sunnuntai 6. tammikuuta 2019

2018 pakettiin - jälleen nollavuosi Sijoitus Oy:lle

Uusi vuosi on koittanut ja olen ilmeisesti viimeisten bloggareiden joukossa kirjoittelemassa vuosirappariani. Markkinan käänne taisi viimein tapahtua, sillä viimeisellä neljänneksellä OMXHPI lasketteli n. 10300 pisteestä aina 8800 pisteeseen, eli niiasi miltei viisitoista prosenttia. Kokonaisuudessaan osingot huomioiden Helsingin pörssi teki vuonna 2018 about nollatuloksen. Sijoitus Oy:n salkun tuotto suhteessa osingot huomioivaan OMXHGI:hin oli seuraavanlainen:


Pahimmillaan salkku oli indeksiä kymmenisen prosenttia perässä, mutta vuoden loppurytinöiden yhteydessä se pitikin pintansa kohtalaisesti. Tämä selittyy mm. sillä, että metsäyhtiöt kuten Stora Enso sekä UPM tulivat kesän jälkeen roimasti alas, mikä ei Sijoitus Oy:n salkussa näkynyt. Lisäksi Nokian ohella toinen salkun pelastavista enkeleistä, Amer, pompsahti ostotarjouksen vuoksi reippaanlaisesti ja piti luonnollisesti laskumarkkinassa pintansa. Joka tapauksessa vuosi päättyi hienoisesti miinukselle, mikä on toki pettymys.

Henkilökohtainen talous oli jälleen vahva

Säästöaste (vähentäen passiiviset nettotulot suoraan kuluista) oli 75,8%. Tämä on itse asiassa laskua viime vuodesta (77%), mutta lasku selittyy laskutavan muutoksella. Päätin nimittäin jättää sivubisneksien tuotot huomiotta, sillä päätin vuoden 2018 mittaan vähentää yksityisopetusta. Vastuuni (ja korvaukseni) päivätöissä on kasvanut, enkä halua rasittaa enää itseäni ylimääräisillä sivuhommilla ellen löydä jotain poikkeuksellisen kannattavaa tai kiinnostavaa tekemistä. Viime vuonna katoin sivutöillä menoistani 12%, joten samalla vaivalla säästöprosentti olisi ollut n. 80%. Lisäksi pienoinen vaikutus oli silläkin, että lunastin Top Financen (10% osinko) sekä Korkeatuottoisen (8% osinko) sijoitukset, joista osa jäi kassaan ja loput piti sijoittaa kohteisiin joissa on sekä alhaisempi osinkoprosentti että epäedullisempi verokohtelu. Kokonaisuudessaan olen kehitykseen erittäin tyytyväinen ja "sivubisnes-boostattu" laskennallinen eläkepäivä on nyt vuotta lähempänä, 5-6 vuoden päässä.

Havittelen ensi vuodeksi edelleen kiihtyvää osinkovirran kasvamista. Syksyllä pyytämäni palkankorotus hyväksyttiin ja se astuu tammikuussa voimaan. Olettaen samat elinkustannukset sijoituksiin jää noin kuusi prosenttia aiempaa enemmän. Ennen osinkokevättä on korkea todennäköisyys myös sille, että sijoitan n. 20k€ käteispositioni minkä pitäisi kasvattaa osinkovirtaani merkittävästi.

Käteisen dilemma

Tästä pääsemmekin nykyiseen "ongelmaani"- käteiseen. Kasvatin erityisesti 2017 lopulla selvästi käteispositiotani, joka uhkaa missata jo toiset osingot. Laskun yhteydessä olen kuitenkin selvästi empinyt isojen sijoitusten osalta. Minua ei oman salkkuni arvon sulaminen erityisemmin paina - olenhan netto-ostaja luultavasti vielä kahden tuplauksen verran - mutta jostain syystä tuntuu edelleen siltä, että pitäisi odottaa laskua pidempään. Helsingin kurssit ovat nyt palanneet n. 2017 helmikuun tasolle. Tämä oli hupaisasti about se ajankohta, jolloin aloin toden teolla keräämään käteistä kireiden arvostustasojen vuoksi. Tulokset ovat tuosta kuitenkin kasvaneet, mikä perustelisi hieman kalliimman tason. Toivon edelleen pudotusta 8000 pisteen alle.

Itse asiassa olen miettinyt, olisiko tämä se vuosi kun Superluottoakin pääsee kunnolla käyttämään. Toivoisin tilannetta, jossa voisin virittää Superluoton lähelle kulta-hopeatason rajaa ja pitää sen siinä kuukausittaisilla sijoituksilla vahvasta palkan tuottamasta kassavirrasta. Tämä vaatii kuitenkin nykyistä edullisemmat kurssitasot, sillä näiltä tasoilta pidän jossain määrin realistisena pudotusta, joka olisi salkulleni halvaannuttava.

Vuoden 2019 ajurit?

Tästä kappaleesta tuli hieman pannukakku, sillä olen alkanut kiinnittää yhä vähemmän huomiota lyhyen tähtäimen kehitykselle ja tapahtumille. Vuosittaisten osinkovirtojen laskeminen tuntuu sekä mielekkäämmältä että realistisemmalta tavalta arvioida oman talouden kehitystä, joten lähinnä mietin pystyykö kukin omistamani firma maksamaan minimissään vastaavaa osinkoa vuodesta toiseen. Ajatusmaailmassani on kuitenkin eräs teema nostanut päätään ajan mittaan yhtä enemmän: siirtyminen kohti passiivisempaa sijoittamista.

Miksi ja kuinka passivoitua?

Olen nyt pari vuotta hävinnyt indeksille. Tämä ei sinänsä haittaa, koska osinkojen kehitykseen olen edelleen tyytyväinen. Lisäksi häviäminen (kuten voittaminen mikä olisi sekin voinut tapahtua) on muutenkin voinut olla vain tuuria. Tuntuu vain siltä, että voisin allokoida henkistä kapasiteettiani paremminkin, kun lisäarvoa ei erityisesti tunnu syntyvän. Toisaalta talouden sekä pörssin seuraamisesta on viime vuosina tullut erittäin rakas harrastus, enkä aio luopua siitä.

Olen jo pitkään ollut innoton lisäämään uusia yhtiöitä salkkuuni, joka koostuu 32 arvopaperista. Näistä osa on rahastoja (Kiina, Venäjä, Nigeria) ja osa redundantteja (Nokia ja Telia minifutuureineen). Voisin kuitenkin ottaa tämän vuoden tavoitteeksi viimein siivota salkun rönsyt pois ja keskittää sitä. Mikäli en koe, että voisin otollisessa tilanteessa lisätä tiettyä arvopaperia, sen voisi yhtä hyvin myydä. Teen tätä arviointia talven ja kevään mittaan.

Jotta voisin aidosti sanoa olevani passiivisempi, minun pitäisi käytännössä siirtyä kohti indeksirahastoja tai allokaatiolla muuten vain lähemmäs indeksiä. Tähänhän olisi näppärä käyttää esim. ETF-kuukausisäästöä. Valitettavasti ETF-kuukausisäästö on hieman allerginen Superluotolle, jota haluan käyttää tai ainakin pitää optiona. En myöskään haluaisi mitään kakkossalkkua, koska tällöin Superluoton lainoitusarvokin pirstaloituisi. Pitää keksiä käytännön ratkaisut.

Loppupelin visio

Näkisin siis, että "eläkkevaiheessa" eli noin parin tuplauksen päästä salkussani olisi passiivinen ydin, joka muodostaisi turvallisen tulonlähteen säällä kuin säällä. Monet nykyisen salkkuni yhtiöistä ovat kuitenkin hyviä ja hyvin johdettuja ja olen viisaampien neuvoista huolimatta hieman tykästynyt niihin. En aio myydä niitä ihan vain siksi, että yhtäkkiä noudatan passiivisempaa strategiaa. Sen sijaan aion pitää tietyn joukon nykyisiä yhtiöitä kunhan osingonmaksukyky kehittyy halutunlaisesti. Lisäilen näitä aina hyväksi näkemistäni paikoista.

Hevoset on siis jo valittu. Paino passiivisen puolen ja nyky-yhtiöiden välillä voisi olla noin 50-50. Passiivisen puolen pitäisi salkun nykypaino huomioiden olla sijoitettuna Suomen ulkopuolelle. Esim. S&P 500-indeksille löytyy erinomaisia tuotteita. ETF:t olisivat tuotot maksavia. Yleensä suositaan uudelleensijoittavia, mutta sijoitusyhtiön tapauksessa sama nyrkkisääntö ei välttämättä päde - ainakaan läheskään täysmääräisenä. Lisäksi kasvuosuuksia joutuu myymään, enkä luultavasti koskaan pääsisi hyödyntämään hankintameno-olettamaa, koska eläkevaihe siintää kymmenen vuoden sisällä.

Näin ovat siis ajatukseni kehittyneet viime aikoina. Onko muille uusi vuosi herättänyt uusia ajatuksia strategisista siirroista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti