torstai 28. heinäkuuta 2016

Omistan Kiinaa ja Venäjää

Salkussani on muutaman prosentin siivut seuraavia arvopapereita:

AMUNDI ETF MSCI CHINA UCITS ETF
iShares MSCI Russia Capped ETF

Olisin halunnut keväällä ostaa ulkomaisia osakkeita, mutta en ole erityisen kiinnostunut seuraamaan ulkomaisia yhtiöitä eikä ulkomaisten yhtiöiden seuraaminen istu läheskään yhtä hyvin sijoitusstrategiaani kuin kotimaisten seuraaminen.

Huhtikuussa mielenkiintoni heräsi tämän kuvaajan myötä. Tietyillä mailla oli kovin alhainen P/E sekä CAPE (Shillerin P/E) joka kuvaa arvopaperin nykyhintaa suhteutettuna sen viimeisen kymmenen vuoden inflaatiokorjattuun tuottoon. Asiaa tutkittuani törmäsin myös Star Capitalin vastaavaan sivuun, joka vahvisti käsitystäni osakemarkkinoiden suhteellisista hinnoista.

Shillerin P/E-luku on siitä mielenkiintoinen, että sitä käyttäen olisi pystynyt ajoittamaan aikuisikäni ainoan hetken jolloin S&P 500-indeksiä olisi saanut alle historiallisen keskihinnan. Perinteisen P/E-luvun tuijottaminen olisi tuolloin ohjannut myyntilaidalle, sillä se kävi noihin aikoihin kaikkien aikojen ennätyksissään. Tämä johtuu siitä, että tuona aikana yritysten tulokset tosiaan sukelsivat. Maailmanloppu ei kuitenkaan taaskaan koittanut ja tulokset elpyivät.

Tällä hetkellä CAPE pyörii taas sellaisissa luvuissa, joilta ainakin ennen 2000-lukua on romahdettu melko väkivaltaisestikin maan pintaan. Nollakorot ovat kenties osasyyllisiä kurssinousuun joka saattaa jatkua vielä jonkin aikaakin, mutta osinkosijoittajana en ole valmis laittamaan rahaa indeksiin, joka tuottaisi sekä CAPElla että P/E:llä laskettuna alle 4% vuodessa jos koko tulos jaettaisiin ulos.

Kiinassa ja Venäjällä tilanne on hieman eri. Venäjän CAPE oli kesäkuun lopussa 4,9. Ensimmäinen päähän pälkähtävä selitys on, että se johtuu siitä että Venäjä on auttamatta banaanitasavalta. Öljyn hinta on pohjamudissa, mistä syystä tuotot ovat laskeneet. CAPEN aikajaksolla, viimeisen 10 vuoden aikana, öljyn hinta on ollut merkittävästi nykyistä korkeammalla. Jos ja kun hinta elpyy, kovaa tulostakin on lupa odottaa. ETF:n painosta noin puolet on energiassa ja viidennes finanssisektorilla.

Kiinan CAPE on hieman korkeampi 12,4. Tuotto-odotus on kuitenkin kohtuullinen 8%. Kun lisäksi huomioidaan se, että Kiina yltänee kaikesta huolimatta vielä moniksi vuosiksi talouskasvuun, josta kylmä pohjola saa olla kateellinen, minulla on tähänkin ostokseen kova luotto.

Star Capitalin sivuilta inspiraatiota hakeneena minulla on kiinnostusta seuraaviinkin maihin: Puola, Brasilia sekä Tšekki. Kahteen ensimmäiseen on valmis ETF-tuotekin. Kaikkien CAPE pyörii kahdeksan päällä. En ole vielä saanut aikaiseksi ostaa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ostin osinko-etf:iä

Ostin viime viikolla kahta osinkoa maksavaa etf:ää:

EXSG
EXSH

ETF:t keskittyvät Euroopassa listattuihin osinkoyhtiöihin. Ne jäljittelevät seuraavia indeksejä:
STOXX Europe Select Dividend 30
EURO STOXX Select Dividend 30

Kuullostavat samoilta - osittain ovatkin. Ensimmäinen sijoittaa hieman useampaan Euroopan maahan, jälkimmäinen ainoastaan euroalueelle. Molemmilla on sama 0,31% kokonaiskulusuhde. P/E kymmenen tietämillä, osinkoprosentti neljän maissa. Osingot maksetaan kvartaaleittain mutta heinäkuun potti on merkittävästi muita suurempi. Hajautus Helsingin pörssin ulkopuolelle lienee hyvästä. Ostetut ETF:t sisältävät Suomiyhtiöistä Fortumia, Keskoa, Metsoa ja Wärtsilää.

Ajoitus ei ehkä ollut aivan täydellinen. Molemmat kyykkäsivät Brexit-perjantaina eli juhannusaattona pahasti mutta palautuivat sittemmin aivan kuten Euroopan pörssit muutenkin. En ollut tuolloin hereillä, joten jäi ostamatta. Arvostus on silti sangen maltillinen. Lisään jos pudotusta tulee kymmenyksen verran.

Järkeily tähän ostoon on se, että saan edullisella arvostuksella hajautetut, ennustettavaa kassavirtaa tuottavat omistukset. Tämä lienee juurikin sellainen tuote, jota ostaisin vivulla. Sijoitus Oy:n käteinen ei ole loppu, mutta tuumasin että samahan se on ostaako vivutuskelpoista lappua etu- vai takakenossa. Superluottoa en välttämättä ole ottamassa vielä kesän aikana sillä henkilökohtaista ansiotuloa on päässyt kerääntymään kevään-kesän aikana sivuun siinä määrin, että muutaman killingin panostaminen firmaan on ajankohtaista.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Peritty raha epäoikeudenmukaista?

Seuraava artikkeli ei varsinaisesti ole tälle blogille temaattinen, mutta en voi olla ottamatta asiaan kantaa luettuani viimeisimmän kirjoituksen blogista Rahalla vapaaksi. Meinasin kirjoittaa vastineen kommenttina, mutta tajusin, että vastaus vaatii enemmän tilaa. Hetkeä myöhemmin tajusin tilanteen huvittavuuden, sillä hän aloittaa tekstinsä toteamalla että kirjoitti blogiinsa twitterin sijaan, koska koko mielipide ei mahtunut 140 merkkiin.

Pohjimmiltaan meillä lienee samanlainen näkemys perinnöstä: Ansiottomasti saatua etua, jolla on monesti taipumus passivoida. Näen siis itsekin suuren perinnön ongelmallisena. Kuolleen henkilön vaurauden on kuitenkin siirryttävä johonkin ja ongelmani on siinä, etten näe perimiselle mitään oikeudenmukaisempaa vaihtoehtoa.

Lähtökohtani on se, että jokaisen pitäisi saada päättää mitä omaisuudellaan tekee. Koska olen omat rahani ansainnut ja niistä verot kertaalleen maksanut, minun pitäisi voida jakaa niitä eteenpäin ilman ylimääräisiä veroja. Vastustan siis myös lahjaveroa, sillä näen sen vain perintöveron jatkeena. Haluan korostaa, että kenelläkään ei mielestäni pitäisi olla automaattista oikeutta toisen omaisuuteen. Perimisen pitäisi perustua kuolleen henkilön tahtoon. Nykyinen lainsäädäntö takaa jälkeläisille vainajan tahdosta riippumattoman oikeuden osaan perinnöstä ja tämä pitäisi mielestäni poistaa.

Seuraava kysymys on, miksi vainajan tahtoa pitäisi kunnioittaa. Tähänkin on pragmaattinen syy. Otetaanpa tilanne, jossa henkilö voisi jakaa vaurautta haluamallaan tavalla eläessään muttei kuoltuaan. Tällöin syntyisi tilanteita, joissa yllättävä kuolema olisi vainajan lähipiirille katastrofaalinen sillä he menettäisivät taloudellisen tuen, jonka olisivat muuten saaneet.

Sikäli kun omaisuutta ei ole haalittu veroja kiertämällä, siitä on jo vähintään kerran maksettu verot. Perintövero siis johtaa välttämättä moninkertaiseen verotukseen, jota ymmärtääkseni pidetään yleisesti ottaen huonona asiana. Mitä pidempi perimisketju omaisuudelle kertyy, sitä useamman kerran sitä on myös verotettu. Ja sitä epäoikeudenmukaisemmaksi tilanne muuttuu.

Olen melko vakuuttunut, että Sijoitus Oy tulee olemaan nykyrahassa vähintään miljoonan arvoinen, kun perintö tulee ajankohtaiseksi. Sijoitus Oy omistaa Oriolaa. Oriola on maksanut voitoistaan veroa. Sijoitus Oy on maksanut saamistaan osingoista veroa. Toimitusjohtaja on maksanut Sijoitus Oy:n maksamasta osingosta veroa. Toimitusjohtaja voi ostaa mersun tai antaa TJ Juniorille rahaa jolla ostaa mersun. Tämä viimeinen vaihe on se, johon yhteiskunnan ei kuulu enää nokkaansa työntää.

Oma kantani on nyt esitetty. Huomasin kuitenkin em. blogikirjoituksessa muutamia kohtia joihin haluan ottaa kantaa suoraan.

"Perintö ei mitenkään ole seurausta omasta tekemisestä, vaan ison tai pienen perinnön voi saada yhtä hyvin ahkera kuin laiskakin. Perintö siis vääristää oikeudenmukaista tulonjakoa."


Kyse ei ole vastaanottajan oikeudesta saada vaan omistavan oikeudesta käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Mikäli ansiotulo- ja pääomaverotus ovat toimivat, tulonjako on jo kertaalleen oikeudenmukaistettu.

"Useiden sukupolvien aikana kertynyt peritty raha voi taata valtavat tulot jopa ihmiselle, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä tulojensa eteen. Se on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, ja koettu epäoikeudenmukaisuus helposti aiheuttaa paineita yhteiskunnallisten ryhmien välille."

Moni asia on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, eikä perusteeton mielipide itsessään ole peruste millekään. Tämä epäoikeudenmukaisuus ei todistettavasti ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt lapasesta, sillä taloudellinen riippumattomuus on lähes jokaisen suomalaisenkin tavoitettavissa - ei ehkä täysin töitä tekemättä mutta kuitenkin.

"Näin siis sukupolvien aikana voi kertyä kriittinen massa varallisuutta, joka vain jatkaa kasvamistaan, kunhan kulutusta ei vie liian pitkälle tai varallisuutta tuhota hölmöillä sijoituksilla (hajautuksen puutteella). Se on epäoikeudenmukaista ja muutenkin ei-toivottavaa. En haluaisi lapsenlapsistani loiseläimiä, jotka osaavat elää vain muiden tekemällä rahalla ilman omaa panosta"

On olemassa jonkinnäköinen nyrkkisääntö, että kolmas sukupolvi monesti haaskaa vanhat rahat. Näin ei tietenkään aina käy. Oma näkökulmani taloudelliseen riippumattomuuteen noin yleisesti ottaen on se, että se mahdollistaa enemmän vapautta, mikä on hyvä asia. Se mitä yksilö vapaudellaan tekee on hänen oma asiansa.

Kaiken tämän jälkeen haluan vielä kerran muistuttaa että se, että vaurautta voi periä on huono asia. Mutta vielä huonompi asia - ja todellinen ongelma kaiken takana - on mielestäni se, että rahaa voi ylipäätään työllistää. Mikäli on tarpeeksi rahaa jota työllistää, ei itse tarvitse tehdä töitä. Koska osan ihmisistä on kuitenkin pakko ainakin ennen täydellistä robotisaatiota käydä töissä, tämä johtaa välttämättä eriarvoistumiseen. Eriarvoistumista voi toki yrittää suitsia perintöverolla, mutta en kannata sitä.

Näen siis perinnön tuoman eriarvoistumisen toisen ongelman seurauksena. Mikä on ratkaisuniehdotukseni tähän toiseen ongelmaan? Mielestäni asialle ei tarvitse aktiivisesti tehdä mitään. Edellämainittu työn automatisointi saavuttaa arvioni mukaan jossain vaiheessa pisteen, jonka jälkeen kaikille voidaan tarjota sama elintaso vapaaehtoista tai vähäistä työpanosta vastaan. Siihen asti kullakin meistä on yhtäläinen tilaisuus tehdä itsestämme sekä jälkeläisistämme taloudellisesti riippumattomia.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Superluoton hinta puolittunut heinä-syyskuun ajaksi

Nordnet päätti maanantaista 11.7. alkaen puolittaa Superluoton koron aiemmasta 0,99 prosentista 0,49 prosenttiin syyskuun loppuun asti. Sivuston numerot olivat kirjoitushetkellä vielä vähän sekaisin, mutta tarkka silmä löytää maininnan myös 0,49 prosentista. Tämä madaltaa entisestään kynnystä velkavivun hyödyntämiselle sijoittamisessa. Otetaanpa laskin käteen.

Huom. seuraavassa esimerkkilaskelmassa arvioidaan koronalennuksen pitkäaikaista merkitystä sillä olettamalla, että koronalennus olisi pysyvä eikä vain "kesäalennus". Tällä olettamuksella paljastuu se tosiasia, että puolen prosentin alennus koroissa ei ole niin merkityksellinen kuin voisi äkkiseltään luulla.

Sijoitus Oy saa 10k€ kultatason Superluottoa 50k€ salkulleen. Vanhalla Superluotolla vuosikustannus on siis n. 100€, uudella n. 50€.

Vivulla ostetaan defensiivisiä arvopapereita joiden tuotto perustuu jaettuihin osinkoihin, ja ennen veroja vuosituottoa saadaan 5%. Verotettavaa tuottoa kertyy n. 4,5% korkokulujen jälkeen. Vanhalla korkoprosentilla verotettava tuotto jää 4:ään prosenttiin. 20% yhteisöveron jälkeen tuotot ovat vastaavasti 3,6% ja 3,2%.

Sijoitus Oy pyrkii tässä esimerkissä pitämään velkavivun määrän jatkuvasti 10k€:ssä. Velkavivulle saadaan tällöin vakiomääräinen 360€ tai 320€ vuosittainen nettotuotto. Vivusta voidaan oletettavasti koska tahansa luopua myymällä vivulla ostetut arvopaperit pois. Toisaalta taas kun tämä lisätuotto uudelleensijoitetaan ja varoilla ostetaan aggressiivisempia, seitsemän prosentin vuosituotto-odotuksellisia osakkeita, vivulla saatu lisätuotto saatetaankin yhtäkkiä eksponentiaaliselle käyrälle.

Laskurilla laskettaessa pääsemme siihen lopputulokseen, että 360€:n vuosittainen sijoitus muuttuu 20 vuodessa 7% tuotto-odotuksella n. 16k€:ksi kun taas 320€:n sijoitus muuttuu n. 14k€:ksi.

Tässä esimerkissä lisätuottoa kertyi korkojen puolittumisesta ainoastaan kaksi tuhatta euroa kahdessakymmenessä vuodessa. Eli ei mitään ratkaisevaa. Esimerkissä ei huomioitu sitä hyvinkin merkittävää seikkaa, että salkun kasvaessa eksponentiaalisesti myös lainoitusarvo kasvaa eksponentiaalisesti jolloin vipua olisi varaa kasvattaa. Jo edellämainitulle 16k€:n vivulla saadulle lisätuotolle saisi kenties noin neljä tuhatta euroa kultatason Superluottoa. Mikäli koko salkulle saa 7% vuosittaisen nettotuoton, euromääräisen vivun voisi tuplata 10 vuoden välein.

Toisaalta sanotaan myös, että riskinottoa pitäisi vähentää iän myötä joten velkavivun holtiton kasvattaminen ei liene suositeltavaa.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Osto: Metsä Board

Ostin torstaina 7.7. Metsä Boardia 4,48 euron kappalehintaan.

Osake on pitkään ollut minulla tarkkailussa ja Brexit-äänestyksen jälkeen vieläpä suurennuslasin kanssa. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina osaketta olisi saanut vielä parikymmentä senttiä halvemmalla, mutta minulle oli tuossa vaiheessa vielä epäselvää, kuinka suuri vaikutus UK:n EU:sta poistumisella olisi Metsä Boardiin. Äärimmäinen kurssireaktio vaikutti ylimitoitetulta, mutten tohtinut tuolloin vielä lapata lappua konttiin. Sittemmin konsensus on ollut ilmeisesti se, että Brexitin vaikutukset jäävät vähäisiksi.

Inderes antaa tavoitehinnaksi 6 euroa joten upsideä olisi ostohintaan nähden n. 34%. Talousmentor puolestaan arvioi hinnaksi 7€. Ensi vuoden osinko on molempien arvioiden mukaan n. 19 sentin tietämillä, mikä merkitsisi n. 4,2%:n osinkoa ja odotetun tuloskasvun myötä odotan sen nousevan.

Ostopäivänä uutisoitiin Metsä Boardin noususta OHMX25-indeksiin syrjäyttäen Kemiran. Intuitioni sanoo, että tämä antaa jossain määrin tukea kurssille sillä kyseistä indeksiä seuraavat rahastot ostavat vastaisuudessa Metsä Boardia Kemiran tilalle.

Mikäli jostain syystä kurssi elpyy reippaasti ennen syksyä, en sulje pois mahdollisuutta pikavoiton lunastamisesta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Tuottava raha tuottamaan rahaa osa 2

Jatkan nyt pohdintojani sijoitusomaisuuteni vivuttamisesta eli lisäsijoituksesta jolle saa "äärettömän" oman pääoman tuoton. Viime kirjoituksessani käsittelin Nordnetin Superluottoa ja lopputulos taisi olla se, että voisi olla hyvä idea ostaa sillä jotain defensiivistä, kassavirtaa tuottavaa lappua. Vaikka yritykseni Superluotto on sittemmin aktivoitunut, en ole ostellut mitään sillä minulla on toinenkin idea vivutukseen.

Jos odotitte jotain hämmästyttävää ja upouutta sijoitusideaa, tulitte väärään paikkaan. Ajatuksissani on nimittäin hankkia yritykselle sijoitusasunto. Plääh, tylsää. Asiaa edistäessäni törmäsin kuitenkin odottamattomiin juttuihin, jotka haluaisin jakaa. Lisäksi haluan esittää perusteluni tälle idealle.

Omaisuuden vivuttaminen lisätuoton saamiseksi on siis perusajatus. Superluoton käytössä on kuitenkin ainakin minulle pieni ideologinen ongelma - nimittäin se, että omaisuus jota vivutetaan altistuu potentiaalisesti äärimmäisen voimakkaille hinnanmuutoksille jotka vaikuttavat lainaehtoihin. Ja kuten Ikiholdaajakin laski, Hopeatasolle lipsahtaminen käy kalliiksi marginaalikoron ollessa huima.

Miksi sitten sijoitusasunto? Koska muutokset vakuutena käytettävien arvopapereiden hinnoissa eivät lainanoton jälkeen tyypillisesti vaikuta lainaehtoihin - kuten ei sijoitusasunnon arvonmuutoskaan. Jos siis saan arvopapereiden panttaamista vasten lainan niin alle viidenkymmenen prosentin kurssiromahduksella ei ole mitään vaikutusta kunhan laina vain lyhentyy sovittuun tahtiin. Lisäksi sijoitusasuntoon saa enemmän vipua. Salkun hinnasta Kultatason Superluottoa ei voi saada edes 40:ää prosenttia kun taas arvopaperit arvostetaan yleensä 50-prosenttisesti asuntolainan vakuudeksi.

Ideaalitilanteessa saisin hankittua asunnon siten, että nettotulot kattaisivat lainanlyhennyksen kokonaisuudessaan. Ajatuksissa onkin ottaa lainaa mahdollisimman pitkällä maksuajalla, jotta kuukausittainen erä olisi pienempi. Pienten laskelmien jälkeen kävi valitettavasti ilmi, että summilla joilla pelaan joutuisin rahoittamaan lainanlyhennyksiä kenties parillakin sadalla eurolla kuukaudessa. Tämä ei välttämättä olisi valtava ongelma, sillä arvioni mukaan yrityksen vuosittaiset osinkotulot voisivat kattaa tämän vajeen.

Sanotaan, että saisin asunnon hankittua 20 vuoden laina-ajalla siten, että joutuisin lyhentämään 200€/kk sen jälkeen kun lainanlyhennyksestä on vähennetty vuokratulot. Laskeskellaanpa.

200€/kk kahdenkymmenen vuoden ajan vuosittaisella 7%:n tuotolla on n.105k€.

Lisäksi pitää huomioida, että Superluotto ja asuntolaina ovat toisensa poissulkevia, jolloin Superluoton vivulla saatava voitto kuitataan tappioksi vaihtoehtoiskustannuksena.

Asunto kelpaa n.70-prosenttisesti lainan vakuudeksi jolloin salkun täytyisi olla noin 60% asunnon arvosta sillä arvopaperit arvostetaan vakuudeksi ainoastaan puolella niiden hinnasta. Mikäli kyseistä salkkua takaamisen sijaan vivutettaisiin Superluotolla ja vakuusarvon oletetaan olevan noin 60% salkun hinnasta, Superluotolla saadun vivun osuus asunnon hinnasta olisi 60%*60%*40% = 14,4%. Seitsemän prosentin vuosituotolla tämä sijoitus paisuisi 20 vuodessa n. 56%:n asunnon hinnasta eli tuottoa tulisi yli 40% asunnon hinnasta.

Sillä olettamuksella että vuokrauksesta aiheutuvat kulut sekä remontit, ym. suurin piirtein kuittaavat asunnon arvonnousun, kyse on siitä onko tuo 105k€ enemmän vai vähemmän kuin 60 prosenttia asunnon hinnasta. Omalla kohdallani totean, että aika lähellä mennään. Verotus- ym. kysymykset toki tulevat esille erikseen, mutta ainakin ollaan nähdäkseni samalla hehtaarilla.

Päätin kaikesta huolimatta lähestynyt pankkeja huimalla bisnesideallani. Yllätyksekseni olen saanut kuulla, että käytännössä kukaan ei ole keksinyt yrittää samaa. Siis ainakaan yrityksen kautta. Ja koska kukaan muu ei harrasta tätä, siihen suhtaudutaan tietenkin nuivasti. Eräästä pankista sanottiin yrityksen sekä henkilökohtaisen varallisuuden selvittämisen jälkeen ykskantaan ettei pankki halua rahoittaa hanketta millään summalla. Toinen nimeltä mainitsematon oranssilogoinen pankki puolestaan sanoi että jotain pientä lainasummaa voisi harkita, mikäli siirtäisin pantattavat arvopaperit heille. Käsirahaakin olisi kuulemma hieman pitänyt löytyä. Kuukausimaksu arvopaperisäilytyksestä ja 10 euron siirtomaksu per arvopaperi ei kuitenkaan lämmittänyt minua joten en tarttunut tarjoukseen.

Luulenpa siis, että salkkua vivutetaan lähitulevaisuudessa Superluotolla.