81-prosenttiset edellytykset 2,3 prosentin ylituottoon

Jo pidemmän aikaa joka suunnasta on tullut paasausta perinteisten rahastojen kalleudesta ja siitä, kuinka ne jatkuvasti häviävät indeksilleen keskimäärin noin hoitopalkkion verran. Tämän ongelman ratkaisuksi on Suomeenkin rantautunut kustannusehokkaista indeksirahastoja ETF-muodossa sekä esimerkiksi Nordnetin Superrahastot.

Mutta miksi keskimääräinen tappio indeksille on juuri hoitopalkkion verran? Miksei vaikka hoitopalkkio plus prosentti tai vaikkapa prosentin ylituotto? Tällekin on itse asiassa selitys ja vieläpä mittari - Active Share-prosentti. Active Share on Antti Petäjistön ja Martijn Cremersin kehittämä mittari osakesalkun aktiivisuudelle. Active Share-prosentti (vastedes "aktiivisuus") lasketaan summaamalla salkun jokaisen omistuksen painon erotus saman omistuksen painoon indeksissä. Okei, äskeinen virke oli ehkä sekava, mutta Investopediassa asia on selitetty kenties paremmin. Downshiftaaminen-blogi käsitteli myös Active Sharea pari viikkoa sitten.

Petäjistö ja Cremers tulivat tutkimuksessaan siihen tulokseen, että ne aktiivisesti hoidetut salkut, joiden aktiivisuus oli vähintään 80%, kykenivät n. 2-2,7%:n ylituottoon ennen palkkioita. Nykyään katsotaan, että sellaiset salkut ovat aidosti aktiivisia, joiden aktiivisuus on yli 60%. Syytä tälle rajalle en tiedä, mutta otaksun sen liittyvän siihen, että tilastojen valossa alle 60%:n aktiivisuus on kuolinisku ylituotolle. Luvun tulkitsemisessa pitää pitää mielessä, että se indikoi ylituoton edellytyksiä, ei mahdollisuuksia. Yksi hyvä tapa saavuttaa sadan prosentin aktiivisuus olisi omistaa koko rahalla vaikkapa Talvivaaraa, mutta ylituottoon tämä strategia ei ole viime vuosina yltänyt.

Inspiraation tälle kirjoitukselle sain Kauppalehden hiljattaisesta jutusta. Kauppalehti oli taulukoinut kolmekymmentä suomeen sijoittavaa "aktiivista" rahastoa, joista vain n. kolmasostalla aktiivisuus ylitti 60%. Toisin sanoen, jos valitset sen rahaston jota oman pankkisi rahastonhoitaja sinulle tarjoaa (=umpimähkään), saat alituottoa lähes varmasti. Muistan lukeneeni uutisen, jossa pankkien rahastonhoitajat pitivät aktiivisuutta kohtuuttomana mittarina Helsingin pörssiin sijoittaville rahastoille, sillä yritysvalikoima on hyvin rajoittunut ja ison rahaston on käytännössä mahdotonta ottaa näkemystä. Onneksi olkoon, tarjoatte siis aktiivista salkunhoitoa jonka tiedätte olevan tällä markkinalla mahdotonta.

Sitten asiaan. Halusin verrata omaa salkkuani Helsingin pörssi-indeksiin. Käytännössä koin hankalaksi löytää OMXHPI:n suhteellisia painoja, joten päädyin vertaamaan salkkuani OMXH25:een. Yksi vaihtoehto olisi ollut verrata salkkuani OMX Helsinki Small Cap-indeksiin. Toteutin vertailun suhteessa Seligsonin OMX Helsinki-etf:n joulukuun lopun sisältöön. Käytin vertailussa koko salkkuni sisältöä eli ulkomaiset omistukset ovat sisällytettynä. Lopputuloksena excel-taulukko kertoi, että aktiivisuuteni on 81%. Ei paha. Katsotaanpa tuloksia vielä vähän tarkemmin.

Vertailuindeksilläni ja salkullani on neljä yhteistä omistusta: Amer Sports, Nokia, Nordea sekä Sampo. Seuraavissa kappaleissa ilmoitan painot muodossa "paino salkussa vs paino indeksissä".

Amerin kohdalla paino on 4,08% vs 2,54%. Näen, että Amerilla on jatkossa erittäin hyvä todennäköisyys voittaa markkinan keskituotto, joten olen ylipainoon tyytyväinen. Näkisin jopa, että tämän metriikan perusteella voisi olla asianmukaista nostaa painoa vielä prosentin tai kaksi lisänäkemyksen saamiseksi. Pannaan harkintaan.

Nokian paino on 6,95% vs 10,52%. Tämä on paha juttu. Toisaalta olen vakuuttunut, että Nokia ylituottaa parin, kolmen vuoden tähtäimellä mutta toisaalta hanuri ei ehkä kestä lisäostoja. Nokiaa olen ostanut euromääräisesti eniten salkkuni sisällöstä, mutta se on silti kaukainen kakkonen suurimmalle omistukselleni, Martelalle. Olin henkisesti valmistautunut ostamaan Nokiaa lisää, mikäli hinta kyykkää takaisin neljän euron tietämille. Vieläkö sinne ollaan palaamassa? Olen itse asiassa pyöritellyt mielessäni ajatusta jopa siitä, että jos neljään euroon päästään, ostaisin Nokian minifutuuria siten, että vipu olisi luokkaa 3-4. Jätetään muhimaan.

Nordean paino on 5,13% vs 4,15%. Tähän olen itse asiassa tyytyväinen. Sain Nordeaa kesällä hyvään keskihintaan 7,78€. Pidän todennäköisenä että pitkällä aikavälillä Nordea lyö keskituoton, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että suurempi ylipaino olisi perusteltua.

Sammon paino on 4,9% vs 9,57%. Tästä minulla on ristiriitainen olo. Sampo on salkussani selkeästi plussalla ja strategialleni tärkeä osingontekokyky (osin Nordeankin vuoksi) lienee pitkällä aikavälillä ylivertainen. Toisaalta jos haluaisin nostaa Sammon ylipainoon eli yli tuplata, siihen menisi merkittävä siivu tälle vuodelle budjetoiduista pelimerkeistä. Ehkäpä tälle astialle voi palata, jos kauan povattu Helsingin pörssin korjausliike eli luokkaa 30% lasku toteutuu lähivuosina. Saihan tätäkin hetken aikaa selvästi alle kympillä finanssikriisin jälkeen.

Viimeisenä voisi lyhyesti vielä pohtia, onko indeksissä jotain yritystä josta haluaisin avata position. Ensimmäisenä tulee mieleen Kone. Markkinat ilmeisesti pettyivät hieman Koneen tulokseen, sillä kurssi putosi tulosjulkistuksen jälkeen kymmenyksen. Olen istuttanut päähäni ajatuksen siitä, että saattaisin ryhtyä tämän "aina kalliin" laatuyhtiön omistajaksi 38 euron hinnalla. Katsotaan, josko kahden päivän rytinä muuttuisi lyhyen tähtäimen trendiksi. Muista OMXH25-yhtiöistä en tällä hetkellä innostu - aktiivisuuden laskuun en aio turhan helpolla lähteä.

Onko sinulla edellytykset voittaa indeksi?