sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Amer poistunee salkusta. Arbitraasin paikka?

Marraskuussa kirjoittelin mietteitäni hiljattain tulluista laskuista. Lasku onkin noista päivästä jatkunut ja nyt OXMHPI on kolme-neljä prosenttia kuukaudentakaista alempana. Ostohousut ovat toistaiseksi pysyneet nätisti viikattuna vaatekaapin ylähyllyllä, mutta suunnitelmissa on piakkoin uudelleenallokoida osa salkkuni sisällöstä - pakon edessä. Näyttäisi nimittäin siltä, että Amer Sports ostetaan pois Helsingin pörssistä 40 euron osakekohtaiseen hintaan.

Ihan ensimmäisenä huomioita ja ajatuksia osakkeen hinnasta. Amerin kurssi laahaa aivan 38 euron pinnassa. Markkinat eivät siis hinnoittele myyntiä minään varmana asiana, vaan julkinen ostotarjous tarjoaa nykykurssiin edelleen karvan verran päälle viiden prosentin preemion. Kysymys kuuluu: Voiko tilanteesta hyötyä? Olen pohtinut asiaa ja keksinyt kolme strategiaa (joita ei pidä tulkita sijoitussuosituksiksi). Näistä kaksi tosin näyttäisi olevan vain hypoteettisia.

1. Osta Amerin osakkeita ja toivo, että saat 5%:n pikavoiton. Viimeinen päätöskurssi ennen ostohuhujen käynnistymistä oli 28,79€, joten nykykurssilla osakemarkkina hinnoittelee ostotarjouksen todennäköisyyden reiluun 80 prosenttiin. Jos olet tätä varmempi läpimenosta, kannattaa ostaa.

2. Osta Amerin osakkeita ja myyntioptioita nykykurssille. Näin voit vakuuttaa ostamasi osakkeet laskun varalta, mikäli tarjous ei menekään läpi ja kurssiin tuleekin kova lasku. Tässä kuviossa joutuu toki maksamaan ykkösvaihtoehtoa enemmän kuluja ja optioista jotain preemioita.

3. Osta Amerin osto- sekä myyntioptioita nykykurssille. Tätä strategiaa kutsutaan straddleksi. Käytännössä lyöt siis vetoa kurssimuutoksen puolesta. Tässä olisi vielä se hauska puoli, että olisi mahdollista saada takuulla tappioita, joita voisi sitten vähentää verotuksessa. Toki tulisi voittojakin - toivottavasti enemmän kuin tappioita - mutta vuosi on vaihtumassa, joten tappiot voisi kenties kotiuttaa joulukuun ja voitot tammikuun puolella, jolloin kuviosta saisi pienen verohyödyn.

Mikä sitten on ongelma? Noh, ensinnäkin on olemassa sellainen juttu kuin tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, jonka mukaan tämä idea ei voi toimia, koska joku olisi keksinyt sen ensin ja optioiden hinnoittelu takaisi sen kannattamattomuuden. Mutta viime kädessä syy miksi en voi tarjota yksityiskohtia on, etten löytänyt tuotteita joilla tätä voisi laskea auki. Haluaisin olla tässä asiassa väärässä, joten jos joku tietää keinon tehdä tämän, kertokaahan siitä kommenteissa.

Tämä oli hauska päänsisäinen harjoitus, mutta palataanpa konkretian puolelle. Salkustani löytyy siis 200 kpl Ameria, joten n. 8k€ potti odottanee pian uutta kotia. Ajattelin ajoittaa myynnin vasta tammikuun puolelle verotussyistä, mutta voin toki pelata Superluotolla, mikäli ostopaikkoja aukeaa ennen tätä.

Tahtotila olisi toki omistaa about jokaista salkkuni osaketta enemmän, mutta seuraavat ovat tällä hetkellä kiinnostavimpia:

Nokian Renkaat, Citycon, Nordea sekä Taaleri.

Nokian Renkailta tuli negari aiemmin tänä vuonna, mutta keissi on edelleen kovin kiinnostava. Epsiä on Inderesin ennusteilla tulossa lähivuosina yli kaksi euroa, ja tästä jaetaan leijonanosa, jolloin osinko asettuu kuuden prosentin tuntumaan. Nokian Renkaita pidetään laatuyhtiönä, vaikka syklinen onkin, joten ensi vuoden P/E 13 ei tunnu kovalta hinnalta.

Cityconin tasearvostus on painunut houkuttelevalle 0.71:n tasolle. Olen mukana sillä oletuksella, että osinkoa/pääomanpalautusta saa tulevina vuosina 0,13€/osake, eli n. 7,5% nykykurssille. Puljussa on kuitenkin erittäin houkutteleva optio: Suuromistaja Gazit Globe kahmii osakkeita tällä hetkellä kaksin käsin, ja ylittänee tulevaisuudessa 50% rajan, minkä jälkeen sen pitäisi tehdä ostotarjous kaikista osakkeista. Toki voi ajatella, että Gazit tekee alhaisen tarjouksen, joka on about nykykurssin verran. Toisaalta jos Gazit haluaa Cityconin pois pörssistä, muut suuromistajat pitää saada kelkkaan mukaan sillä toiseksi ja kolmanneksi suurimmat osakkaat omistavat yhtiöstä yli 20%. Inderesin Q&A:ssa kysymys on tupsahtanut toisinaan esille, tässä viimeisin. Inderesin Jessen mukaan ostotarjouksen pitäisi olla näillä näkymin 2,42-2,66€ paikkeilla jotta se menisi läpi, koska tärkeimmät verrokit Sponda sekä Technopolis lähtivät suhteellisesti arvostettuina näiltä tasoilta.

Sitten on tämä Nordea, joka sekin arvostetaan jo alle taseensa (P/B 0,95). Arvostuskertoimiensa perusteella Nordealle povataan todella huonoa tulevaisuutta - itse olen näillä hinnoilla ehdottomasti ostopuolella. Nordea on entuudesaan salkkuni suurin suora osakesijoitus enkä ole varma, kuinka suureksi haluan sen osuutta kasvattaa. Sampoakin on kyydissä, joten Nordea-riskiä kannetaan sitäkin kautta.

Taalerin kurssi on syksyn aika pudonnut kuin kivi. Kurssi pysyi kympin päällä aika lokakuuhun asti, jolloin se sukelsi parissa viikossa yhdeksään euroon. Tässä kohdassa Inderes julkaisi uuden raportin ja laski tavoitehintaa parilla eurolla 9,5 euroon, minkä jälkeen kurssi sukelsi aina kahdeksaan euroon. Sittemmin ollaan valuteltu vielä hieman ja nyt hinta olisi 7,86 - tämäkin lappu on minulla siis jo turskan puolella. Yhtiöltä itseltään eikä sen puolen numeroistakaan ole tullut ulos mitään negatiivisia signaaleja, joten luotto on tallella. Syypää laskuun lieneekin yleinen markkinatilanne. Ensi vuoden ennusteilla osinkotuottokin alkaa hipoa neljää prosenttia, mitä pidän jo hyvänä koska sen odotetaan jatkavan tulevina vuosina kasvuaan.

Siinäpä marras-joulukuun päällimmäiset ajatukset. Henkilökohtainen joululomani alkaa keskiviikkona ja jatkuu aina uuteen vuoteen asti. Silloin onkin taas aika tehdä vuoden yhteenveto ja mitata, paljonko edellisvuotta lähempänä olen taloudellista riippumattomuutta.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Q3 ja pikkudipin ostokset

Taas on yksi tuloskausi taputeltu. Tuntuu, että tämä syksy on ollut poikkeuksellisen kiintoisa. Saimme kivan pikku dipin, ja Sharevilleenkin ilmestyi kaikenlaista panikoijaa. Laitoin käteisistäni osan haisemaan - kenties ennenaikaisesti. Lisäksi Nordnet lanseerasi uusia, erittäin mielenkiintoisia aktiivisia rahastoja.

Syys-lokakuussa tuli siis pienimuotoinen dippi markkinoilla. OMXHPI tipahti n. 10% kolmen-neljän viikon aikana. Pudotuksen syitä en lähde arvuuttelemaan, mutta olen tyytyväinen siihen miten otin lähen masokistimaisesti useammankin päivän, jolloin köyhdyin 1000-2000 euroa kertaheitolla. Kokonaisuudessaan köyhdyin lokakuun aikana noin 7k€. Äidyin kirjoittamaan seinälleni viestin, jossa toivoin OMXHPI:n päätyvän vielä tänä vuonna alle kahdeksantuhannen pisteen. Rommailu kuitenkin loppui ainakin toistaiseksi, ja pudotuksesta miltei puolet on jo palautettu hintoihin. Helsingissä Q3 oli joka tapauksessa ilmeisen heikko kvartaali, joten mikäli vuoden päätös ei huikaise, lisää tiputusta voi olla tulossa.

Osallistuin Fellow Financen IPOon. Palvelun sijoittaja-asiakkaana sain isomman taatun siivun, joten merkkasin kerralla 400 osaketta, jotka istuvat nyt salkussani. Nojauduin tässä pitkälti Inderesin näkemykseen: Luin heidän analyysinsä ja totesin, että tunnusluvut näyttävät verrokkeja suotuisammilta. Kurssi on pysynyt antihinnan paikkeilla - välillä yli, välillä ali. Toistaiseksi en harkitse lisäämistä, sillä haluan nähdä miten liiketoiminta kehittyy pörssitaipaleen alun jälkeen. Kasvuyhtiönä osingonjakosuhde pysyy alhaalla (toivottavasti) vielä pitkään, sillä keissi vaatii kyllä liikevaihdon kasvua vielä pitkän aikaa. Ensi kevään ennusteilla irtoamassa olisi hupaisat 0,5%. Kyllähän sillä jo oluen juo ihan ravintolassakin.

Dipin tultua totesin, että nyt voisi olla aika tyhjentää osa 15k€ sotakassasta. Laitoin viitisen tonnia menemään ostamalla 400 Nordeaa @ 7.58€ ja 60 Nokian renkaita @ 31,38€. Molemmat vaikuttivat mielestäni jo tosi edullisilta, mutta jälkimmäisestä jäi kieltämättä huono maku suuhun. Nokian Renkaat nimittäin hyvin pian antoivat tulosvaroituksen ja saivat tulospäivänä rumasti -10% tauluun. Pitkällä aikavälillä usko ei oikeastaan tämän vuoksi horjunut ja uskoin maksaneeni järkevän hinnan, mutta tokihan sitä mieluummin olisi saanut samaan hintaan vaikkapa kymmenen osaketta enemmän. Nykykurssi on tuota päivää vielä pari prosenttia matalammalla, joten lisääminen ei ole poissuljettua jos jostain nyt ihmeen kaupalla ylimäärästä rahaa tupsahtaisi. Nordea kipusi suorissa omistuksissa Nokian ohi salkkuni ykköseksi. Jaksan edelleen uskoa, että Nordea pystyy minimissään pitämään nykyisen osinkonsa (jota tänä keväänä jaettiin keskihinnalleni yli 8%) ja jollain aikavälillä merkittävästi kasvattamaankin sitä.

Sotakassan suhteen puolestaan tein periaatepäätöksen, että yritän laittaa loppuvuoden kahdesta tilipäivästä ainakin toisen ylimääräiset varat jemmaan. Mutta jonkun lisäyksen voi tälle vuodelle vielä todennäköisesti mahduttaa.

Nordnet julkaisi tässä kuussa Smart-rahastot. Rahasto pyrkii lyömään osakemarkkinan tuoton pitkällä aikavälillä. Martin paasi avasi ideaa rahapodin jaksossa 131, mutta jaan oman käsitykseni asiasta: Strategia perustuu siihen, että pitkää historiallista tutkimustietoa hyväksikäyttämällä haetaan optimaalista allokaatiota eri omaisuusluokkien välillä. Sopiva allokaatio vähentäisi sekä riskiä että tuottoa, mutta riskiä enemmän. Tämän jälkeen sijoitusta vivutetaan siten, että riski saadaan halutulle tasolle. Smart 15 on lanseeratuista tuotteista suuririskisin, ja sen riskitaso vastaa osakemarkkinoita. Tein jo muutoksia henkilökohtaiseen salkkuuni siten, että tätä rahastoa tulee nyt kuukausisäästön mukana. Yrityksen salkkuunkin tätä luultavasti tulee myöhemmin.

Lopuksi voi jakaa vielä työelämän hyvät uutiset. Pyysin pomolta lisää palkkaa, ja hän lupasi esittää haluamaani lisäsummaa eteenpäin. Pyysin kolmea sataa ja se ehtii vielä tämän vuoden käsittelyyn. Oikeastaan päätin jo senkin, että kun se toteutuu, laitan Smart 15:ttä kuukausisäästölle koko nettosummalla eli 150/kuukausi.Jee.

torstai 27. syyskuuta 2018

Käteinen polttelee

Blogin päivittämisestä on jälleen vierähtänyt kuutisen viikkoa. Tälle on selkeä syy: olen tehnyt reippaasti töitä, enkä ole hirveästi pysähtynyt makustelemaan tilannetta. Panokseni on tuottanut yritykselleni paljon hyvää viime aikoina, ja vakaa aikomukseni on edelleenkin kääntää tämä vielä tänä vuonna palkankorotukseksi. Rahaakin on kertynyt palkkatilille tavalliseen tapaan ja tällä viikolla intouduinkin ostelemaan osakkeita reippaalla kädellä.

Sijoitusasiat ovat vilisseet mediassa viime aikoina oikein olan takaa, kun hallitukselta tuli siunaus sijoitussäästötilille. Tilistä on näkynyt argumentteja niin puolesta kuin vastaan. Joidenkin mielestä 50k€ sijoitettavan pääoman katto on liian matala, toiset taas ovat tyytyväisiä siihen, että osinkojenkin verotusta saa nyt lykätä hamaan tulevaisuuteen ja verotusta näin ollen tasapäistetään rahastoihin nähden. Itse koen, että katto on aivan riittävä, sillä 50k€ omalla pääomalla pääsee vuosien mittaan kasvattamaan sangen hyvän potin. Pitkäjänteisyys kunniaan.

Alkukuusta tankkasin Verkkokauppa.comia 300 lappua 4,6€ kappalehintaan. Kasvuyhtiö, jonka osinko ensi vuoden ennusteilla on 4,5%. Ennustin, että pohjat olivat käsillä, mutta olin väärässä. Tällä hetkellä mennään alle 4,4€, mutta toistaiseksi minulla on tätä tarpeeksi. Amazon ei edelleenkään pelota, sillä Verkkiksen kasvu perustuu pienten toimijoiden asiakkaiden viemiseen Gigantin sekä Powerin kanssa. Amazonin kanssa Verkkokaupan kilpailijan olisivat vain entistä suuremmassa hädässä, vaikka Verkkiksen kasvukin ottaisi kenties jonkinlaista osumaa.

Tämän viikon eka ostos oli Citycon. Pörssissä on tosiaan tällä hetkellä hieman kallista, joten vakaa osingonmaksaja joka tarjoaa yli 7% osingon kelpaa minulle sangen hyvin. Uusi sijoittajaihastukseni Aki Pyysing mainitsi palauttaneensa kyseisen lafkan myös salkkuunsa, ja tämä toimi oikeastaan triggerinä ostolle, vaikka asia oli ollut mielessä jo pitkään. Osakkeita tuli kyytiin 700 kappaletta @ 1,8€.

Seuraavaksi ostin 70 Asiakastiedon osaketta. Hinta hyppäsi reippaasti kesäisen yrityskaupan myötä, mutta lasketteli sittemmin verkkaisesti. 28,5€:n kappalehinta oli ehkä pari euroa enemmän kuin mitä olisin halunnut maksaa, mutta toisaalta tällä viikolla tuli uutisia, että yrityksen johdosta pari herraa osti oman firman osakkeita yhteensä 80k€ edestä, joten totesin että ehkäpä tätä on jo aika tankata. Asiakastieto osti itseään isomman yrityksen, UC:n, ja yhdistyminen on paitsi iso riski, myös iso mahdollisuus. Kenties sisäpiiriläisten kaupoista voi päätellä jotain?

Myös Restamaxin osake oli keväällä alkaneen keulimisen jälkeen vähän rahoittunut. Päätin jättää 150 osakkeen pohjaongen 10,0 euron tasolle, ja se tärppäsi. Tajusin itse asian vasta seuraavana päivänä, kun Latskula Sharevillestä tykkäsi ostoksestani. Hauska sattumus. Tälläkin yhtiöllä on yrityskauppojen jälkeinen yhdistyminen menossa, ja Smileäkin ollaan listaamassa pörssiin. Ostohinnalle saan kasvuyhtiölle tyydyttävän ennustetun 3,8%:n osingon.

Bank Norwegian heitti jakoavaimen rattaisiin ilmoittaessaan, että talletustilin korkoa lasketaan prosenttiyksikön verran. Tämän seurauksena minulla on nyt 15k€:n köntti käteistä, jolle pitäisi ehkä etsiä jotain työtä. Alun perin potti oli kerätty hedgeksi jonkinasteista laskumarkkinaa ajatellen, mutta nyt janoan sille inflaatiota kovempaa tuottoa. Vertaislainat kävivät mielessä. Ehdotuksia otetaan vastaan.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Q2 loppusuoralla

Q2-tuloskausi alkaa olla suurimmaksi osaksi takana päin. Ensi viikolla tuloksensa julkaisee vielä Hoivatilat, Taaleri sekä Orava, mutta tässä vaiheessa lienee turvallista sanoa, että Q2 oli vähintäänkin hienoinen pettymys. Toivottavasti tämä kolmikko pelastaa edes jotain.

Martela julkaisi jälleen odotettua huonomman tuloksen. Sharevillessä ehti jo yksi jos toinenkin alkaa punnita vakavasti, pitäisikö lapusta luopua kokonaan. Itselläni ei ole paniikkia pois kyydistä, sillä mikäli kurssi matelee aina vuodenvaihteeseen asti, aion alaskirjata lappuni. Alaskirjaaminen on yksi sijoitusyhtiön näppäristä hyödyistä. Saan tehdä tuloksesta verovähennyksiä aivan kuin olisin myynyt osakkeet vuoden viimeisenä pörssipäivänä, mutta ne jäävät edelleen salkkuuni. Saan niille silti edelleen osinkoa, joten tilanne on parempi kuin oikea myynti - paitsi tietenkin mikäli osinkoa ei makseta tai kurssi tippuu entisestään. Toisaalta, mikäli kurssi nousee seuraavan vuoden aikana, joudun nousuista veroille. Tämä on tosin positiivinen ongelma.

Verkkokauppa.comin toisen neljänneksen tulos oli niinikään heikko - siitäkin huolimatta, että äitini osti siskolleni uudesta Raision myymälästä halvan läppärin. Liikevaihdon kasvu ei ollut likimainkaan sitä mitä yhtiöltä odotettiin, ja tästä saatiin kiitoksena lähes kymmenen prosentin niiaus. Kuten Martelassakin, paineet kertyvät loppuvuoteen.

CapMan puolestaan tuotti positiivisen yllätyksen. Olin lisännyt CapMania 1000 kappaletta heinäkuussa, kun totesin 1,46€:n hinnan olevan riittävä kesäalennus. Päätös osoittautui oikeaksi, tulos ylitti Inderesin ennusteet ja kurssi on noista hetkistä noussut miltei parikymmentä senttiä. Lisäksi CapMan ilmoitti viralliseksi tavoitteekseen tavoitella tästä lähtien nousevaa osinkoa, mikä käytännössä sinetöi ensi keväälle kahdentoista sentin osakekohtaisen osingon eli nykykurssille n. 7,3%. Inderes ennustaa lähivuosille sentin osinkokasvua, mikä tekee kokonaistuotosta jo todella houkuttelevan.

Nordea ja sitä kautta Sampo julkaisivat perushyvät tulokset. Olin lisäillyt molempia kesäkuussa (300kpl @ 8,1€ ja 40kpl @ 41,49€) koska tulkitsin molempien olleen vähän montussa. Jaksan edelleen uskoa Nordean jatkoon, ja tämän lafkan kohdalla arvosijoittajakin voisi jo innostua, sillä P/B oli ostohinnalla ykkösen (ja P/E kympin) tasolla.

Teliasta on kuulunut monenlaista yrityskauppauutista viime aikoina. Itselläni ei ole erityisempää kykyä analysoida esim. Bonnier-kauppaa, mutta sisällön hankkimisen strategia tuntuu järkevältä eikä osinko saati omien takaisinosto vaarantunut. Tuloskin oli kelvollinen, joten lisäsin 400 osaketta salkkuuni nähdäkseni halpaan 3,76 euron kappalehintaan.

Nokia ja Restamax julkaisivat molemmat odotuksia heikommat tulokset. Molemmat ovat kuitenkin omilla tavoillaan tulevaan tuloksentekokykyyn nojaavia, enkä ole näistä varsinaisesti hermostunut. Nokian kohdalla katseet ovat ensi- ja sitä seuraavassa vuodessa, jolloin rahaa pitäisi 5G:n myötä tulla ovista ja ikkunoista. Restamaxin kohdalla puolestaan aggressiivisen laajentumisen jälkeen kotimaassa konsolidoidaan nykyistä liiketoimintaa ja ulkomailta haetaan jo seuraavaa kasvupyrähdystä. Smilekin pitäisi saada listattua vielä tänä vuonna.

Taas on iskemässä kriisi siitä, että salkussa on liikaa yhtiöitä. Jotain voisi pistää pihalle. Henkkamaukat alaskirjasin jo aiemmin, joten se on jo valmiiksi käteiseen verrattavissa. Fingerprint cardseille voisin tehdä saman tempun, mutta positio on niin arvoton että melkein voisin pitää sen muistuttamassa että olen joskus vähän tyhmä. Ehkä Fondia, Titanium ja Entra joutavat viimein pihalle ensi kerran, kun tarvitsen käteistä muiden lappujen ostelemiseen.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kuinka sijoitusyhtiön avulla hustlataan lisätuloja

Kaikkien aikojen selvästi luetuin kirjoitukseni käsittelee sijoitusyhtiön perustamista ja pyörittämistä ja se saa edelleen hyvin liikennettä, vaikka onkin jo melko vanha. Ajattelin nyt heti perään reilua vuotta myöhemmin rustata tekstin siitä, miten pienyrittäjänä voi hustlata eli verotehokkaasti päästä käsiksi lisäansioihin. Kirjoitus olettaa, että (sijoitus)yhtiö on jo pystyssä, joten mikäli tästäkin asiasta on vielä päätös tekemättä, voi lukea aiemmin linkatun juttuni.

Ensimmäiseksi on varmaankin hyvä perustella, miksi kukaan ylipäänsä haluaisi kierrättää tulojansa oy:n kautta. Perimmäinen syy piilee siinä, että omaan lukuun tehdyistä sivutuloista joutuu maksamaan ansiotuloveroa ja leijonanosalla meistä marginaalivero on viidenkymmenen prosentin hujakoilla. Oy:n läpi oikein tuloutettuna joutuu pulittamaan ainoastaan 26% (kts. viimevuotinen kirjoitukseni). Em. Summasta vain 20 prosenttiyksikköä pitää maksaa heti, jolloin rahat voi ennen tulouttamista sijoittaa kasvamaan korkoa korolle. Lisäksi yritykset ostavat palveluita mieluummin toiselta yritykseltä kuin yksityishenkilöltä, koska näin ei synny työsuhdetta yksityishenkilön kanssa.

Kyse on siis verojen about puolittamisesta. Miksei tästä siis ole rahasammoksi, jota kaikki jo käyttäisivät? Syy piilee siinä, että kun työtulo ylittää n. 7,6k€:n vuosirajan, joutuu ottamaan eläkevakuutuksen. Joku voisi sanoa, että eläkkeen kertyminen on hyvä asia, mutta itse pidän koko systeemiä kusetuksena, jota pitää jo periaatesyistä välttää. Nämä kulut ovat kuitenkin verotuksessa vähennyskelpoisia joten jos pienyrittäjää ei haittaa saada rahoja minimaalisella tuotolla joskus seiskakymppisenä takaisin niin kaipa tähänkin voi lähteä. Eläkevakuutuksen hinta on 24,1% vahvistetusta YEL-työtulosta eli helkkarin paljon.

Vaan mitä tarkoittaa tämä mystinen termi "työtulo"? Termille löytyy toki virallinen määritelmä, mutta koska ette jaksa lukea sitä, avaan sen lyhyesti. Kyse on käytännössä yrittäjän tekemän työn markkina-arvosta. Jos vaikkapa ruohonleikkuuseen on markkinoilta yleisesti saatavilla työntekijä kympin tuntihintaan, kenen tahansa yrittäjän tekemän ruohonleikkuun työtulo olisi kympin tunti, laskuttipa tämä nimenomainen yrittäjä siitä vitosen tai satasen tunti. Jos yrittäjä leikkaisi ruohoa viisi tuntia, hänen työtulonsa olisi 50€ vaikka hänelle maksettaisiin siitä satanen. Käytännössä olen kuullut, että kaikki yrittäjät ilmoittavat työtulokseen pienimmän mahdollisen summan josta on pakko maksaa YEL-maksut eivätkä virkamiehet tule kyselemään. Itse haluan kuitenkin skipata nämäkin maksut, joten pidän huolen etten laskuta yli tuota 7,6 tuhatta euroa.

Olen pohtinut, että tässä voisi olla kikkailun paikka. Moni työ, esim. it-hommat joita itse teen, ovat käytänmössä globaalisti kilpailtavia. Miksen ilmoittaisi sovelluskehityksen työtuloksi vaikkapa 10€/h laskuttaen esim. 80€/h? Ainahan voi argumentoida, että intialainen tekisi kympin tunti. Ruohonleikkuussahan ei ole mahdollisuuksia samanlaiseen kilpailuun, koska se pitää tehdä paikan päällä. Toistaiseksi olen tosiaan pitänyt vain huolen, etten laskuta yli em. rajapyykin. Kenties joskus...

Sitten olisi vielä se ALV eli arvonlisävero, jota joutuu maksamaan mikäli laskuttaa yli 10k€ vuodessa. Tämä on sellainen otus, joka päätyy aina tuotteen tai palvelun lopullisen käyttäjän maksettavaksi. Esim. Hilavitkutin Oy myy valmistamiaan hilavitkuttimia 124€ kappale, josta 24€ on suoraan verokarhulle menevää alvia. Hilat ja vitkuttimet on kukin ostettu hintaan 20€+alv (=24,8€), jolloin yritys vähentää jo näiden alvin (yht. 9,6€) hilavitkuttimen alvista (24€) jolloin veroa maksetaan lopulta 14,4€. Veroa maksetaan siis nimen mukaisesti lisätystä arvosta.

Alv on kevytyrittäjälle ensi silmäyksellä huono juttu, sillä se ainoastaan nostaa yksityishenkilöille tarjottavan palvelun hintaa. Yrityksille myytäviin palveluihin se ei em. vähennyksen vuoksi vaikuta. Mutta. Alviin liittyy vippaskonsti nimeltään alarajahuojennus. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 10k€ vuodessa laskuttava yrittäjä saa alvit kokonaisuudessaan takaisin (ja alle 30k€ laskuttava osittain). Jos pystyy myymään palveluitaan yrityksille, alvia kannattaa siis maksaa vapaaehtoisesti, jotta sen voi myöhemmin saada verottajalta takaisin. Tästä ei palvelua ostavalle yritykselle aiheudu lisäkustannuksia. Yksityshenkilöillekin alvin vuoksi tuleva 24%:n lisäkustannus lienee helpompi myydä kuin 24%:n hinnankorotus. Lisäksi olemalla alv-velvollinen saa vähennysoikeuden kaikkiin alvillisiin liiketoimintaa varten ostettuihin välineisiin kuten tietokoneisiin ja ohjelmistolisensseihin.

Edellämainitulla kuviolla laskuttamalla 7,5k€ + alv voi vuodessa ansaita yritykselle 9300€ miinus yhteisöveron eli nettona 7440€. Voidaan siis ajatella, että alv-huojennus about kumoaa yhteisöveron. Tällainen summa on ihan jees, etenkin jos pystyy hinnoittelemaan työnsä hyvin. Esim. It-alan konsulttina työpanoksesta voi helposti saada sen kuusikin kymppiä eli alveineen miltei 75€ per tunti. Tämä tarkoittaa että vuodessa voisi laskuttaa 125 tuntia eli luokkaa 16 htp.

Ja tässäpä tämä kuvio onkin. Onko kellään kyseinen kuvio pyörimässä? Kiinnostuitko harkitsemaan asiaa vai eikö 7k nettoa vuodessa ole riittävä korvaus vaivasta?

torstai 28. kesäkuuta 2018

En takonut, vaikka rauta oli kuumaa

Viime viikon tiistaina vene meinasi mennä nurin, kun yksi puhelu aiheutti lähes tsunamimaisen aallon. Minulle tarjottiin yllättäen työtä teknologiayrityksestä, jonka erääseen tuotteeseen olen erikoistunut. Työsuhteen luonne olisi ollut puolen vuoden-vuoden mittaisia työsopimuksia sisältävä konsultointi kyseisen yrityksen asiakkailla. Tämä ei minua erityisemmin haittaa, koska osaamiseni on riittävää, että saan kyllä aina töitä, vaikka kyseinen järjestely jollain tavalla menisi puihin. Paikan ottaminen olisi tässä vaiheessa edellyttänyt muuttoa Saksaan, mutta porkkanaakin oli tarjolla - kuukausipalkka olisi nimittäin kivunnut lähes kymmeneen tuhanteen.

Jouduin vakavasti harkitsemaan tätä kuviota. Avoliitossa elävänä asiassa oli toinenkin huomioon otettava ihminen. Lisäksi nykyisessä työpaikassani olen saanut reippaasti vastuuta ja olen hartiavoimin asioita edistämällä saanut aloittaa omia projektejani, joista voisi työnantajan näkökulmasta jäädä Mustapekka käteen. Olen ikäisekseni edennyt hyvin. Koen poikkeuksellista kiitollisuudenvelkaa erityisesti esimiestäni kohtaan.

Laskeskelmoin asiaa myös taloudelliselta kantilta. Saksan verotus menee ilmeisen sekavasti, ja kuvioon kuuluu myös välikäsi, joka hoitaa kaikki paikalliset rekisteröinnit, ym. siten, että itse saa keskittyä työntekoon. Välikäsiyrityksen mukaan kaikkien verojen, maksujen ja kyseisen firman palkkioiden jälkeen käteen jää nettona noin 70% bruttopalkasta. Suomen päässä taloutemme kustannukset pysyisivät about samana, sähkönkulutus kenties laskisi mutta tämä on triviaalia. Julkisten liikenteen kustannuksista voisi kenties myös säästää. Toisaalta paikan päältä pitäisi ottaa vuokra-asunto ja lentoliikenteestä tulisi reippaasti lisäkustannuksia. Käteen jäisi kuukausittaisin ehkä tonni-pari extraa, mutta ylimääräinen, jatkuva matkustelu Suomen ja Saksan välillä on sekin aikaavievää ja vaivalloista.

Kieltäydyin tarjouksesta. Neuvottelukumppani päätti kääntää ruuvia kireämmälle ja tarjosi vielä pari tonnia lisää kuukausipalkkaa, sekä mahdollisuutta säännöllisiin etäpäiviin. Vietin juhannuksen tienoilla unettomia öitä asian parissa, sillä palkan lisäksi työpaikassa kiinnosti suuresti se, että kyseessä on firma joka kehittää niitä työkaluja joita käytän. Siellä työskentelemällä pääsisin käsiksi resursseihin, joita muualla ei ole olemassa. Vaikka päätyisin olemaan siellä töissä vain vuoden, pystyisin oppimaan asioita joihin muilla ei ole vastaavaa pääsyä ja näin ollen kartuttamaan äärimmäisen arvokasta ammattitaitoa.

Päädyin silti lopulta kieltäytymään tarjouksesta. Opin, että kunnianhimollani on rajansa. Haluan tehdä muutakin kuin reissata edestakaisin vain, koska saan siitä reilun korvauksen ja paremmat edellytykset työelämässä. Työelämän ihmissuhteilla on väliä. Mutta tiukkaa teki.

Skippasin lopulta edellisessä kirjoituksessa mainitsemani GF Moneyn listautumisen. Ja itse asiassa homma kääntyi vielä niin, että koko anti peruttiin. Kyllästyin moiseen pelleilyyn ja lunastin sinne sijoittamani 4k€, jotka nostivat käteisen määrän jo turhan korkealle. Näille rahoille piti siis löytää joku paikka.

Valinnat osuivat tällä kertaa Sampoon, joka on lasketellut miltei koko vuoden - tammikuun huipuista noin 15%, sekä Oravaan. Sampo on vanha tuttu osinkojuna jonka kyydissä haluan olla kohtalaisella panostuksella. Ainoana miinuksena tässä voi ehkä mainita sen, että Sampo on indeksissä, jolloin sitä kannattaisi omistaa verotehokkaammin rahaston kautta. Orava taasen on kenties kevyesti sarjaa "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", mutta halusin nyt ottaa sen salkkuun kopioiden Inderesiä sekä uutta ihastustani, Aki Pyysingiä. Siinäpä sitten vähän taktisempi panostus. Sampoa lisättiin 40 kappaletta, Oravaa uutena possana vähän isompi satsi, 700 lappua. Tosiasiallinen Orava-positioni on vielä reippaasti lihavampi, sillä myin henkilökohtaisesta salkustani nähdäkseni ylihintaisen Stora Enson pois ja vaihdoin nekin kurreen. Katsotaan, mille asemalle tämä juna pysähtyy.

Huomenna alkaa kaksiviikkoinen kesälomani, joka olisi tarkoitus viettää sukulaisia moikaten sekä Pärnun rannalla olevassa A. Le Coq-teltassa. Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Pakollista salkun säätöä

Edellisen kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista - osa liittyen Sijoitus Oy:n toimintaan, osa omia menoja.Vietin juuri pari viikkoa Yhdysvalloissa, jonne lähdin työmatkalle muuta pidin päälle vielä noin viikon lomaa. Reissuni koostui San Franciscosta, Las Vegasista sekä New Yorkista. Edellä mainituista olin vieraillut ainoastaan NYCissä entuudestaan. San Franciscoa ihmiset hypettivät etukäteen oikein kunnolla, mutta eipä se nyt erityisemmin säväyttänyt. Jollain tapaa se muistutti Helsingin Kalliota: Paikka paikoin haisi kusi tai myssy ja vastaan tuli kaikenlaista sakkia. Oikeastaan se oli jonkinlainen paranneltu versio, koska siellä on pysyvästi lämpimämpää ja paikka on ympäröity rannalla. Toisaalta oli valitettavan yleistä nähdä kodittomia katujen kulmissa kerjuulla muistuttamassa siitä, että kaupunki on yksi USAn kalleimpia paikkoja asua.

Reissailun lisäksi sijoituspuolella on tapahtunut kaikenlaista. Päätin huhtikuun puolella pistää vielä jokusen euron osakkeisiin ostamalla 150 kappaletta Nordeaa 8,56€:n kappalehintaan sekä tuhat CapMania. Nordeaa vihjasin jo edellisessä kirjoituksessani, CapManista puolestani tein pikapäätöksen tulkittuani osavuosikatsauksen odotettua vahvemmaksi. Inderes oli CapManista kanssani samaa mieltä, tosin viiden sentin tavoitehinnan noston ennakointi ei ehkä nosta minua vielä aivan Buffetmaisiin sfääreihin. Ensi vuodelle ennustetaan joka tapauksessa 11 sentin osinkoa, mikä tietää 1,50 euron kappalehinnalle rehtiä 7,3%.n pohjatuottoa.

Sain viimein aikaiseksi lappaa lisää rahaa vertaislainasalkkuuni. Päätös johtui pääasiassa siitä, että TopFinance päätti lunastaa Sijoitus Oy:ltä takaisin etuoikeutetut osakkeensa, joille he maksoivat 10%:n vuosittaista osinkoa kuukausittain tilitettynä. Täältä vapautuneet 4,5k€ piti siis sijoittaa johonkin, ja tuntui että vertaislainaaminen olisi erittäin temaattista huomioonottaen, että Top Financellakin kyseiset rahat pyörittivät kulutusluottoliiketoimintaa. Koko summasta 3k€ meni tällä erää kiertoon, ja loput jätin toistaiseksi firman tilille. FellowFinancella tuntuu olevan edelleen hyvä kysyntä, sillä koko summa on jo uponnut markkinalle 8-12% korolla.

Toinenkin etuoikeutettu osakesijoitukseni, Korkeatuottoinen (Lainasto, GF Money) tuntuisi olevan tiensä päässä. Sieltäkin on tullut 8% vuosittainen osinko kuukausittain tilitettynä, mutta GF Money on nyt listautumassa Helsingin pörssiin tavoitteenaan lunastaa etuoikeutetut osakkeensa takaisin. Siellä Sijoitus Oy:llä on 4k€ varoja, joille pitäisi keksiä uusi koti. Inderes on tehnyt GF Moneystä sijoitustutkimuksen ja ottaa positiivisen joskin riskit myöntävän näkemyksen firman tuottopotentiaalista. Etuoikeutetun osakkeen omistamisen kautta Sijoitus Oy:llä olisi mahdollisuus merkitä 919 osaketta (4,35€ kappale), mutta itse en ole täysin varma, haluanko olla yrityksen liiketoiminnassa enempää mukana. Keississä on kuitenkin hyviä puolia esim. se, että anti ei ole nykyisten omistajien cash-out vaan varat menevät oikeaan käyttöön. Lisäksi Inderes "osallistuu" listautumiseen sijoitustutkimuksellaan, mikä nostaa uskottavuutta ainakin minun silmissäni. Pitää tuumailla.

Onko muilla (ollut) TopFinancen tai Lainaston etuoikeutettuja osakkeita? Mikä on rahojenne seuraava sijoituspaikka?

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kevään osingot sijoitettu

Tämän vuoden brutto-osingoista on tässä vaiheessa valunut noin puolet eli reilut kaksi tonnia. Otin kuitenkin hieman etukenoa ostamalla viimeisen kuukauden aikana vajaalla viidellä kilolla uusia osakkeita. Kaikki ostot olivat olemassa olevien positioiden täydennyksiä.

Sain viimein aikaiseksi lisätä Restamaxia. Salkkuuni löysivät tiensä 180 osaketta 8,22€ kappalehintaan. Jälkikäteen osoittautui, että onni oli naurettavan hyvin puolellani, sillä Restamax ilmoitti hiljattain yhdistyvänsä Royal Ravintoloiden kanssa minkä seurauksena kurssi on jo kivunnut reippaasti yli yhdentoista euron. Inderes katsoo kaupan luovan merkittävää omistaja-arvoa mittakaavaedun suurenemisen kautta sekä synergisten kilpailuetujen yhdistämisestä. Jo aiemmin asialistalla olleet Tanskan laajeneminen sekä Smilen listaaminen takaavat, että keissi pysyy mielenkiintoisena pitkään.

Verkkiksen kurssi käväisi pikaisesti alle vitosessa. Poimin vielä 150 osaketta tämän rajan alta, joten kokonaispotti on nyt visuaalisesti miellyttävä 1000 kpl. Tuo vitosen hinta alkaa tuntua erittäin pessimistiseltä - jo ensi vuoden ennusteilla pelkkä osinko olisi neljän prosentin paremmalla puolen. Amazonin uhka toki edelleen kummittelee, mutta Inderesin Sauli demonstroi erittäin konkreettisesti, miksei tämä ole verkkikselle kuolinisku ja miksi keissi on näillä hinnoilla hyvä sijoitus huonoimmassakin skenaariossa. Video on itse asiassa mielenkiintoinen raapaisu Amazoniinkin, jonka menestymisestä ulkomailla itsellänikin on ollut vääränlainen käsitys.

Päädyin lisäämään 40 kpl (nyt yht. 100) 34,61€ hintaan Nokian Renkaita, kun sen kurssi tipahti osingon irtoamisen alla poikkeuksellisen alas. Kurssi oli ollut vastatuulessa jo pari kuukautta, ja Venäjän indeksi päätyi ostopäivänäni yli kymmenen prosenttia pakkaselle johtuen Yhdysvaltojen asettamista pakotteista. Tämä justeerasi entuudestaan laskeneita Nokian Renkaita vielä muutaman prosentin kaakkoon, vaikka itse asiassa on perusteita ajatella, että NR saattaa jopa hyötyä tilanteesta. Nähtäväksi jää, miten tilanne tästä kehittyy.

Lopulta päädyin laittamaan vielä reilun tonnin Cityconiin, jonka paino kasvoi kuudella sadalla osakkeella nykyiseen kolmeen tuhanteen. Yksikköhinta oli 1,844€. Päädyin tekemään ostoksen Q1-raportin jälkeen, koska tulkitsin sen olleen odotettua parempi. Kurssi on nyt alimmillaan moneen vuoteen ja vaikka osinkoa leikattiinkin, se tuottaa ostokurssillani karvan yli 7%. Uskallan luulla tätä melko varmaksi tuotoksi ja koen sen pörssin yleinen hintataso huomioiden hyväksi "takuutuotoksi". Brutto-osinko kvartaaleittain lähentelee jo satasta. Jos jatkan possan lihottamista, Citycon kuittaa internet-laskuni jo parin vuoden päästä.

Ostokandidaattina kummittelee edelleen viimeksikin mainittu Nordea. Huono sentimentti on jatkunut näihin päiviin, vaikka 8,2 pohjilta onkin noustu muutama pinna. Nousua saattoi jouduttaa Morgan Stanleyn ostosuositus ja on mahdollista, että parhaat diilit on toistaiseksi nähty. Tämän kevään osinkotuotto on perjantain päätöskurssilla edelleen miehekäs 7,9% ja Nordea puhuu merkittävistä kustannussäästöistä, joten omalla järjelläni ollaan ostohinnoissa. Tällekin firmalle on siis aika kehno skenaario hinnoiteltu. Voipi olla, että toimin heti maanantaina. Keskiviikkona pukkaa tosin jo osaria, ja kristallipalloni on juuri korjattavana, joten toisaalta tekisi mieli odottaa sitäkin.

Keskiviikosta puheen ollen! Silloin koittavat taas iki-ihanat Nordnetin tuloskausietkot, joille olen jälleen menossa. Onko muita osallistujia?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevät on saapunut

Nimittäin osinkokevät. Sijoitus Oy korjaa tänä vuonna pörssistä yhteensä n. 4500€ brutto-osinkoja, joista valtaosa tupsahtaa tilille ennen toukokuun puoltaväliä. Summa on melko tarkkaan 1000€ enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan, joten nousua tuli n. 28%. Valtaosa salkkuni yrityksistä pysyi kasvattamaan osinkoaan, tosin ei kaikki - Martela leikkasi osinkoaan yli 13%. Mikäli 1000€:n osinkokasvun tulouttaisi omaan taskuun, siitä jäisi 760€, joka vastaa nykyisellään yli puolen kuukauden kulutustani. Olen siis onnistuneesti pidentänyt pääomalomaani tälle vuodelle reilulla parilla viikolla.

Nämä rahat eivät tänäkään vuonna kuitenkaan päädy taskuuni vaan ne uudelleensijoitetaan kokonaisuudessaan. Olen tehnyt tätä nyt hieman etukenossa ja Superluottoni saldo on about netto-osinkojen verran punaisella. Näkisin, että kevään aikana vielä varaa tehdä muutama ostos, sillä palkka sekä vuosibonukset kilahtivat tilille tällä viikolla.

Viime kirjoituksen jälkeen lisäsin odotetusti Verkkistä salkkuun 200 osakkeen verran 6,04€ kappalehintaan. Kurssi tipahti sittemmin kymmenisen prosenttia, kun huhut Amazonin saapumisesta kylmään pohjolaan kiirivät sijoittajayhteisön korviin. Amazonia on osattu odottaa näille nurkille jo pidemmän aikaa, mutta ei ehkä vielä tämän vuosikymmenen puolella. Nyt julkisuudessa olevien arvausten perusteella jotain voi kenties odottaa jo kakkoskvartaalilla. Tämä ei ole hyvä uutinen Verkkikselle, jolla piti olla Suomen-valloitukselle aikaa vielä ainakin parisen vuotta. Inderes on Verkkokauppa.comin keississä aina painottanut malttia, mutta noinkohan piensijoittajilla hanuri kestää.

Nordea on jatkanut laskemistaan. Yhtiökokous teki lopullisen päätöksen pääkonttorin siirtämisestä Suomeen, mikä on mielestäni osakkeenomistajana hyvä asia. Ruotsissa tätä katsottiin pahasti, mikä saattaa johtaa jonkinasteiseen myyntiaaltoon avaten hyvän ostopaikan. Yhtiökokouksen jälkeen on ollut vasta yksi pörssipäivä, joten vaikutusta on vielä vaikea sanoa, mutta perjantainen osinkodippi äityi 13 senttiä eli n. 1,3% "liian suureksi". Pidän silmät jatkossakin auki ja lisään, mikäli parhaaksi näen.

Restamaxilta tuli maanantaina pörssitiedote, jonka mukaan se arvioi Smilen eli henkilöstöpalveluun erikoistuvan tytäryhtiönsä listaamista pörssiin. Inderes on väläytellyt tätä mahdollisuutta säännöllisesti jo pitkän aikaa, sillä heidän mukaansa Smilen arvo ei näy kokonaisuudessaan nykyisestä yhtiörakenteesta johtuen. Lisäksi hiljattain voimaan asunut alkoholilain muutos antanee lisäbuustia tulokseen. Restamaxin suhteen olen jo pitkän aikaa miettinyt, että olisi korkea aika lisätä sitä mutta aina joku muu on kiilannut eteen. Ehkäpä aika on nyt kypsä.

Pörssissä on paljon muutakin pöhinää, kuten Harvian ja Altian listautuminen, mutta itse en ole niistä erityisemmin jaksanut innostua. Tällä hetkellä töissäkin on niin kova pöhinä päällä, etten aamukatsauksista ehdi yleensä kuin silmäillä otsikot. Sellainen ekskursio tuli kuitenkin tehtyä, että tarkastin avajaisviikolla Verkkiksen uuden Raision-myymälän samalla kun kävin moikkaamassa vanhempia. Kaikki näytti toistaiseksi varsin hyvältä, ja lauantaina puolen päivän aikaan ensimmäiset telttailijat olivat jo leiriytyneet odottamaan ovien aukemista sunnuntaiaamuna. Itse liikehän oli avattu jo monta päivää aiemmin. Kaippa siellä sitten oli jotain hyviä tarjouksia.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Helmikuun heilunnat

Omavaisuushaaste-blogin pitäjä teki parisen viikkoa sitten kyselyä, jossa hän selvitti 24 suomalaisen sijoitusbloggarin nettovarallisuuskehitystä. Hän pyysi minuakin mukaan, ja näin kuin varkain tulin paljastaneeksi varallisuuteni julkisuuteen. Tämä oli asia jota olin ajatellut aikaisemminkin, koska olen tässä(kin) asiassa avoimuuden kannalla, mutta jotenkin ei vain ollut tullut tehtyä. Kokonaisvarallisuuteni on tällä hetkellä siis n. 150k€ josta oleellisin on kenties Sijoitus Oy:n pörssisalkku, jonka suuruus on n. 107k€. Olen esim. ostoista kirjoittaessani kierrellyt eurosummia ja osakelukumääriä, jatkossa en tätä enää tee.

Luvut eivät näy ylläolevassa linkissä aivan samanlaisina, sillä lomake jolla summat kerättiin ei ollut yksiselitteinen. Jotkut blogaajat pistivät viimeisimmän varallisuutensa vuodelle 2017, toiset 2018. Itse mielsin, että 2018 olisi 1.1.2018, joten käytin sitä. Tämä johtikin sitten siihen, että minulla ja monella muulla blogilla (mm. Kinski, Osinkokuningas) näkyy kuvissa vanhentunutta tietoa. Odotan että tähän otetaan jollain tavalla kantaa - ehkä pitäisi jopa pistää blogin pitäjälle asiasta palautetta.

Olin itse luvut nähdessäni tyytyväinen omaan suoritukseeni. Koen että olen pitänyt talouteni molemmista puolista, niin tuloista kuin menoistakin, hyvää huolta ja se näkyy. Tätä on toki väärin ajatella kilpailuna, mutta vähän vääntyy naama hymyyn kun huomaa, että omatta viivassa on enemmän kulmaa kuin useammalla muulla.

Mitä viimeaikaiseen sijoitusten kehitykseen tulee, en oikein varma mitä mieltä olen. Tänä vuonna ollaan pari pinnaa tappiolla, tammikuun huipusta takapakkia kuusikin prosenttia. Rahan haihtumisesta tulee aina vähän ahdistava olo. Toisaalta olisin kovin onnellinen jos indeksi tulisi parikymmentä prosenttia alaspäin, sillä kasvatin viime vuonna juuri sitä varten kohtalaisen 15k€:n sotakassan, joka istuu tällä hetkellä vain tilillä. Voisinpa itse asiassa odotellessani ottaa asiakseni perustaa Bank Norwegianiin tilin, sillä mikäli tuo ei mene hetikohta sijoituksiin, annan rahan haihtua taivaan tuuliin. Menetetty korkotulo on verojen jälkeenkin luokkaa 15€/kk.

Bank Norwegianista pääsenkin vielä jakamaan ajatuksen pikku vimpautuksesta, jonka näillä rahoilla voi tehdä. Ajattelin nimittäin pitää nuo 15k€ BN:ssä pysyvästi (kunhan niistä saa tuota 1,75% korkoa). Sitten kun haluan tuhlata tuon kassan, vedän kyseisen summan Nordnetin puolella surutta Superluotolle, jonka korko on pienempi - vain prosentin. Jään erotuksen verran voitolle, ja tämä tuotto on erittäin pieniriskistä. Norjan valtiolla antaa tilille talletussuojan, joten käytännössä kannan riskiä vain siitä, että rahojen nosto jostain erikoistilanteesta johtuen viivästyy. Ajatus ei ole siis mitenkään alkuperäinen, sillä kuulin sen aikoja sitten jostain unohtamastani paikasta.

Pörssin kehitys tammi-helmikuussa on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Omaan salkkuun tuli lisättyä 150 Martelan kuponkia vaikka aikoinaan päätin, etten enää lisäisi. Saatan olla vähän epärationaalinen uskoessani käänteeseen näin kovasti, mutta omatpahan ovat rahani.

Nokia puolestaan on lähtenyt jälleen koilliseen ja se onkin noussut salkun suurimmaksi omistukseksi. Minifutuuri mukaanlukien salkussa on nyt altistusta 3000 osakkeen verran, ja tammikuun pohjilta nousua oli parhaimmillaan jo euro per osake. Hyvään vireeseen lienee hyvän tuloskunnon lisäksi osasyynä se, että johto kommunikoi nyt 5G:n tulevan aiempaa aikaisemmin. Tämä on siitä hupaisaa, että parin viime vuoden syvimmät kyykyt ovat perustuneet siihen, että markkinan piristyminen viivästyy odotetusta. Onko lykkääntyminen sittenkin peruttu?

Salkussani olevista yhtiöistä Verkkokauppa.com sekä Citycon ovat tällä hetkellä poikkeuksellisen alhaisissa hinnoissa. Itse asiassa saatan lisäillä niitä hyvinkin pian.  Cityconin on laskenut pehmeän ohjeistuksen vuoksi alemmaksi kuin kuuteen vuoteen. Cityconilla on korkea n. 7%:n osinko, jonka näen kalliissa markkinassa lohduttavana valopilkkuna. Toki kurssikin voisi nousta keskihintani yläpuolella. Suuromistaja Gazit Globe on edelleen pysyttäytynyt ostolaidalla, mikä vahvistaa luottoa.

Verkokauppa.com on laskenut pitkästä aikaa alle kuuteen euroon. Syynä lienee ohjeistus, jonka mukaan vuoden 2018 kasvu tulee olemaan vain luokkaa 11%. Yhtiöllä on joka tapauksessa kasvuvaihde päällä, ja Turun kupeessa oleva Raision myymälä avaa ovensa ensi torstaina. Yhtiö suunnittelee myymälää myös Itä-Helsingin Myllypuroon. Tämänhetkinen yli 3%:n osinkotuotto on kasvuyhtiölle hyvä. Tämä tarjonnee sijoitukselle jonkin verran selkänojaa.

Mitä muut veikkaavat markkinoiden suunnasta? Jäikö helmikuun OMXHPI:n 10k pisteen ylitys tämän vuoden viimeiseksi vai haetaanko vielä uusia huippuja?

perjantai 26. tammikuuta 2018

Nokiaa vivulla ja vuosibonarit

Ihan alkuun on pakko hehkuttaa vuosibonuksia. Työnantajani teki tänäkin vuonna loistotuloksen ja sitä myöten henkilöstölle kilahtaa ylimääräistä rahaa tilille. Esimieheni arvioi, että viime vuonna asetetut henkilökohtaiset tavoitteeni ovat täyttyneet sataprosenttisesti, mikä tukee kannustinbonuksia entisestään. Lopuksi täysin puskista pomo kertoi myös, että hän oli esittänyt kertapalkintoa loppuvuonna hiki päässä suorittamastani sertifikaatista. HR hyväksyi esityksen, joten kaikenkaikkiaan potti kohoaa miltei kuukausipalkan kokoiseksi. Tämä tarkoittaa, että osinkokeväälle jää hyvin shoppailuvaraa.

Sitten asiaan. Vajaa vuosi sitten sekaannuin ensi kertaa harkiten viputuotteeseen nimeltään minifutuuri. Kohde-etuutena on Telia. Em. kirjoituksessani tuskailin sitä, etten tarttunut halpaan Nokiaan sen tippuessa 3,8 euroon. Nyt Nokia on jälleen tippunut selkeästi neljän euron alle, joten päätin toimia. Ostin Nokian minifutuuria ja alustavasti tarkoitukseni on holdailla sitä vähintään vuoden.

Kaikki viputuotteet eivät tahdo soveltua holdailuun, sillä niillä saattaa olla juoksuaika tai niiden tuotto heikentyy sahausliikkeestä. Minifutuuri on siitä kiva, että se soveltuu holdaamiseen kunhan hyväksyy tietyt riskit. Ensinnäkin, ostajan pitäisi pystyä määrittämään jokin pohjahinta jonka alla osakekurssi ei voi käydä. Normaali osake on arvoton nollassa eurossa, minifutuuri vivusta riippuen jo paljon tätä ennen. Tämä johtuu siitä, että osakkeen hinnasta yleensä valtaosan rahoittaa liikkeellelaskija. Mikäli osakkeen hinta laskee rahoitussummaan asti, liikkeellelaskija myy tuotteen ja sijoittajalle jää luu käteen. Lisäksi rahoitussummasta pitää maksaa korkoa, jolloin kurssin pitää joko kiriä tai osinkojen (jotka nakertavat rahoitusosuutta) olla suuremmat kuin korko.

Kaupan speksit ovat seuraavat:
- Maksoin 1,48€ per osake
- Knock-out 2,65€
- Vipu n. 2,5
- Nokia-possa lihoi 50% pienellä panoksella
- Rahoitusosuuden korko on 3,1%

Tämä tarkoittaa käytännössä että löin vetoa siitä että kurssi ei laske 2,65€ alle missään tilanteessa. Vastaavasti saan osingot ja potentiaalisen kurssinousun 2,5-kertaisina. Olen valmis ottamaan tämän riskin, koska näkemykseni mukaan Nokiassa ei ole yli euron downsidea. Vastaavasti saan sijoitukselleni yli 12 prosentin lähtöosingon, joka ei tosin tule kassavirtana. Jos Nokian lupaukset nousevasta osingosta pitävät, tilanteeni on hyvä. Kyseessä on tuote MINILONG NOKIA BNP47.

Mainitsin aiemmin, etteivät nämä tuotteet varsinaisesti kuulu sijoitusstrategiaani. Toisaalta haluan ottaa hallittuja riskejä joissa on hyvä tuottopotentiaali, joten tartuin tähän. Pidän jatkossakin viputuotteiden osuuden salkussa pienenä, sillä mahdollisen ison laskun iskiessä liikkeellelaskija saa käytännössä realisoida salkkuni tappioita mikä ei ole mukavaa.

Leikkiikö kukaan muu näillä? Kertokaa miksi olen idiootti.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Rahapodi live - melkoinen sillisalaatti

Kävin tänään istumassa ja katselemassa maailman ensimmäisen Rahapodin livelähetyksen. Etukäteen ajattelin, että näkisin paikanpäällä todennäköisesti vähän nuorempaa väkeä, mutta paikalla olikin yllättäen erittäin monenkirjava joukko kaikenikäisiä sijoittajia. Molemmat sukupuolet olivat myös hyvin edustettuina. Juhlajakson vieraiksi oli valikoitunut Ali Jahangiri, Merja Mähkä, Sauli Vilen sekä Tuomas Enbuske. Ei lainkaan hassumpi kattaus.

Paikalle saapuessa ensimmäisenä käteen ilmestyi lasillinen kuohuvaa. Itse päätin tällä kertaa tyytyä alkoholittomaan varianttiin. Aulassa oli vartin verran luppoa ja Rahapodin juontajat Martin Paasi ja Miikka Luukkonen hengailivat alueella jutustellen paikalle saapuneille seuraajille. Lopulta ovet aukesivat Nordnetin tuttuun tapahtumatilaan. Rahapodin tunnareiden eri versiot soivat uudestaan ja uudestaan. Odotusta tuli vielä viitisentoista minuuttia. Juuri ohjelman alkaessa viereeni takariviin istahti bloggari Jasmin Hamid. Jasmin kiitti onneaan, että takarivin parhaita paikkoja oli vielä vapaana. Onnittelin häntä oikea-aikaisesta saapumisesta.

Ensimmäisenä lavalle kutsuttiin Ali Jahangiri. Alin esiintyminen oli jopa kohtuullisen viihdyttävä. Minulla meinasi Pommacit mennä väärään kurkkuun, kun Ali sanoi että sijoitusstrategialtaan Martin on se tyyppi, joka ajaa Volvoa ja Miikka on se tyyppi, joka shorttaa ihmisten sieluja. Ali kertoi myös jonkin verran omasta taloudenpidostaan ja ajatuksista sijoittamiseen. En saanut jutun punaisesta langasta täysin kiinni - epäilen sen johtuvan siitä, että lankaa ei ollut.

Seuraavaksi estradille pääsi Merja Mähkä. Hänen osuutensa keskittyi oikeastaan hyvin pitkäli naisten sijoittamiseen. Puheeksi nousi muun muassa se tosiasia, että naissijoittajat saavat keskimäärin miessijoittajia parempaa tuottoa. Mähkä esitti oman hypoteesinsa siitä, mikä tämän aiheuttaa: Naisilla on miehiä korkeampi kynnys aloittaa sijoittamista ylipäänsä. Miehet sen sijaan lähtevät herkemmin kokeilemaan sijoittamista, ottaen alkuvaiheessa takkiin suhteessa naisiin, jotka perehtyvät enemmän etukäteen. Lopulta sukupuolten välillä ei kuitenkaan ole eroa. Itse pidän tätä kohtalaisen vakuuttavana selityksenä, mutten lähde julistamaan sitä pyhänä totuutena, sillä asiaa ei tietääkseni ole oikeasti tutkittu.

Kolmantena piinapenkkiin kutsuttiin Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilen. Sauli kertaili talouden nykytilaa sekä tiputteli muutamia yrityksiä, joilla saattaisi lähitulevaisuus mennä vahvasti ja joitakin, joilla huonosti. Vahvoihin suorittajiin mainittiin ainakin Alma Media sekä eQ, jonka mainitseminen kirvoitti Martinilta koomisen avautumisen siitä kuinka hän sai kyseisestä puljusta aikoinaan kenkää. Heikoissa mainittiin Sijoitus Oy:n salkusta löytyvä, hiljattain vuoden kolmannen negarin antanut Martela. Auts. Talouden vahva veto mainittiin ja kapitalistiseen tapaan kauhisteltiin sitä, kuinka keväällä lehdissä kauhistellaan osinkojen määrää.

Viimeisenä esiin tuli Tuomas Enbuske. Tuomaksella oli niin kiire, ettei hän jäänyt edes odottamaan Martinin esittelyitä vaan hyppäsi suoraan valtaistuimelle. Tuomakselle oltiin varattu selkeästi eniten aikaa, noin puolisen tuntia. Tuomas aiheellisesti kritisoi poliitikkoja siitä, että nämä eivät kartuta osakesalkkujaan riittävästi. Niinkin kovapalkkaisista hommista pitäisi jäädä rahaa käteen ja heidän pitäisi olla esimerkillisiä taloudenpitäjiä. Herrat yrittivät muutenkin korjata kansankapitalismin mainetta muun muassa toteamalla, että opetuksen pitäisi lähteä kotoa saakka.

Virallisen osuuden jälkeen alkoi ruokatarjoilu. Esillä oli pariakin eri voileipäkakkua sekä aidossa rahapodihengessä vihreitä kuulia. Annan tarjoiluille suosituksen Osta. Istuin ja jutustelin vielä puolisen tuntia random sijoitusjutuista parin miekkosen kanssa, kunnes päätin lähteä kotiin päin. Kokonaisuudessaan tilaisuus oli positiivinen kokemus, mutta jotenkin jäi sellainen olo että illan mittaan poukkoiltiin liikaa. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla.

tiistai 2. tammikuuta 2018

2017: Säästötavoite ylittyi, tuottotavoite alittui

Yksi vuosi tuli jälleen päätökseensä ja on aika tarkastella, miten taloudelliset tavoitteet täyttyivät. Pörssisijoitukset eivät tuottaneet hyvin. Sharevillessäkin menetin pari tähteä. Vertailun vuoksi OMXHGI nousi hieman yli kymmenen prosenttia, Sijoitus Oy jää osingoista maksettavien verojen jälkeen melko lailla nollille:

Selkäsauna tuli

Mikä selittää menneen vuoden?

Suurin omistukseni, Martela, oli tammikuussa vuoden huippuhinnoissaan. Tämä vuosi on tuloskäänteelle (toivottavasti vain) välivuosi, ja kurssi on laskenut vuoden mittaan yli kolmestatoista eurosta nykyiseen alle seitsemään ja puoleen. uskon edelleen käänteeseen, mutta myönnettävä on, että erityisesti yksi 12,40€ paikkeilla oleva lisäys oli ehkä liian intoillen tehty.

Nokia on nyt myös pohjahinnoissa ja suuremmalla painolla kuin koskaan. Kesällä se oli parhaimmillaan n. 50% hintavampi kuin nyt, mikä selittää huiput salkussa. Inderesin ja monen muun Nokia on tällä hetkellä houkuttelevasti hinnoiteltu, joten en tästäkään halua mieltäni pahoittaa.

Kokonaisuudessaan sanoisin, että olen salkkuuni tyytyväinen, vaikka haluamani lihavat ajat siirtyivätkin vuodella, kenties kahdella eteenpäin. Voi toki olla, että olen vain jonkinasteisessa kieltäymyksessä, mutta omilla rahoillahan tässä pelataan. Katsotaan, miten käy.

Oma talous vahvana

Henkilökohtainen talouteni oli tänä vuonna erittäin kovassa vedossa. Ansiotöitteni nettopalkasta säästöihin ja sijoituksiin päätyi 62%. Lisäksi nettona saadut pääomatulot, jotka koostuvat henkilökohtaisista pörssiosingoista, Sijoitus Oy:n pörssiosingoista, vertaislainoista sekä listaamattomista osakkeista kattoivat kuluistani noin 27%. Lisäksi sivubisneksieni nettotuotot olivat n. 12% kuluistani.

Kun nämä nettotuotot vähennetään suoraan kuluistani, nettoansioiden säästöprosentti kipuaa yli 77 prosenttiin. Tämä viittaa siihen, että taloudellinen riippumattomuus olisi noin kuuden-seitsemän vuoden päässä. Tässä pelataan toki sillä olettamuksella, että omistamani yhtiöt pystyvät jatkossakin paitsi maksamaan nykyistä osakekohtaista osinkoa, kykenevät myös korottomaan sitä vähintään inflaation verran joka vuosi. Lisäksi sivutoimeni pitäisi tuottaa saman verran, mitä en pidä mitenkään mahdottomana. Aiemmissa kirjoituksissani mainitsemani keikkatyö nimittäin tuloutuu vasta vuodelle 2018, ja sen arvo on yksistäänkin koko vuoden 2017 opetuksia merkittävämpi.

Varallisuuteni kasvoi pörssipettymyksistä huolimatta vuodessa noin 36%. Tässä auttoi taloudellinen elämäntapa sekä kaksi palkankorotusta. Aion jatkossakin pitää kiinni siitä, että pystyn hinnoittelemaan työpanokseni korkealle.

Uuden vuoden ajurit

Uskon, että Martela petraa tuloskuntoaan ja Nokia pitää omansa. Martelalla tilanne tuntuu olevan vain itsestä kiinni, ja tietojärjestelmähuolet ovat toivottavasti historiaa. Odotan, että Q4:ltä tulee vielä tyydyttävä tuloskin, kun laskutus on saatu kuntoon. Nokia on markkinatilanteeseen nähden kovassa iskussa, joten näkisin että tuloksentekokyvyn ratkaiseva parantuminen vain ajan kysymys.

Yhdysvaltojen verouudistuksesta salkkuni hyötyy vain vähän. Amer Sports ilmoitti erillisellä tiedotteella, että sen efektiivinen veroaste laskee. Toinen hyötyjä voisi kenties olla Revenio, mutten ole nähnyt asiasta faktaa.

Pörssissä arvostukset ovat edelleen kireät ja olen vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kasvattanut noin kymmenen prosentin käteisposition. Syyskuussa odottaa viimeinen lyhennys lähisukulaiselta ottamaani sijoituslainaan, joten siitä eteenpäin sijoituksiin pystyy kuukausitasolla laittamaan hieman enemmän kiinni. Jos ja kun markkina siis kyykkää, kukkaronnyörejä voi löysätä reilulla kädellä. Salkun Active Share on n. 81%, joten indeksin voittamiseen on ainakin siinä mielessä edelleen edellytyksiä.

Oliko muilla tyydyttävä sijoitusvuosi 2017? Mitkä oli parhaat onnistumiset sekä karvaimmat pettymykset?