keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kuinka sijoitusyhtiön avulla hustlataan lisätuloja

Kaikkien aikojen selvästi luetuin kirjoitukseni käsittelee sijoitusyhtiön perustamista ja pyörittämistä ja se saa edelleen hyvin liikennettä, vaikka onkin jo melko vanha. Ajattelin nyt heti perään reilua vuotta myöhemmin rustata tekstin siitä, miten pienyrittäjänä voi hustlata eli verotehokkaasti päästä käsiksi lisäansioihin. Kirjoitus olettaa, että (sijoitus)yhtiö on jo pystyssä, joten mikäli tästäkin asiasta on vielä päätös tekemättä, voi lukea aiemmin linkatun juttuni.

Ensimmäiseksi on varmaankin hyvä perustella, miksi kukaan ylipäänsä haluaisi kierrättää tulojansa oy:n kautta. Perimmäinen syy piilee siinä, että omaan lukuun tehdyistä sivutuloista joutuu maksamaan ansiotuloveroa ja leijonanosalla meistä marginaalivero on viidenkymmenen prosentin hujakoilla. Oy:n läpi oikein tuloutettuna joutuu pulittamaan ainoastaan 26% (kts. viimevuotinen kirjoitukseni). Em. Summasta vain 20 prosenttiyksikköä pitää maksaa heti, jolloin rahat voi ennen tulouttamista sijoittaa kasvamaan korkoa korolle. Lisäksi yritykset ostavat palveluita mieluummin toiselta yritykseltä kuin yksityishenkilöltä, koska näin ei synny työsuhdetta yksityishenkilön kanssa.

Kyse on siis verojen about puolittamisesta. Miksei tästä siis ole rahasammoksi, jota kaikki jo käyttäisivät? Syy piilee siinä, että kun työtulo ylittää n. 7,6k€:n vuosirajan, joutuu ottamaan eläkevakuutuksen. Joku voisi sanoa, että eläkkeen kertyminen on hyvä asia, mutta itse pidän koko systeemiä kusetuksena, jota pitää jo periaatesyistä välttää. Nämä kulut ovat kuitenkin verotuksessa vähennyskelpoisia joten jos pienyrittäjää ei haittaa saada rahoja minimaalisella tuotolla joskus seiskakymppisenä takaisin niin kaipa tähänkin voi lähteä. Eläkevakuutuksen hinta on 24,1% vahvistetusta YEL-työtulosta eli helkkarin paljon.

Vaan mitä tarkoittaa tämä mystinen termi "työtulo"? Termille löytyy toki virallinen määritelmä, mutta koska ette jaksa lukea sitä, avaan sen lyhyesti. Kyse on käytännössä yrittäjän tekemän työn markkina-arvosta. Jos vaikkapa ruohonleikkuuseen on markkinoilta yleisesti saatavilla työntekijä kympin tuntihintaan, kenen tahansa yrittäjän tekemän ruohonleikkuun työtulo olisi kympin tunti, laskuttipa tämä nimenomainen yrittäjä siitä vitosen tai satasen tunti. Jos yrittäjä leikkaisi ruohoa viisi tuntia, hänen työtulonsa olisi 50€ vaikka hänelle maksettaisiin siitä satanen. Käytännössä olen kuullut, että kaikki yrittäjät ilmoittavat työtulokseen pienimmän mahdollisen summan josta on pakko maksaa YEL-maksut eivätkä virkamiehet tule kyselemään. Itse haluan kuitenkin skipata nämäkin maksut, joten pidän huolen etten laskuta yli tuota 7,6 tuhatta euroa.

Olen pohtinut, että tässä voisi olla kikkailun paikka. Moni työ, esim. it-hommat joita itse teen, ovat käytänmössä globaalisti kilpailtavia. Miksen ilmoittaisi sovelluskehityksen työtuloksi vaikkapa 10€/h laskuttaen esim. 80€/h? Ainahan voi argumentoida, että intialainen tekisi kympin tunti. Ruohonleikkuussahan ei ole mahdollisuuksia samanlaiseen kilpailuun, koska se pitää tehdä paikan päällä. Toistaiseksi olen tosiaan pitänyt vain huolen, etten laskuta yli em. rajapyykin. Kenties joskus...

Sitten olisi vielä se ALV eli arvonlisävero, jota joutuu maksamaan mikäli laskuttaa yli 10k€ vuodessa. Tämä on sellainen otus, joka päätyy aina tuotteen tai palvelun lopullisen käyttäjän maksettavaksi. Esim. Hilavitkutin Oy myy valmistamiaan hilavitkuttimia 124€ kappale, josta 24€ on suoraan verokarhulle menevää alvia. Hilat ja vitkuttimet on kukin ostettu hintaan 20€+alv (=24,8€), jolloin yritys vähentää jo näiden alvin (yht. 9,6€) hilavitkuttimen alvista (24€) jolloin veroa maksetaan lopulta 14,4€. Veroa maksetaan siis nimen mukaisesti lisätystä arvosta.

Alv on kevytyrittäjälle ensi silmäyksellä huono juttu, sillä se ainoastaan nostaa yksityishenkilöille tarjottavan palvelun hintaa. Yrityksille myytäviin palveluihin se ei em. vähennyksen vuoksi vaikuta. Mutta. Alviin liittyy vippaskonsti nimeltään alarajahuojennus. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 10k€ vuodessa laskuttava yrittäjä saa alvit kokonaisuudessaan takaisin (ja alle 30k€ laskuttava osittain). Jos pystyy myymään palveluitaan yrityksille, alvia kannattaa siis maksaa vapaaehtoisesti, jotta sen voi myöhemmin saada verottajalta takaisin. Tästä ei palvelua ostavalle yritykselle aiheudu lisäkustannuksia. Yksityshenkilöillekin alvin vuoksi tuleva 24%:n lisäkustannus lienee helpompi myydä kuin 24%:n hinnankorotus. Lisäksi olemalla alv-velvollinen saa vähennysoikeuden kaikkiin alvillisiin liiketoimintaa varten ostettuihin välineisiin kuten tietokoneisiin ja ohjelmistolisensseihin.

Edellämainitulla kuviolla laskuttamalla 7,5k€ + alv voi vuodessa ansaita yritykselle 9300€ miinus yhteisöveron eli nettona 7440€. Voidaan siis ajatella, että alv-huojennus about kumoaa yhteisöveron. Tällainen summa on ihan jees, etenkin jos pystyy hinnoittelemaan työnsä hyvin. Esim. It-alan konsulttina työpanoksesta voi helposti saada sen kuusikin kymppiä eli alveineen miltei 75€ per tunti. Tämä tarkoittaa että vuodessa voisi laskuttaa 125 tuntia eli luokkaa 16 htp.

Ja tässäpä tämä kuvio onkin. Onko kellään kyseinen kuvio pyörimässä? Kiinnostuitko harkitsemaan asiaa vai eikö 7k nettoa vuodessa ole riittävä korvaus vaivasta?

2 kommenttia:

  1. Oletko löytänyt yrityksen käteiselle hyvää parkkipaikkaa? Bank Norwegianin 1,75 %:n talletustili on käsittääkseni vain yksityisasiakkaille ja Nordnetin vastaavan korko on tasan 0,00 %.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivutulojen ansiot sijoitan yleensä nopeasti, joten tilillä rahat eivät pitkään säily. BN on tosiaan vain yksityishenkilöille, mutta tätä voi helposti "kiertää". Omaa firmaa rahoitan nimittäin siten, että myönnän sille korotonta lainaa, joten halutessani voin vain nostaa firman tililtä käteistä (eli maksan lainaa takaisin) ja tuupata henk.koht. BN-tilille.

      Pahoittelut vastauksen viiveestä. Blogger ei jostain syystä enää lähetä mailia blogiin tulevista kommenteista.

      Poista