sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Osinkokevään ostot

Hups heijaa, viime kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt tovi. Viime kirjoituksessa mainittu käteispossan sijoittaminen jäi ajatustasolle, kun tammikuuilmiö löi väkevästi ja ostosormi halvaantui. Tai no, ei varmaan pitäisi puhua halvaantumisesta. Olen ostanut viime postauksen jälkeen osakkeita kuitenkin n. 14k€ edestä. Tämä ei silti tarkoita, että käteisen väärä olisi erityisemmin vähentynyt. Olen niittäin tehnyt uhkaamiani siivoiluja salkussani. Lähtöpassit sai moni rönsy, joiden paino oli laskenut ja lisäostot eivät kiinnostaneet. Näitä oli Entra, Nobina, Henkkamaukka sekä Ocean Yield. Lisäksi Amer Sportsista piti luopua pakon edessä. Näistä tuli käteistä yhteensä yli 16k€, mikä tarkoittaa että käteispaino on nousemaan päin.Vastaavalla ajanjaksolla on maksettu myös lomarahat, henkilökohtaiset kannustinpalkkiot sekä tulospalkkio. Lisäksi tänä vuonna pörssistä on tullut jo miltei 3k€ osinkoja. Positiivisia ongelmia.

Euromääräisesti suurin tämän vuoden tankkaus on kohdistunut Nordeaan. Tammikuussa ostin Nordean minifutuuria 1250 eurolla. Sain tällä rahasummalla 600 osakkeen verran minifutuureja. Nordean kurssi oli tuolloin tasan 8€. Maksoin hiukan yli 2€ per osake, joten vipu on nelosen paikkeilla. Otin siis käytännössä näkemystä, että kurssi ei ennen osinkoa tipu alle n. kuuden euron. Samana päivänä kun n. 8k€ Amer-positio likvidoitiin ostin vielä 300 osaketta kappalehintaan 7,87€. MOT uutisoi maaliskuun alkupäivinä Nordean rahanpesukuvioista, ja jälkiviisaana voisi todeta että niiltä kohdin olisi saanut vielä hieman parempaan hintaan, mutta kurssireaktio jäi lopulta melko maltilliseksi. Sammon konsernijohtaja Kari Stadighin mukaan Nordean tuloksen pohjakosketus on nyt tullut ja ensi vuosilta on lupa odottaa parempia tuloksia. Itse olen tämän keissin osalta edellen härkä. Nordean tase on erinomaisessa iskussa uusia investointeja tai yrityskauppoja varten, joten osinkovirran pitäisi tulevina vuosina olla näillä ostohinnoilla erittäin väkevä.

Seuraava ostos kohdistui Asiakastietoon. Olin viimeksi lisäillyt tätä syksyllä minkä jälkeen kurssi oli tippunut parisenkymmentä prosenttia, joten hyödynsin dipin lisäämällä 80 osaketta 22,70€ kappalehintaan. Tälle sai heti kärkeen yli neljän prosentin osingon. Osakkeesta on sittemmin irronnut osinkokin, mutta kurssi on silti pompsahtanut 27 euroon. Hyvä niin. Asiakastieto osti miltei vuosi sitten ruotsalaisen UC:n. Seuraan itse tarkasti yhtiön viestintää integraation onnistumisesta. Positiivisena asiana voisi mainita, että yhtiö on jo onnistunut lanseeraamaan palveluita ristiin - Suomeen on julkaistu aiemmin vain Ruotsissa tarjottuja palveluita ja päin vastoin. Ristiinmyynti lienee niitä synergioita jotka yleensä toteutuvat huonoimmin, joten näiden seuraaminen on minulle mielenkiintoista. Lisäksi Asiakastieto uutisoi hiljattain PSD2-palvelustaan. PSD2 eli EU:n maksupalveludirektiivi on oivallinen tilaisuus kerätä kuluttajista erittäin arvokasta maksukäyttäytymisdataa, josta voidaan Big Data-hengessä kaivella kaikennäköistä hyödyllistä tietoa. Olisin kiinnostunut tietämään Inderesin analyytikoiden näkemyksiä Asiakastiedosta. Pitäisiköhän lähettää toimarille ehdotus analyysin aloittamisesta?

Myös Cityconia on tullut tankkailtua. Ostin 1000 osaketta n. 1750€:n hintaan. Osakkeeseen tuli sittemmin reverse split, joten tämä vastaa 200 nykyosaketta. Citycon edustaa Ovaron ja Hoivatilojen kanssa sijoitusportfolioni ainoita kiinteistösijoituksia. Ajatuksena on että pidän niiden yhteisarvon jossain relevantissa summassa. Seuraava osto kohdistuu todennäköisesti Ovaroon. Cityconin osinkovirta alkaa olla pikku hiljaa mieltä lämmittävä: Kolmen kuukauden välein tilille kilahtaa n. 150€:n potti. Tämän summan voisi ennen eläkettä koittaa vielä tuplata. Kenties Ovarokin alkaa sitä ennen maksaa osinkoja...

Verkkistäkin tuli ostettua 400 kappaletta vajaan 1700 euron yhteishintaan. Olin tammikuun negarin jälkeen hämmentynyt ja pettynyt, koska luulin tuloskunnon pettäneen pahasti. Yhtiö oli tilapäisesti hukannut viidenneksen käyttökatteestaan, mutta löysi sen lopulta jonkun kiven alta. Kokonaisuudessaan tilanne oli melko koominen eikä erityisen luottamusta herättävä, mutta yrityksen kyky tehdä ok tulosta kireässä kilpailussa tuli todistettua. Osakkeen hinta on edelleen helposti ostotasoilla, joten saatan piakkoin olla tätäkin lisäilemässä. Näillä kursseilla aloitusosinko on miltei 5%, mikä on kasvuyhtiölle melko kova.

Suomen Hoivatila-positioni koko pysyi paikallaan koko vuoden 2018. Päätin korjata tämän vääryyden ostamalla 300 osaketta (2,5k€). Hoivatilojen kurssi on polkenut paikallaan nyt yli kaksi vuotta liiketoiminnan myönteisestä kehityksestä huolimatta. Yhtiö ilmoitti viime viikolla aloittavansa myös Ruotsissa ensimmäiset hankkeensa, joten sieltä saadaan uusi toivottavasti positiivinen ajuri.

Viimeisin lisäys on kuluvalta viikolta. NoHon eli entisen Restamaxin kurssi oli lasketellut heinäkuun huipuilta miltei seitsemään euroon saakka. Missasin jälleen onnistuneesti parhaan ostopaikan kun NoHo kertoi ottamastaan kalliista hybridilainasta. Hybridilainauutista seurasi Norjassa tehty yritysosto, jonka markkina otti positiivisesti vastaan ja päätin itsekin reagoida lisäämällä 300 osaketta 8€:n kappalehintaan. Ostohinnalle saa saman tien 4,25%:n osingonkin, joka ei ole vielä irronnut. Jee. Q1:llä pitäisi myös alkaa näkyä mergerissä luvatut synergiat, joten hyvällä tuurilla osinkodippi hautautuu ripeästi positiivisen kurssikehityksen alle.

Tällaisia ajatuksia. Kevät alkaa olla jo korvilla ja itselläni ensimmäiset lomat alkaa pääsiäisenä, kun lähden Yhdysvaltoihin. Työnantaja kustantaa lennot, koska reissuun sisältyy työpäiviä. Päätin etten ota jetlageja neljän päivän vuoksi, joten reissusta tulee tätä myöten kolmen viikon mittainen. Matkakohteina ainakin Boston sekä Fort Lauderdale. Hyvää osinkokevättä!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

2018 pakettiin - jälleen nollavuosi Sijoitus Oy:lle

Uusi vuosi on koittanut ja olen ilmeisesti viimeisten bloggareiden joukossa kirjoittelemassa vuosirappariani. Markkinan käänne taisi viimein tapahtua, sillä viimeisellä neljänneksellä OMXHPI lasketteli n. 10300 pisteestä aina 8800 pisteeseen, eli niiasi miltei viisitoista prosenttia. Kokonaisuudessaan osingot huomioiden Helsingin pörssi teki vuonna 2018 about nollatuloksen. Sijoitus Oy:n salkun tuotto suhteessa osingot huomioivaan OMXHGI:hin oli seuraavanlainen:


Pahimmillaan salkku oli indeksiä kymmenisen prosenttia perässä, mutta vuoden loppurytinöiden yhteydessä se pitikin pintansa kohtalaisesti. Tämä selittyy mm. sillä, että metsäyhtiöt kuten Stora Enso sekä UPM tulivat kesän jälkeen roimasti alas, mikä ei Sijoitus Oy:n salkussa näkynyt. Lisäksi Nokian ohella toinen salkun pelastavista enkeleistä, Amer, pompsahti ostotarjouksen vuoksi reippaanlaisesti ja piti luonnollisesti laskumarkkinassa pintansa. Joka tapauksessa vuosi päättyi hienoisesti miinukselle, mikä on toki pettymys.

Henkilökohtainen talous oli jälleen vahva

Säästöaste (vähentäen passiiviset nettotulot suoraan kuluista) oli 75,8%. Tämä on itse asiassa laskua viime vuodesta (77%), mutta lasku selittyy laskutavan muutoksella. Päätin nimittäin jättää sivubisneksien tuotot huomiotta, sillä päätin vuoden 2018 mittaan vähentää yksityisopetusta. Vastuuni (ja korvaukseni) päivätöissä on kasvanut, enkä halua rasittaa enää itseäni ylimääräisillä sivuhommilla ellen löydä jotain poikkeuksellisen kannattavaa tai kiinnostavaa tekemistä. Viime vuonna katoin sivutöillä menoistani 12%, joten samalla vaivalla säästöprosentti olisi ollut n. 80%. Lisäksi pienoinen vaikutus oli silläkin, että lunastin Top Financen (10% osinko) sekä Korkeatuottoisen (8% osinko) sijoitukset, joista osa jäi kassaan ja loput piti sijoittaa kohteisiin joissa on sekä alhaisempi osinkoprosentti että epäedullisempi verokohtelu. Kokonaisuudessaan olen kehitykseen erittäin tyytyväinen ja "sivubisnes-boostattu" laskennallinen eläkepäivä on nyt vuotta lähempänä, 5-6 vuoden päässä.

Havittelen ensi vuodeksi edelleen kiihtyvää osinkovirran kasvamista. Syksyllä pyytämäni palkankorotus hyväksyttiin ja se astuu tammikuussa voimaan. Olettaen samat elinkustannukset sijoituksiin jää noin kuusi prosenttia aiempaa enemmän. Ennen osinkokevättä on korkea todennäköisyys myös sille, että sijoitan n. 20k€ käteispositioni minkä pitäisi kasvattaa osinkovirtaani merkittävästi.

Käteisen dilemma

Tästä pääsemmekin nykyiseen "ongelmaani"- käteiseen. Kasvatin erityisesti 2017 lopulla selvästi käteispositiotani, joka uhkaa missata jo toiset osingot. Laskun yhteydessä olen kuitenkin selvästi empinyt isojen sijoitusten osalta. Minua ei oman salkkuni arvon sulaminen erityisemmin paina - olenhan netto-ostaja luultavasti vielä kahden tuplauksen verran - mutta jostain syystä tuntuu edelleen siltä, että pitäisi odottaa laskua pidempään. Helsingin kurssit ovat nyt palanneet n. 2017 helmikuun tasolle. Tämä oli hupaisasti about se ajankohta, jolloin aloin toden teolla keräämään käteistä kireiden arvostustasojen vuoksi. Tulokset ovat tuosta kuitenkin kasvaneet, mikä perustelisi hieman kalliimman tason. Toivon edelleen pudotusta 8000 pisteen alle.

Itse asiassa olen miettinyt, olisiko tämä se vuosi kun Superluottoakin pääsee kunnolla käyttämään. Toivoisin tilannetta, jossa voisin virittää Superluoton lähelle kulta-hopeatason rajaa ja pitää sen siinä kuukausittaisilla sijoituksilla vahvasta palkan tuottamasta kassavirrasta. Tämä vaatii kuitenkin nykyistä edullisemmat kurssitasot, sillä näiltä tasoilta pidän jossain määrin realistisena pudotusta, joka olisi salkulleni halvaannuttava.

Vuoden 2019 ajurit?

Tästä kappaleesta tuli hieman pannukakku, sillä olen alkanut kiinnittää yhä vähemmän huomiota lyhyen tähtäimen kehitykselle ja tapahtumille. Vuosittaisten osinkovirtojen laskeminen tuntuu sekä mielekkäämmältä että realistisemmalta tavalta arvioida oman talouden kehitystä, joten lähinnä mietin pystyykö kukin omistamani firma maksamaan minimissään vastaavaa osinkoa vuodesta toiseen. Ajatusmaailmassani on kuitenkin eräs teema nostanut päätään ajan mittaan yhtä enemmän: siirtyminen kohti passiivisempaa sijoittamista.

Miksi ja kuinka passivoitua?

Olen nyt pari vuotta hävinnyt indeksille. Tämä ei sinänsä haittaa, koska osinkojen kehitykseen olen edelleen tyytyväinen. Lisäksi häviäminen (kuten voittaminen mikä olisi sekin voinut tapahtua) on muutenkin voinut olla vain tuuria. Tuntuu vain siltä, että voisin allokoida henkistä kapasiteettiani paremminkin, kun lisäarvoa ei erityisesti tunnu syntyvän. Toisaalta talouden sekä pörssin seuraamisesta on viime vuosina tullut erittäin rakas harrastus, enkä aio luopua siitä.

Olen jo pitkään ollut innoton lisäämään uusia yhtiöitä salkkuuni, joka koostuu 32 arvopaperista. Näistä osa on rahastoja (Kiina, Venäjä, Nigeria) ja osa redundantteja (Nokia ja Telia minifutuureineen). Voisin kuitenkin ottaa tämän vuoden tavoitteeksi viimein siivota salkun rönsyt pois ja keskittää sitä. Mikäli en koe, että voisin otollisessa tilanteessa lisätä tiettyä arvopaperia, sen voisi yhtä hyvin myydä. Teen tätä arviointia talven ja kevään mittaan.

Jotta voisin aidosti sanoa olevani passiivisempi, minun pitäisi käytännössä siirtyä kohti indeksirahastoja tai allokaatiolla muuten vain lähemmäs indeksiä. Tähänhän olisi näppärä käyttää esim. ETF-kuukausisäästöä. Valitettavasti ETF-kuukausisäästö on hieman allerginen Superluotolle, jota haluan käyttää tai ainakin pitää optiona. En myöskään haluaisi mitään kakkossalkkua, koska tällöin Superluoton lainoitusarvokin pirstaloituisi. Pitää keksiä käytännön ratkaisut.

Loppupelin visio

Näkisin siis, että "eläkkevaiheessa" eli noin parin tuplauksen päästä salkussani olisi passiivinen ydin, joka muodostaisi turvallisen tulonlähteen säällä kuin säällä. Monet nykyisen salkkuni yhtiöistä ovat kuitenkin hyviä ja hyvin johdettuja ja olen viisaampien neuvoista huolimatta hieman tykästynyt niihin. En aio myydä niitä ihan vain siksi, että yhtäkkiä noudatan passiivisempaa strategiaa. Sen sijaan aion pitää tietyn joukon nykyisiä yhtiöitä kunhan osingonmaksukyky kehittyy halutunlaisesti. Lisäilen näitä aina hyväksi näkemistäni paikoista.

Hevoset on siis jo valittu. Paino passiivisen puolen ja nyky-yhtiöiden välillä voisi olla noin 50-50. Passiivisen puolen pitäisi salkun nykypaino huomioiden olla sijoitettuna Suomen ulkopuolelle. Esim. S&P 500-indeksille löytyy erinomaisia tuotteita. ETF:t olisivat tuotot maksavia. Yleensä suositaan uudelleensijoittavia, mutta sijoitusyhtiön tapauksessa sama nyrkkisääntö ei välttämättä päde - ainakaan läheskään täysmääräisenä. Lisäksi kasvuosuuksia joutuu myymään, enkä luultavasti koskaan pääsisi hyödyntämään hankintameno-olettamaa, koska eläkevaihe siintää kymmenen vuoden sisällä.

Näin ovat siis ajatukseni kehittyneet viime aikoina. Onko muille uusi vuosi herättänyt uusia ajatuksia strategisista siirroista?