En takonut, vaikka rauta oli kuumaa

Viime viikon tiistaina vene meinasi mennä nurin, kun yksi puhelu aiheutti lähes tsunamimaisen aallon. Minulle tarjottiin yllättäen työtä teknologiayrityksestä, jonka erääseen tuotteeseen olen erikoistunut. Työsuhteen luonne olisi ollut puolen vuoden-vuoden mittaisia työsopimuksia sisältävä konsultointi kyseisen yrityksen asiakkailla. Tämä ei minua erityisemmin haittaa, koska osaamiseni on riittävää, että saan kyllä aina töitä, vaikka kyseinen järjestely jollain tavalla menisi puihin. Paikan ottaminen olisi tässä vaiheessa edellyttänyt muuttoa Saksaan, mutta porkkanaakin oli tarjolla - kuukausipalkka olisi nimittäin kivunnut lähes kymmeneen tuhanteen.

Jouduin vakavasti harkitsemaan tätä kuviota. Avoliitossa elävänä asiassa oli toinenkin huomioon otettava ihminen. Lisäksi nykyisessä työpaikassani olen saanut reippaasti vastuuta ja olen hartiavoimin asioita edistämällä saanut aloittaa omia projektejani, joista voisi työnantajan näkökulmasta jäädä Mustapekka käteen. Olen ikäisekseni edennyt hyvin. Koen poikkeuksellista kiitollisuudenvelkaa erityisesti esimiestäni kohtaan.

Laskeskelmoin asiaa myös taloudelliselta kantilta. Saksan verotus menee ilmeisen sekavasti, ja kuvioon kuuluu myös välikäsi, joka hoitaa kaikki paikalliset rekisteröinnit, ym. siten, että itse saa keskittyä työntekoon. Välikäsiyrityksen mukaan kaikkien verojen, maksujen ja kyseisen firman palkkioiden jälkeen käteen jää nettona noin 70% bruttopalkasta. Suomen päässä taloutemme kustannukset pysyisivät about samana, sähkönkulutus kenties laskisi mutta tämä on triviaalia. Julkisten liikenteen kustannuksista voisi kenties myös säästää. Toisaalta paikan päältä pitäisi ottaa vuokra-asunto ja lentoliikenteestä tulisi reippaasti lisäkustannuksia. Käteen jäisi kuukausittaisin ehkä tonni-pari extraa, mutta ylimääräinen, jatkuva matkustelu Suomen ja Saksan välillä on sekin aikaavievää ja vaivalloista.

Kieltäydyin tarjouksesta. Neuvottelukumppani päätti kääntää ruuvia kireämmälle ja tarjosi vielä pari tonnia lisää kuukausipalkkaa, sekä mahdollisuutta säännöllisiin etäpäiviin. Vietin juhannuksen tienoilla unettomia öitä asian parissa, sillä palkan lisäksi työpaikassa kiinnosti suuresti se, että kyseessä on firma joka kehittää niitä työkaluja joita käytän. Siellä työskentelemällä pääsisin käsiksi resursseihin, joita muualla ei ole olemassa. Vaikka päätyisin olemaan siellä töissä vain vuoden, pystyisin oppimaan asioita joihin muilla ei ole vastaavaa pääsyä ja näin ollen kartuttamaan äärimmäisen arvokasta ammattitaitoa.

Päädyin silti lopulta kieltäytymään tarjouksesta. Opin, että kunnianhimollani on rajansa. Haluan tehdä muutakin kuin reissata edestakaisin vain, koska saan siitä reilun korvauksen ja paremmat edellytykset työelämässä. Työelämän ihmissuhteilla on väliä. Mutta tiukkaa teki.

Skippasin lopulta edellisessä kirjoituksessa mainitsemani GF Moneyn listautumisen. Ja itse asiassa homma kääntyi vielä niin, että koko anti peruttiin. Kyllästyin moiseen pelleilyyn ja lunastin sinne sijoittamani 4k€, jotka nostivat käteisen määrän jo turhan korkealle. Näille rahoille piti siis löytää joku paikka.

Valinnat osuivat tällä kertaa Sampoon, joka on lasketellut miltei koko vuoden - tammikuun huipuista noin 15%, sekä Oravaan. Sampo on vanha tuttu osinkojuna jonka kyydissä haluan olla kohtalaisella panostuksella. Ainoana miinuksena tässä voi ehkä mainita sen, että Sampo on indeksissä, jolloin sitä kannattaisi omistaa verotehokkaammin rahaston kautta. Orava taasen on kenties kevyesti sarjaa "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", mutta halusin nyt ottaa sen salkkuun kopioiden Inderesiä sekä uutta ihastustani, Aki Pyysingiä. Siinäpä sitten vähän taktisempi panostus. Sampoa lisättiin 40 kappaletta, Oravaa uutena possana vähän isompi satsi, 700 lappua. Tosiasiallinen Orava-positioni on vielä reippaasti lihavampi, sillä myin henkilökohtaisesta salkustani nähdäkseni ylihintaisen Stora Enson pois ja vaihdoin nekin kurreen. Katsotaan, mille asemalle tämä juna pysähtyy.

Huomenna alkaa kaksiviikkoinen kesälomani, joka olisi tarkoitus viettää sukulaisia moikaten sekä Pärnun rannalla olevassa A. Le Coq-teltassa. Aurinkoista heinäkuuta kaikille!