Kassavirta vai kasvuosuus?

Kysymys siitä, onko suuri kassavirta vai verotehokkaampi indeksisijoittaminen parempi kokonaistuoton kannalta, tuntuu olevan ikuinen riidanaihe. Pohatta pohti asiaa perusteellisesti tullen epävarmaan johtopäätökseen. Mietin aikani, pystynkö antamaan keskusteluun mitään uutta näkökulmaa, mutta lopulta päätin kirjoittaa tämän pätkän. Spoilerina niille, jotka eivät jaksa koko pätkää lukea: Jos juoksevat kulut ja lähdevero pystytään eliminoimaan täysin, indeksisijoittaminen on murhaavan tehokas. Muussa tapauksessa indeksituottoon ennen veroja yltävä osakepoiminta saattaa viedä pokaalin.

Yksi peruskysymys on luonnollisesti se, kuinka korkealle kassavirtaa arvostaa. Kaikki ovat varmasti samaa mieltä, että jos kassavirtaa ei verotettaisi ennen kuin se nostetaan henkilökohtaiseen käyttöön, olisi se selkeästi kasvuosuuksia parempi, koska sen käyttötarkoituksen sijoitusmaailmassa voisi valita vapaasti. Tätä arvostusta on vaikea kvantifioida, joten ainoastaan totean, että itse pidän kassavirtaa merkittävänä siitäkin huolimatta, että se ei ole yhtä verotehokasta kuin kasvuosuudet. Yhtiömuoto auttaa tässä hieman, sillä normaalin 25,5% sijaan osingoista maksetaan 20% veroa plus sijoituksesta aiheutuvat kustannukset - kunhan ne uudelleensijoitetaan.

Pohatta käsitteli myös toista aihetta asiaan liittyen - ja teki pointin, jonka myötä uskoni indeksisijoittamiseen mureni. Asia on nimittäin niin, että rahasto saattaa joutua maksamaan osingoista lähdeveroa siihen maahan, jossa rahaston arvopaperit noteerataan mikäli rahaston kotimaa ei ole sama kuin arvopapereiden. Jos ostat vaikkapa suomalaista rahastoa, joka sijoittaa Yhdysvaltoihin, maksat 15% lähdeveroa ennen kuin automaattinen uudelleensijoitus tapahtuu. Tämä määrä on reilusti yli puolet yksityishenkilön kasvuosuudesta saatavasta edusta - yrityksen edusta kolme neljäsosaa.

Tässä vaiheessa herää kysymys, mitä tuotolle tapahtuu jos pyrkii metsästämään rahastoja, jotka on noteerattu samassa maassa kuin sen sijoituskohde. Asiasta riittäisi varmaankin juttua oman tarinansa verran, joten totean tässä vain, että ainakin joutuu näkemään reippaasti vaivaa. Lisäksi monet suositut ETF:n kuten Nordnetin maksuttoman kuukausisäästön piirissä oleva IS3N kattavat useita valtioita. Pienempien, yhteen maahan kohdistuvien rahastojen kulut on syytä olettaa korkeammiksi.

Kaikki eivät välttämättä tavoittele sijoittamisella aikaista eläkettä. Minä tavoittelen. Ja eläkkeeseen tarvitaan viime kädessä kassavirtaa. Turvallista kassavirtaa. Vaihtoehtoina on siis joko saada osinkoja tai myydä arvopapereita säännöllisin välein. Valitettavasti osakkeiden hinnoilla on taipumusta heitellä voimakkaasti, eikä oman talouden kuluja välttämättä ole mahdollista sopeuttaa näihin heittelyihin. Näin ollen vaikuttaa vääjäämättömältä, että toisinaan joutuu myymään sijoituksistaan suhteettoman paljon elämisen rahoittamiseen. Osinkovirta on toki myös alisteinen muutoksille, mutta ratkaisevasti vähäisemmässä määrin. Finanssikriisin yhteydessä S&P 500 romahti 57%. Osinkojen romahdus näkyy jälkisyklisenä, mutta siinä romahduksen määrä oli vain noin 25% (lähde). Kummalle itse altistaisit taloutesi mieluummin?

Laskeskellaanpa jälleen vähän.

Seuraavassa esimerkissä sijoittaminen alkaa nollasta eurosta ja sijoitussumma on tonnin kuussa 25 vuoden ajan. Osakemarkkinoilta saadaan 8% vuosituotto, josta puolet on osinkoa ja puolet arvonnousua. Ensimmäisessä vaihtoehdossa yksityishenkilö Matti ostaa kuluttomasti erittäin suosittua EUNL:ää, jonka hallinnointikulu on 0,2% vuodessa ja joka sisältää kasvuosuuden. Valitettavasti rahaston maa on Irlanti, joten osingoista (oletettavasti) maksetaan 15% veroa ennen uudelleensijoitusta.
Toisessa vaihtoehdossa Sijoitus Oy tekee osakepoimintaa, jolle saadaan indeksituotto. Kaupankäyntikulu on 10€ kuussa, mutta sen voi vähentää koska yrityksellä on kassavirtaa. Osingoista maksetaan 20% veroa ja ne uudelleensijoitetaan.

25 vuoden kuluttua tilanne on se, että osakkeiden arvo on 836k€. Osakkeet generoivat seuraavan vuoden aikana firman läpi tuloutettuna n.24,7k€. ETF:ien arvo on 845k€. Jos ETFiä myydään juuri sen verran, että arvonnousu seuraavan vuoden aikana on prosentuaalisesti yhtä paljon kuin osakkeiden, myynneistä saadaan rahaa ennen veroja 27k€. Paljonko tästä maksetaan veroa?Yksityishenkilö saa käyttää tässä yhteydessä erittäin hyödyllistä hankintameno-olettamaa, joten lasken nettotuoton sillä. Hankintameno-olettaman mukaan myyntivoiton osuus olisi 60% myyntihinnasta eli veroa tulisi maksettavaksi 60%*30%=18%. Nettona rahaa tulisi näin 22,1k€ vuodessa. Tässä luvussa ei ole huomioitu kaupankäyntikuluja.

Osinko-osakepoiminnan kassavirta päihitti tässä esimerkissä indeksisijoittamisen yli yhdellätoista prosentilla. Vaikka osakepoimija maksaa kertaluontoisen prosentin kaupankäyntikulun, viisi prosenttiyksikköä enemmän osinkoveroa sekä kotiuttamisvaiheessa vielä 7,5% osinkoveroa, käteen jää silti merkittävästi isompi summa kuin ETF-säästäjälle. Miten näin voi olla?

Selitys on kaksiosainen: Ensinnäkin lähdeverot rokottavat kokonaistuottoa 4%*15% = 0,6%. Kun päälle lyödään 0,2%:n vuotuinen hallinnointipalkkio niin vuosituotosta sulaa kymmenys. Tämä on sama määrä kuin minkä yritys maksaa osingoista (4%*20%=0,8%). Tällä tuottokaula kurotaan jo miltei kokonaan umpeen. ETF:n tuotto jämähtää lopullisesti taakse siinä vaiheessa kun joudutaan maksamaan valtaisa 18%:n vero myydyistä osuuksista. Osakkeitahan ei koskaan myydä. Kokonaisarvioni on, että lähdevero on katastrofaalinen sillä se koituu täysimääräisenä ylimääräiseksi tappioksi.

Tein toisen testitapauksen erilaisilla oletuksilla. Mikäli ETF/ETFt valittaisiin siten, että lähdeveroa maksettaisiin salkkutasolla vain 10% ja hallinnointipalkkio olisi yhteensä 0,1%, tilanne kääntyisi jo täpärästi ETF:n eduksi. Tällaista tilannetta vain on ilmeisesti mahdotonta saavuttaa Nordnetin maksuttomalla ETF-kuukausisäästämisellä rahastojen kotimaista johtuen.

Superrahastoilla tilanne on parempi, sillä hallinnointipalkkio on 0% ja lähdeveroista ei koidu sijoittajalle mitään tappiota. Tehdäänpä nyt vielä kolmas esimerkki Superrahastoilla. Ulkomaan rahastojen 0,25% valuutanvaihtokulu on huomioitu. Superrahaston verotehokkuus on häikäisevää: sijoittaja pystyy nostamaan vuosittain 31,5k€ siten, että rahasto-osuuksien ja suorien osakesijoitusten arvonnousu pysyy  prosenttimääräisesti samoissa. Sijoitusten arvo on tässä vaiheessa jo 15% osakkeita korkeammalla, joten kaula kasvaa tästä ikuisuuteen. Miten tämä on mahdollista?

Jotta ETF:n arvonkehitys jatkaisi vuosittain samaa 4% kasvua kuin osakkeiden, kulujen osuus täytyy vähentää täysimääräisesti lunastettavasta osuudesta. Kuten aiemmin laskimme, kulut olivat 0,8% eli lunastettavaa jää vain 3,2%. Superrahastolla juoksevia kuluja ei ole lainkaan, joten jo ennestään suuremmasta summasta on varaa ottaa kokonaiset 4%. Valuutanvaihtokuluillakin vähennettynä määrä on ratkaisevasti suurempi kuin ETF:n tuotot.

Miten sitten kannattaisi omistaa? Seuraava ei ole suositus - ainoastaan oma tämänhetkinen käsitykseni optimistrategiasta.

- Kotimarkkinoiden seuraaminen on helpointa. Siellä jos missä kannattaa harjoittaa osakepoimintaa. Nyrkkisääntö on, että pienyhtiöillä on historiallisesti paremmat tuotot. Kannattaa siis keskittyä kotimaisiin pienyhtiöihin jos haluaa tehdä poimintaa.
- Pohjoismaiset Superrahastot ovat murskaavan kustannustehokkaita.
- Mikäli sijoitat tiettyyn maahan, tutustu mahdollisuuksiisi ostaa kohdemaassa toimivaa rahastoa. Lähdeveroista koituvat tappiot vastaavat jopa 0,6% vuosittaista menoerää.

Mikä on sinun strategiasi?

Kirjoitin laskelmia varteen jälleen Java-sovelluksen, joten kukin voi tarkistaa ja testata tulokseni. Sovellus on saatavilla täältä. Ohjelmoinnista kiinnostumattomat voivat tutustua ohjelmaan esimerkiksi täällä. Avaa tiedosto notepadilla ja copy-pastea sisältö selaimeen.

Disclaimer: Verosopimukset ovat aina kahden maan välisiä, eikä minulla ole mahdollisuuksia tutkia kaikkia valtiokombinaatioita, esim. Irlanti-Yhdysvallat. Lähdevero voi olla muutakin kuin 15%. Kaikki valtiot eivät välttämättä peri lähdeveroa sijoitusrahastojen osingoista. Pari esimerkkiä sekavuudesta: Norja ja Tanska perivät lähdeveroa ruotsalaisista rahastoista mutta Suomi ei. Yhdysvallat perii lähdeveroa suomalaisista rahastoista. Suomi ei peri lähdeveroa norjalaisista rahastoista.