Capitalin sivuilta inspiraatiota hakeneena minulla on kiinnostusta seuraaviinkin maihin: Puola, Brasilia sekä Tšekki. Kahteen ensimmäiseen on valmis ETF-tuotekin. Kaikkien CAPE pyörii kahdeksan päällä. En ole vielä saanut aikaiseksi ostaa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ostin osinko-etf:iä

Ostin viime viikolla kahta osinkoa maksavaa etf:ää:

EXSG
EXSH

ETF:t keskittyvät Euroopassa listattuihin osinkoyhtiöihin. Ne jäljittelevät seuraavia indeksejä:
STOXX Europe Select Dividend 30
EURO STOXX Select Dividend 30

Kuullostavat samoilta - osittain ovatkin. Ensimmäinen sijoittaa hieman useampaan Euroopan maahan, jälkimmäinen ainoastaan euroalueelle. Molemmilla on sama 0,31% kokonaiskulusuhde. P/E kymmenen tietämillä, osinkoprosentti neljän maissa. Osingot maksetaan kvartaaleittain mutta heinäkuun potti on merkittävästi muita suurempi. Hajautus Helsingin pörssin ulkopuolelle lienee hyvästä. Ostetut ETF:t sisältävät Suomiyhtiöistä Fortumia, Keskoa, Metsoa ja Wärtsilää.

Ajoitus ei ehkä ollut aivan täydellinen. Molemmat kyykkäsivät Brexit-perjantaina eli juhannusaattona pahasti mutta palautuivat sittemmin aivan kuten Euroopan pörssit muutenkin. En ollut tuolloin hereillä, joten jäi ostamatta. Arvostus on silti sangen maltillinen. Lisään jos pudotusta tulee kymmenyksen verran.

Järkeily tähän ostoon on se, että saan edullisella arvostuksella hajautetut, ennustettavaa kassavirtaa tuottavat omistukset. Tämä lienee juurikin sellainen tuote, jota ostaisin vivulla. Sijoitus Oy:n käteinen ei ole loppu, mutta tuumasin että samahan se on ostaako vivutuskelpoista lappua etu- vai takakenossa. Superluottoa en välttämättä ole ottamassa vielä kesän aikana sillä henkilökohtaista ansiotuloa on päässyt kerääntymään kevään-kesän aikana sivuun siinä määrin, että muutaman killingin panostaminen firmaan on ajankohtaista.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Peritty raha epäoikeudenmukaista?

Seuraava artikkeli ei varsinaisesti ole tälle blogille temaattinen, mutta en voi olla ottamatta asiaan kantaa luettuani viimeisimmän kirjoituksen blogista Rahalla vapaaksi. Meinasin kirjoittaa vastineen kommenttina, mutta tajusin, että vastaus vaatii enemmän tilaa. Hetkeä myöhemmin tajusin tilanteen huvittavuuden, sillä hän aloittaa tekstinsä toteamalla että kirjoitti blogiinsa twitterin sijaan, koska koko mielipide ei mahtunut 140 merkkiin.

Pohjimmiltaan meillä lienee samanlainen näkemys perinnöstä: Ansiottomasti saatua etua, jolla on monesti taipumus passivoida. Näen siis itsekin suuren perinnön ongelmallisena. Kuolleen henkilön vaurauden on kuitenkin siirryttävä johonkin ja ongelmani on siinä, etten näe perimiselle mitään oikeudenmukaisempaa vaihtoehtoa.

Lähtökohtani on se, että jokaisen pitäisi saada päättää mitä omaisuudellaan tekee. Koska olen omat rahani ansainnut ja niistä verot kertaalleen maksanut, minun pitäisi voida jakaa niitä eteenpäin ilman ylimääräisiä veroja. Vastustan siis myös lahjaveroa, sillä näen sen vain perintöveron jatkeena. Haluan korostaa, että kenelläkään ei mielestäni pitäisi olla automaattista oikeutta toisen omaisuuteen. Perimisen pitäisi perustua kuolleen henkilön tahtoon. Nykyinen lainsäädäntö takaa jälkeläisille vainajan tahdosta riippumattoman oikeuden osaan perinnöstä ja tämä pitäisi mielestäni poistaa.

Seuraava kysymys on, miksi vainajan tahtoa pitäisi kunnioittaa. Tähänkin on pragmaattinen syy. Otetaanpa tilanne, jossa henkilö voisi jakaa vaurautta haluamallaan tavalla eläessään muttei kuoltuaan. Tällöin syntyisi tilanteita, joissa yllättävä kuolema olisi vainajan lähipiirille katastrofaalinen sillä he menettäisivät taloudellisen tuen, jonka olisivat muuten saaneet.

Sikäli kun omaisuutta ei ole haalittu veroja kiertämällä, siitä on jo vähintään kerran maksettu verot. Perintövero siis johtaa välttämättä moninkertaiseen verotukseen, jota ymmärtääkseni pidetään yleisesti ottaen huonona asiana. Mitä pidempi perimisketju omaisuudelle kertyy, sitä useamman kerran sitä on myös verotettu. Ja sitä epäoikeudenmukaisemmaksi tilanne muuttuu.

Olen melko vakuuttunut, että Sijoitus Oy tulee olemaan nykyrahassa vähintään miljoonan arvoinen, kun perintö tulee ajankohtaiseksi. Sijoitus Oy omistaa Oriolaa. Oriola on maksanut voitoistaan veroa. Sijoitus Oy on maksanut saamistaan osingoista veroa. Toimitusjohtaja on maksanut Sijoitus Oy:n maksamasta osingosta veroa. Toimitusjohtaja voi ostaa mersun tai antaa TJ Juniorille rahaa jolla ostaa mersun. Tämä viimeinen vaihe on se, johon yhteiskunnan ei kuulu enää nokkaansa työntää.

Oma kantani on nyt esitetty. Huomasin kuitenkin em. blogikirjoituksessa muutamia kohtia joihin haluan ottaa kantaa suoraan.

"Perintö ei mitenkään ole seurausta omasta tekemisestä, vaan ison tai pienen perinnön voi saada yhtä hyvin ahkera kuin laiskakin. Perintö siis vääristää oikeudenmukaista tulonjakoa."


Kyse ei ole vastaanottajan oikeudesta saada vaan omistavan oikeudesta käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Mikäli ansiotulo- ja pääomaverotus ovat toimivat, tulonjako on jo kertaalleen oikeudenmukaistettu.

"Useiden sukupolvien aikana kertynyt peritty raha voi taata valtavat tulot jopa ihmiselle, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä tulojensa eteen. Se on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, ja koettu epäoikeudenmukaisuus helposti aiheuttaa paineita yhteiskunnallisten ryhmien välille."

Moni asia on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, eikä perusteeton mielipide itsessään ole peruste millekään. Tämä epäoikeudenmukaisuus ei todistettavasti ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt lapasesta, sillä taloudellinen riippumattomuus on lähes jokaisen suomalaisenkin tavoitettavissa - ei ehkä täysin töitä tekemättä mutta kuitenkin.

"Näin siis sukupolvien aikana voi kertyä kriittinen massa varallisuutta, joka vain jatkaa kasvamistaan, kunhan kulutusta ei vie liian pitkälle tai varallisuutta tuhota hölmöillä sijoituksilla (hajautuksen puutteella). Se on epäoikeudenmukaista ja muutenkin ei-toivottavaa. En haluaisi lapsenlapsistani loiseläimiä, jotka osaavat elää vain muiden tekemällä rahalla ilman omaa panosta"

On olemassa jonkinnäköinen nyrkkisääntö, että kolmas sukupolvi monesti haaskaa vanhat rahat. Näin ei tietenkään aina käy. Oma näkökulmani taloudelliseen riippumattomuuteen noin yleisesti ottaen on se, että se mahdollistaa enemmän vapautta, mikä on hyvä asia. Se mitä yksilö vapaudellaan tekee on hänen oma asiansa.

Kaiken tämän jälkeen haluan vielä kerran muistuttaa että se, että vaurautta voi periä on huono asia. Mutta vielä huonompi asia - ja todellinen ongelma kaiken takana - on mielestäni se, että rahaa voi ylipäätään työllistää. Mikäli on tarpeeksi rahaa jota työllistää, ei itse tarvitse tehdä töitä. Koska osan ihmisistä on kuitenkin pakko ainakin ennen täydellistä robotisaatiota käydä töissä, tämä johtaa välttämättä eriarvoistumiseen. Eriarvoistumista voi toki yrittää suitsia perintöverolla, mutta en kannata sitä.

Näen siis perinnön tuoman eriarvoistumisen toisen ongelman seurauksena. Mikä on ratkaisuniehdotukseni tähän toiseen ongelmaan? Mielestäni asialle ei tarvitse aktiivisesti tehdä mitään. Edellämainittu työn automatisointi saavuttaa arvioni mukaan jossain vaiheessa pisteen, jonka jälkeen kaikille voidaan tarjota sama elintaso vapaaehtoista tai vähäistä työpanosta vastaan. Siihen asti kullakin meistä on yhtäläinen tilaisuus tehdä itsestämme sekä jälkeläisistämme taloudellisesti riippumattomia.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Superluoton hinta puolittunut heinä-syyskuun ajaksi

Nordnet päätti maanantaista 11.7. alkaen puolittaa Superluoton koron aiemmasta 0,99 prosentista 0,49 prosenttiin syyskuun loppuun asti. Sivuston numerot olivat kirjoitushetkellä vielä vähän sekaisin, mutta tarkka silmä löytää maininnan myös 0,49 prosentista. Tämä madaltaa entisestään kynnystä velkavivun hyödyntämiselle sijoittamisessa. Otetaanpa laskin käteen.

Huom. seuraavassa esimerkkilaskelmassa arvioidaan koronalennuksen pitkäaikaista merkitystä sillä olettamalla, että koronalennus olisi pysyvä eikä vain "kesäalennus". Tällä olettamuksella paljastuu se tosiasia, että puolen prosentin alennus koroissa ei ole niin merkityksellinen kuin voisi äkkiseltään luulla.

Sijoitus Oy saa 10k€ kultatason Superluottoa 50k€ salkulleen. Vanhalla Superluotolla vuosikustannus on siis n. 100€, uudella n. 50€.

Vivulla ostetaan defensiivisiä arvopapereita joiden tuotto perustuu jaettuihin osinkoihin, ja ennen veroja vuosituottoa saadaan 5%. Verotettavaa tuottoa kertyy n. 4,5% korkokulujen jälkeen. Vanhalla korkoprosentilla verotettava tuotto jää 4:ään prosenttiin. 20% yhteisöveron jälkeen tuotot ovat vastaavasti 3,6% ja 3,2%.

Sijoitus Oy pyrkii tässä esimerkissä pitämään velkavivun määrän jatkuvasti 10k€:ssä. Velkavivulle saadaan tällöin vakiomääräinen 360€ tai 320€ vuosittainen nettotuotto. Vivusta voidaan oletettavasti koska tahansa luopua myymällä vivulla ostetut arvopaperit pois. Toisaalta taas kun tämä lisätuotto uudelleensijoitetaan ja varoilla ostetaan aggressiivisempia, seitsemän prosentin vuosituotto-odotuksellisia osakkeita, vivulla saatu lisätuotto saatetaankin yhtäkkiä eksponentiaaliselle käyrälle.

Laskurilla laskettaessa pääsemme siihen lopputulokseen, että 360€:n vuosittainen sijoitus muuttuu 20 vuodessa 7% tuotto-odotuksella n. 16k€:ksi kun taas 320€:n sijoitus muuttuu n. 14k€:ksi.

Tässä esimerkissä lisätuottoa kertyi korkojen puolittumisesta ainoastaan kaksi tuhatta euroa kahdessakymmenessä vuodessa. Eli ei mitään ratkaisevaa. Esimerkissä ei huomioitu sitä hyvinkin merkittävää seikkaa, että salkun kasvaessa eksponentiaalisesti myös lainoitusarvo kasvaa eksponentiaalisesti jolloin vipua olisi varaa kasvattaa. Jo edellämainitulle 16k€:n vivulla saadulle lisätuotolle saisi kenties noin neljä tuhatta euroa kultatason Superluottoa. Mikäli koko salkulle saa 7% vuosittaisen nettotuoton, euromääräisen vivun voisi tuplata 10 vuoden välein.

Toisaalta sanotaan myös, että riskinottoa pitäisi vähentää iän myötä joten velkavivun holtiton kasvattaminen ei liene suositeltavaa.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Osto: Metsä Board

Ostin torstaina 7.7. Metsä Boardia 4,48 euron kappalehintaan.

Osake on pitkään ollut minulla tarkkailussa ja Brexit-äänestyksen jälkeen vieläpä suurennuslasin kanssa. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina osaketta olisi saanut vielä parikymmentä senttiä halvemmalla, mutta minulle oli tuossa vaiheessa vielä epäselvää, kuinka suuri vaikutus UK:n EU:sta poistumisella olisi Metsä Boardiin. Äärimmäinen kurssireaktio vaikutti ylimitoitetulta, mutten tohtinut tuolloin vielä lapata lappua konttiin. Sittemmin konsensus on ollut ilmeisesti se, että Brexitin vaikutukset jäävät vähäisiksi.

Inderes antaa tavoitehinnaksi 6 euroa joten upsideä olisi ostohintaan nähden n. 34%. Talousmentor puolestaan arvioi hinnaksi 7€. Ensi vuoden osinko on molempien arvioiden mukaan n. 19 sentin tietämillä, mikä merkitsisi n. 4,2%:n osinkoa ja odotetun tuloskasvun myötä odotan sen nousevan.

Ostopäivänä uutisoitiin Metsä Boardin noususta OHMX25-indeksiin syrjäyttäen Kemiran. Intuitioni sanoo, että tämä antaa jossain määrin tukea kurssille sillä kyseistä indeksiä seuraavat rahastot ostavat vastaisuudessa Metsä Boardia Kemiran tilalle.

Mikäli jostain syystä kurssi elpyy reippaasti ennen syksyä, en sulje pois mahdollisuutta pikavoiton lunastamisesta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Tuottava raha tuottamaan rahaa osa 2

Jatkan nyt pohdintojani sijoitusomaisuuteni vivuttamisesta eli lisäsijoituksesta jolle saa "äärettömän" oman pääoman tuoton. Viime kirjoituksessani käsittelin Nordnetin Superluottoa ja lopputulos taisi olla se, että voisi olla hyvä idea ostaa sillä jotain defensiivistä, kassavirtaa tuottavaa lappua. Vaikka yritykseni Superluotto on sittemmin aktivoitunut, en ole ostellut mitään sillä minulla on toinenkin idea vivutukseen.

Jos odotitte jotain hämmästyttävää ja upouutta sijoitusideaa, tulitte väärään paikkaan. Ajatuksissani on nimittäin hankkia yritykselle sijoitusasunto. Plääh, tylsää. Asiaa edistäessäni törmäsin kuitenkin odottamattomiin juttuihin, jotka haluaisin jakaa. Lisäksi haluan esittää perusteluni tälle idealle.

Omaisuuden vivuttaminen lisätuoton saamiseksi on siis perusajatus. Superluoton käytössä on kuitenkin ainakin minulle pieni ideologinen ongelma - nimittäin se, että omaisuus jota vivutetaan altistuu potentiaalisesti äärimmäisen voimakkaille hinnanmuutoksille jotka vaikuttavat lainaehtoihin. Ja kuten Ikiholdaajakin laski, Hopeatasolle lipsahtaminen käy kalliiksi marginaalikoron ollessa huima.

Miksi sitten sijoitusasunto? Koska muutokset vakuutena käytettävien arvopapereiden hinnoissa eivät lainanoton jälkeen tyypillisesti vaikuta lainaehtoihin - kuten ei sijoitusasunnon arvonmuutoskaan. Jos siis saan arvopapereiden panttaamista vasten lainan niin alle viidenkymmenen prosentin kurssiromahduksella ei ole mitään vaikutusta kunhan laina vain lyhentyy sovittuun tahtiin. Lisäksi sijoitusasuntoon saa enemmän vipua. Salkun hinnasta Kultatason Superluottoa ei voi saada edes 40:ää prosenttia kun taas arvopaperit arvostetaan yleensä 50-prosenttisesti asuntolainan vakuudeksi.

Ideaalitilanteessa saisin hankittua asunnon siten, että nettotulot kattaisivat lainanlyhennyksen kokonaisuudessaan. Ajatuksissa onkin ottaa lainaa mahdollisimman pitkällä maksuajalla, jotta kuukausittainen erä olisi pienempi. Pienten laskelmien jälkeen kävi valitettavasti ilmi, että summilla joilla pelaan joutuisin rahoittamaan lainanlyhennyksiä kenties parillakin sadalla eurolla kuukaudessa. Tämä ei välttämättä olisi valtava ongelma, sillä arvioni mukaan yrityksen vuosittaiset osinkotulot voisivat kattaa tämän vajeen.

Sanotaan, että saisin asunnon hankittua 20 vuoden laina-ajalla siten, että joutuisin lyhentämään 200€/kk sen jälkeen kun lainanlyhennyksestä on vähennetty vuokratulot. Laskeskellaanpa.

200€/kk kahdenkymmenen vuoden ajan vuosittaisella 7%:n tuotolla on n.105k€.

Lisäksi pitää huomioida, että Superluotto ja asuntolaina ovat toisensa poissulkevia, jolloin Superluoton vivulla saatava voitto kuitataan tappioksi vaihtoehtoiskustannuksena.

Asunto kelpaa n.70-prosenttisesti lainan vakuudeksi jolloin salkun täytyisi olla noin 60% asunnon arvosta sillä arvopaperit arvostetaan vakuudeksi ainoastaan puolella niiden hinnasta. Mikäli kyseistä salkkua takaamisen sijaan vivutettaisiin Superluotolla ja vakuusarvon oletetaan olevan noin 60% salkun hinnasta, Superluotolla saadun vivun osuus asunnon hinnasta olisi 60%*60%*40% = 14,4%. Seitsemän prosentin vuosituotolla tämä sijoitus paisuisi 20 vuodessa n. 56%:n asunnon hinnasta eli tuottoa tulisi yli 40% asunnon hinnasta.

Sillä olettamuksella että vuokrauksesta aiheutuvat kulut sekä remontit, ym. suurin piirtein kuittaavat asunnon arvonnousun, kyse on siitä onko tuo 105k€ enemmän vai vähemmän kuin 60 prosenttia asunnon hinnasta. Omalla kohdallani totean, että aika lähellä mennään. Verotus- ym. kysymykset toki tulevat esille erikseen, mutta ainakin ollaan nähdäkseni samalla hehtaarilla.

Päätin kaikesta huolimatta lähestynyt pankkeja huimalla bisnesideallani. Yllätyksekseni olen saanut kuulla, että käytännössä kukaan ei ole keksinyt yrittää samaa. Siis ainakaan yrityksen kautta. Ja koska kukaan muu ei harrasta tätä, siihen suhtaudutaan tietenkin nuivasti. Eräästä pankista sanottiin yrityksen sekä henkilökohtaisen varallisuuden selvittämisen jälkeen ykskantaan ettei pankki halua rahoittaa hanketta millään summalla. Toinen nimeltä mainitsematon oranssilogoinen pankki puolestaan sanoi että jotain pientä lainasummaa voisi harkita, mikäli siirtäisin pantattavat arvopaperit heille. Käsirahaakin olisi kuulemma hieman pitänyt löytyä. Kuukausimaksu arvopaperisäilytyksestä ja 10 euron siirtomaksu per arvopaperi ei kuitenkaan lämmittänyt minua joten en tarttunut tarjoukseen.

Luulenpa siis, että salkkua vivutetaan lähitulevaisuudessa Superluotolla.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tuottava raha tuottamaan rahaa

Sanotaan, että rahaa ei kannata makuuttaa vaan sille kannattaisi hakea tuottoa. Tänä keväänä ja kesänä arvopaperimarkkinoilla on ollut mukavasti säpinää, mutta toisinaan tulee sellainen olo, että omaisuus vain elää hiljaiseloaan osavuosikatsauksia odotellessa.

Eräänä tällaisena hetkenä mieleeni juolahti kysymys siitä, voisinko hyödyntää näitä "makaavia" arvopapereitani jotenkin. Tätä kutsutaan tuttavallisemmin vivuttamiseksi. Ensimmäinen ajatus on tuttu monestakin lukemastani blogista: Nordnetin Superluotto.

Superluoton idea on se, että mikäli omistaa hyvin hajautetun salkun, Nordnet tarjoaa luottoa vajaan prosentin todellisella vuosikorolla. Koron voi verovähentää, joten sijoitus, joka tuottaa yli prosentin vuodessa, tekee väkisinkin voittoa. Superluotolla saa siis "äärettömän" oman pääoman tuoton - tai tappion.

Luotolle on kuitenkin katto. Nordnet on määrittänyt suurelle osalle arvopapereista lainoitusasteen, joka kertoo, kuinka monta prosenttia sijoituksen arvosta Nordnet on valmis lainoittamaan. Esimerkkinä otettakoon vaikkapa Sampo, jolle Nordnet on määrittänyt lainoitusasteeksi erittäin korkean, 85 prosentin lainoitusasteen. Tämä tarkoittaa, että tuhannen euron Sampo-omistusta kohti Nordnet on valmis myöntämään 850€ luottoa.

Jottei homma menisi liian helpoksi, prosentin korolle eli "kultatasolle" on vielä lisäehtona se, että lainoitusasteesta on käytössä kerralla korkeintaan 40%. Jos 10000 euron salkun arvopapereiden lainoitusaste olisi vaikkapa 60%, Superluottoa saisi maksimissaan 40% * 60% = 24% salkun arvosta eli 2400€. Jos salkun vuosituotoksi oletetaan vaikkapa 7%, Superluotolla saatu tuotto nousisi 700 eurosta korkokulujen jälkeen 844 euroon. Tämä tarkoittaisi n. 1,4 prosenttiyksikön lisätuottoa.

Tosiasiassa kultatasolla voisi olla vielä enemmänkin luottoa sillä em. 2400 euron sijoituksella on todennäköisesti vielä oma lainoitusasteensa, joka nostaa salkun lainoitusarvoa entisestään. Kannattaa kuitenkin muistaa että mikäli ollaan kultatason ylärajoilla, pieni heilahdus tiputtaa luoton helposti "hopeatasolle" eli 2,5%:iin eli enemmän kuin tuplaa kulut. Puskurin käyttö on siis järkevää. Superluoton tarkat ehdot löytyvät täältä.

Ilmaisia lounaitahan ei tunnetusti ole, joten käydäänpä läpi myös riskit.

Kun otat Superluoton käyttöösi, joudut tekemään panttaussopimuksen, jonka puitteissa Nordnetilla on oikeus myydä omaisuuttasi mikäli luoton määrä nousee yli salkun lainoitusarvon. Tämä on pankin riskienhallinnan kannalta erittäin ymmärrettävää. Kultatason käyttäjälle tämän merkitys ei äkkiseltään vaikuttaisi oleva äärimmäisen suuri. Ylemmässä esimerkissä salkun arvon pitäisi romahtaa 12400 eurosta 4000:ään euroon eli n. 68%. Tämä sillä oletuksella, että myös 2400 euron luototetulla sijoituksella on 60%:n lainoitusaste. Finanssikriisin jälkeen esim. S&P 500- indeksi romahti huipuilta pohjalle noin 57 prosenttia. Romahduksen kesto oli n. 16 kuukautta, jona aikana velkaa olisi ehtinyt lyhentää huomattavasti vaikkapa palkkatuloista.

Muita lainoitusasteeseen liittyviä riskejä on ainakin koron määrä sekä arvopaperikohtaisen lainoitusasteen vaihtuminen. Mitä jos Nordnet päättää jonkin kriisin yhteydessä, että Sampo ei ansaitsekaan enää kuin vaikkapa 40%:n lainoitusasteen. Lisäksi indeksi saattaa olla romahtanut vaikkapa 20%. Yhtäkkiä et ole enää kulta- etkä hopeatasolla ja superluoton korkotaso päätetään nostaa vaikkapa 8%:iin. Tämä kaikki on tietenkin spekulointia ja uhkakuvien maalailua, mutta tietääkseni tällaista skenaariota ei ole testattu joten yltiöoptimismi ei ole perusteltua.

Superluotolla on myös vaihtoehtoiskustannus. Mikäli luoton maksimoi vaikkapa jollakin defensiivisellä arvopaperilla, hyvät yllättäen aukeavat ostopaikat pitää joko ohittaa tai niitä varten pitää myydä jotain. Tämä aiheuttaa tarpeettomia kuluja osto- ja myyntipalkkioina ja mahdollisesti myös huonosti ajoitettuja myyntejä.

Mikä sitten sopisi hyväksi Superluottosijoitukseksi? Kurssikäyrän nousu ei liene yhtä tärkeää kuin alhainen volatiliteetti. Kassavirta on hyvä idea erityisesti mikäli salkussa on vähän osinkopapereita sillä korot on hyvä saada vähennettyä. Lisäksi kassavirta auttaa miinusmerkkisen saldon kanssa. Korkea lainoitusaste olisi vielä hyvä bonus, sillä se antaisi turvaa kurssilaskua vastaan. Onko tällaisia instrumentteja olemassa? Mielestäni on, ja eksoottisena esimerkkinä esittelen seuraavan: iShares U.S. Preferred Stock ETF.

Kyseinen ETF sisältää siis etuoikeutettuja osakkeita. En lähde niiden toimintaa tässä sen enempää avaamaan, sillä Osinkosijoittaja on kirjoittanut niistä hyvän artikkelin. PFF (em. ETF:n lyhenne) tuottaa nykykurssilla kuukausittain tilitettävää 5,68%:n vuosittaista osinkoa. Sen kurssi on ollut kohtuullisen vakaa pysytellen n. 36-40 dollarin tuntumassa finanssikriisin jälkimainingeista lähtien. 80%:n lainoitusastekin on positiivinen asia. 0,47%:n kulu on ehkä inan yläkanttiin.

Jos mielessäsi on joku muu defensiivinen "varma nakki", olen kiinnostunut näkemään tuotteen perusteluineen kommenteissa! Sijoitus Oy:n Superluottohakemus on nimittäin jo vetämässä ja palan suorastaan halusta velkaannuttaa yritykseni.

Tämä ei ole maksettu mainos. Yllä oleva ei ole ostosuositus. En omista PFF:ää. Miksikö? Koska minulla on toinenkin suunnitelma äärettömän oman pääoman tuoton tekemiseen. Kerron siitä lisää ensi kerralla.