tiistai 12. heinäkuuta 2016

Peritty raha epäoikeudenmukaista?

Seuraava artikkeli ei varsinaisesti ole tälle blogille temaattinen, mutta en voi olla ottamatta asiaan kantaa luettuani viimeisimmän kirjoituksen blogista Rahalla vapaaksi. Meinasin kirjoittaa vastineen kommenttina, mutta tajusin, että vastaus vaatii enemmän tilaa. Hetkeä myöhemmin tajusin tilanteen huvittavuuden, sillä hän aloittaa tekstinsä toteamalla että kirjoitti blogiinsa twitterin sijaan, koska koko mielipide ei mahtunut 140 merkkiin.

Pohjimmiltaan meillä lienee samanlainen näkemys perinnöstä: Ansiottomasti saatua etua, jolla on monesti taipumus passivoida. Näen siis itsekin suuren perinnön ongelmallisena. Kuolleen henkilön vaurauden on kuitenkin siirryttävä johonkin ja ongelmani on siinä, etten näe perimiselle mitään oikeudenmukaisempaa vaihtoehtoa.

Lähtökohtani on se, että jokaisen pitäisi saada päättää mitä omaisuudellaan tekee. Koska olen omat rahani ansainnut ja niistä verot kertaalleen maksanut, minun pitäisi voida jakaa niitä eteenpäin ilman ylimääräisiä veroja. Vastustan siis myös lahjaveroa, sillä näen sen vain perintöveron jatkeena. Haluan korostaa, että kenelläkään ei mielestäni pitäisi olla automaattista oikeutta toisen omaisuuteen. Perimisen pitäisi perustua kuolleen henkilön tahtoon. Nykyinen lainsäädäntö takaa jälkeläisille vainajan tahdosta riippumattoman oikeuden osaan perinnöstä ja tämä pitäisi mielestäni poistaa.

Seuraava kysymys on, miksi vainajan tahtoa pitäisi kunnioittaa. Tähänkin on pragmaattinen syy. Otetaanpa tilanne, jossa henkilö voisi jakaa vaurautta haluamallaan tavalla eläessään muttei kuoltuaan. Tällöin syntyisi tilanteita, joissa yllättävä kuolema olisi vainajan lähipiirille katastrofaalinen sillä he menettäisivät taloudellisen tuen, jonka olisivat muuten saaneet.

Sikäli kun omaisuutta ei ole haalittu veroja kiertämällä, siitä on jo vähintään kerran maksettu verot. Perintövero siis johtaa välttämättä moninkertaiseen verotukseen, jota ymmärtääkseni pidetään yleisesti ottaen huonona asiana. Mitä pidempi perimisketju omaisuudelle kertyy, sitä useamman kerran sitä on myös verotettu. Ja sitä epäoikeudenmukaisemmaksi tilanne muuttuu.

Olen melko vakuuttunut, että Sijoitus Oy tulee olemaan nykyrahassa vähintään miljoonan arvoinen, kun perintö tulee ajankohtaiseksi. Sijoitus Oy omistaa Oriolaa. Oriola on maksanut voitoistaan veroa. Sijoitus Oy on maksanut saamistaan osingoista veroa. Toimitusjohtaja on maksanut Sijoitus Oy:n maksamasta osingosta veroa. Toimitusjohtaja voi ostaa mersun tai antaa TJ Juniorille rahaa jolla ostaa mersun. Tämä viimeinen vaihe on se, johon yhteiskunnan ei kuulu enää nokkaansa työntää.

Oma kantani on nyt esitetty. Huomasin kuitenkin em. blogikirjoituksessa muutamia kohtia joihin haluan ottaa kantaa suoraan.

"Perintö ei mitenkään ole seurausta omasta tekemisestä, vaan ison tai pienen perinnön voi saada yhtä hyvin ahkera kuin laiskakin. Perintö siis vääristää oikeudenmukaista tulonjakoa."


Kyse ei ole vastaanottajan oikeudesta saada vaan omistavan oikeudesta käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Mikäli ansiotulo- ja pääomaverotus ovat toimivat, tulonjako on jo kertaalleen oikeudenmukaistettu.

"Useiden sukupolvien aikana kertynyt peritty raha voi taata valtavat tulot jopa ihmiselle, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä tulojensa eteen. Se on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, ja koettu epäoikeudenmukaisuus helposti aiheuttaa paineita yhteiskunnallisten ryhmien välille."

Moni asia on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, eikä perusteeton mielipide itsessään ole peruste millekään. Tämä epäoikeudenmukaisuus ei todistettavasti ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt lapasesta, sillä taloudellinen riippumattomuus on lähes jokaisen suomalaisenkin tavoitettavissa - ei ehkä täysin töitä tekemättä mutta kuitenkin.

"Näin siis sukupolvien aikana voi kertyä kriittinen massa varallisuutta, joka vain jatkaa kasvamistaan, kunhan kulutusta ei vie liian pitkälle tai varallisuutta tuhota hölmöillä sijoituksilla (hajautuksen puutteella). Se on epäoikeudenmukaista ja muutenkin ei-toivottavaa. En haluaisi lapsenlapsistani loiseläimiä, jotka osaavat elää vain muiden tekemällä rahalla ilman omaa panosta"

On olemassa jonkinnäköinen nyrkkisääntö, että kolmas sukupolvi monesti haaskaa vanhat rahat. Näin ei tietenkään aina käy. Oma näkökulmani taloudelliseen riippumattomuuteen noin yleisesti ottaen on se, että se mahdollistaa enemmän vapautta, mikä on hyvä asia. Se mitä yksilö vapaudellaan tekee on hänen oma asiansa.

Kaiken tämän jälkeen haluan vielä kerran muistuttaa että se, että vaurautta voi periä on huono asia. Mutta vielä huonompi asia - ja todellinen ongelma kaiken takana - on mielestäni se, että rahaa voi ylipäätään työllistää. Mikäli on tarpeeksi rahaa jota työllistää, ei itse tarvitse tehdä töitä. Koska osan ihmisistä on kuitenkin pakko ainakin ennen täydellistä robotisaatiota käydä töissä, tämä johtaa välttämättä eriarvoistumiseen. Eriarvoistumista voi toki yrittää suitsia perintöverolla, mutta en kannata sitä.

Näen siis perinnön tuoman eriarvoistumisen toisen ongelman seurauksena. Mikä on ratkaisuniehdotukseni tähän toiseen ongelmaan? Mielestäni asialle ei tarvitse aktiivisesti tehdä mitään. Edellämainittu työn automatisointi saavuttaa arvioni mukaan jossain vaiheessa pisteen, jonka jälkeen kaikille voidaan tarjota sama elintaso vapaaehtoista tai vähäistä työpanosta vastaan. Siihen asti kullakin meistä on yhtäläinen tilaisuus tehdä itsestämme sekä jälkeläisistämme taloudellisesti riippumattomia.

14 kommenttia:

  1. Hei! Kiitos pitkästä kommentistasi. Tässä hieman omia kommenttejani kirjoitukseesi:

    Kun puhun perinnönjaon oikeudenmukaisuudesta, niin tarkastelen tilannetta nimenomaan saajien näkökulmasta. Antajan näkökulmasta toki on "oikeudenmukaisempaa" antaa rahan omistajan itse päättää rahoistaan, mutta toisaalta antaja on tuossa vaiheessa kuollut, niin minua ei ihan hirveästi kuolleiden oikeudet kiinnosta.

    Siitä olen samaa mieltä, että perinnölle on vaikea keksiä mitään oikeudenmukaista kohdetta. En oikein luota valtioonkaan niin paljon, että se osaisi käyttää rahat oikein. Toisaalta valtio kerää joka tapauksessa jotain veroja, joten mieluummin perinnöstä kuin työstä tai kulutuksesta (alv).

    Tuo "on jo kertaalleen verotettu" ei mielestäni toimi. Lähes kaikissa muissakin rahan siirtymisissä maksetaan aina veroa, joten perintö ei ole sen kummemmin kaksinkertaista verotusta kuin sekään, että maksat arvolisäveroa ostaessasi verotetulla palkallasi leipää. Yritys puolestaan maksaa sen alv:n lisäksi tuloveroa ja jakaessaan rahan omistajalle, omistaja maksaa taas veroa pääomatulosta, ja tämän jälkeen taas vuoroon tulee alv. Ja niin se verotuksen kierre jatkuu ja tuota jatkumoa kuvasit omassakin kirjoituksessasi. Minun on hyvin vaikea keksiä rahaa, joka siirtyy omistajalta toiselle ja jota verotettaisiin vain kerran.

    "Tämä epäoikeudenmukaisuus ei todistettavasti ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt lapasesta." Olen samaa mieltä, että Suomessa ei ole lähtenyt, mutta mielestäni Jenkeissä on. Mielestäni ei myöskään pidä odottaa, että homma lähtee lapasesta, ennen kuin asialle tekee jotain. Mitä pidemmälle joku asia etenee, sitä vaikeampi sitä on enää korjata. Jenkeissä rahan valta on monella tavalla mennyt liian pitkälle ja minä sentään olen erittäin rahamyönteinen ihminen.

    Epäoikeudenmukaisuudesta puolestaan haluan sanoa, että kyseessähän on harmittavan paljon mielipidekysymyksestä. Jotain ihmisen kehityshistoriasta seuraavia piirteitä sillä tosin on, mutta ehkä niihin ei kannata mennä tässä vaiheessa. Olennaista on, että monet ihmiset kokevat tietyt asiat epäoikeudenmukaisina ja se vaikuttaa yhteiskuntarauhaan. Tuloerojen on tutkitusti todistettu lisäävän yhteiskunnallisia ongelmia. Osa niistä ongelmista on varmasti seurausta koetusta epäoikeudenmukaisuudesta.

    Itse en näe "rahan työllistämistä" epäoikeudenmukaisena - ainakaan Suomessa. Suomessa on mahdollista kouluttautua, minkä lisäksi kouluttamattomankin on mahdollista saada varsin hyväpalkkaisia töitä halutessaan. "Rahan työllistäminen" on enemmänkin kiinni omasta kulutustasostaan kuin tuloista, joten se on mahdollista pienilläkin tuloilla eli kyse on omasta ansiosta ja omista uhrauksista tulevan menestyksen takia.

    Lopun tulevaisuudenvisiotasi pidän melkoisena dystopiana. Jos kaikilla on sama elintaso ja minkään eteen ei tarvitse tehdä mitään, niin ihmiset tulevat olemaan äärettömän onnettomia. Ihminen kaipaa, että hänen elämänsä edistyy (menee kohti parempaa). Ihminen ei myöskään pysty arvioimaan elämänsä hyvyyttä absoluuttisesti, vaan se tehdään suhteellisesti. Ihminen siis haluaa, että hänen asiansa ovat paremmin kuin vertailukohtansa. Tai vähintäänkin hän haluaa mahdollisuuden siihen. Ihminen haluaa myös merkityksellistä tekemistä. Jos ihmisellä ei ole taitoja minkään yhteiskunnallisesti merkityksellisen asian tekemiseen (kuten useimmilla ei varmaan ole) ja hän ei edes joudu ponnistelemaan itsensä ja perheensä elättämiseksi, niin mitä hän sitten tekee? Alkoholismi ja muut päihdeongelmat nousevat varmaan huippuunsa syrjäytymisen ja masennuksen lisääntymisen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan kantaa vielä muutamaan asiaan, jotka nostit esiin.

      Minusta perinnönjaon tarkastelu saajapuolen näkökulmasta on täysin tarpeetonta. Lähiomaisillani - tai kellään muullakaan - ei pitäisi olla rahankäyttööni eläessänikään mitään päätösvaltaa. Miksi siis kuoltuanikaan ellen niin tahdo?

      Käsittelin tekstissäni kuolleen henkilön tahdon noudattamisen ja mielestäni on selvää, että mikäli kuolleen henkilön tahtoa ei noudateta kuin elävän, syntyy tilanteita jotka ovat päivänselvästi epäoikeudenmukaisia nimenomaan siitä syystä, että kuolemaa ei voi aina ennakoida.

      "Kerran verotettu"-vasta-argumentissasi mainitset muissakin rahan siirtymisissä maksettavat verot. En ole verotuksen asiantuntija, mutta ymmärtääkseni verotus liittyy yleensä transaktioon. Yhteiskunta voi verottaa niistä transaktioista joita se on jollain tavalla mahdollistanut.

      Pidän lahjaveroa ja perintöveroa epäoikeudenmukaisena nimenomaan sen vuoksi, että lahjat ja perintö ovat vastikkeettomia. En ymmärrä miten yhteiskunta voi perustella oikeuttaan välistävetoon millään muulla kuin mielivallalla.

      Sanot, että mielestäsi ei pitäisi odottaa, että homma lähtee lapasesta. Proaktiivisuus on monesti hyvästä, mutta mikäli ei voida luotettavasti osoittaa jonkin asian olevan tapahtumassa tai jo tapahtuneen, sellaiset toimet asiaan puuttumiseksi jotka vaikuttavat negatiivisesti osaan väestöstä eivät lähtökohtaisesti ole reiluja.

      Olen yllättynyt siitä miten koet rahan työllistämisen. Myönnät varmaan itsekin, ettei periminen olisi mikään ongelma ellei rahaa voisi työllistää - silloinhan mikään rahasumma ei riittäisi ikuiseen lököilyyn.

      Samalla teet vastaavan huomion kuin minäkin eli että Suomessa kenellä tahansa on mahdollisuus työllistää rahaa. Ja tämä on koko pointtini. Syy kateuteen ei mielestäni ole rahassa vaan sillä mitä rahalla saa eli vapaudessa. Vapaudessa ostaa mersu tai vene tai maailmanympärimatka. Miksi "epäreilua"-huuteluista pitäisi välittää jos kenellä vain on lähtökohtainen mahdollisuus saavuttaa tämä? Jos kyse on vain siitä, että toinen joutuu tekemään esim. 15 vuotta töitä vaikka toinen on riippumaton jo syntyessään niin silloin kyse on kateudesta.

      Osa tulevaisuudenmaalailustani oli ehkä kaukaa haettua. Kiistaton fakta on kuitenkin se että ellemme aiheuta jonkinnäköistä maailmanloppua lähitulevaisuudessa, 100 vuoden päästä tuskin kenenkään tarvitsee enää tehdä töitä esimerkiksi ruoantuotannossa, liikenteessä sekä terveydenhuollossa.

      Palvelut ja tuotteet ovat kalliita yleensä vain siksi että niiden tuotannossa on ihmisiä mukana. Jos sanot ettei valtaosa ihmisistä ole tyytyväisiä siinä vaiheessa kun lähes kaikki tuotteet ja palvelut ovat käytännössä ilmaisia, väitän että olet väärässä.

      Poista
    2. Verotusta liittyy moneen muuhunkin kuin transaktioihin. Kiinteistövero ja autovero tulee pelkästä omistamisesta. Jos lahjan saamisen verotus ahdistaa, niin noiden täytyy olla ihan hirveitä, kun niissä ei edes omistus siirry. Aikoinaan oli myös varallisuusvero. Tullin voit joutua maksamaan, jos kävelet rajan yli. Jos annat yritykselle lahjan, joutuu yritys maksamaan tuloveroa koko summasta. Yleishyödylliset yhteisöt eivät joudu, mutta se johtuu noiden yhteisöjen luonteesta eikä rahan siirtymisen luonteesta. Arpajaisista maksetaan arpajaisvero, jenkeissä taitaa olla jopa tuloverotettavaa nuo lotot. Perintö ei ole mikään erikoislaatuinen tilanne, jossa kyse olisi tuplaverotuksesta. Se on omanlaisensa tilanne, jossa on päädytty tämänlaiseen ratkaisuun, ja perustelu "kaksinkertaisesta verotuksesta" ei vaan toimi.

      Kuvitellaan yhteiskunta, jossa ihmiset eivät vaan päättäisi perinnöistään. Olisi aina ollut, että kuolleen omaisuus pistettäisiin yhteiseen pottiin. Mitä tällaisessa yhteisössä ajateltaisiin, jos heille menisi selittämään, että kyllä ihmisen kuuluu saada päättää, mitä hänen omaisuudelleen tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen? Ehkäpä olemme vain oppineet tällaisen tavan ja siten pidämme sitä ainoana oikeana ja oikeudenmukaisena tapana?

      "mikäli ei voida luotettavasti osoittaa jonkin asian olevan tapahtumassa tai jo tapahtuneen, sellaiset toimet asiaan puuttumiseksi jotka vaikuttavat negatiivisesti osaan väestöstä eivät lähtökohtaisesti ole reiluja." Kuten olen jo pariin otteeseen oman blogin puolella ja täälläkin viitannut, tuloerojen aiheuttamista on tutkimustietoa. Peritty raha on merkittävä (ansaitsematonta) tuloerojen kasvua lisäävä tekijä. Lisäksi valtaosa poliittisista päätöksistä vaikuttavat negatiivisesti joihinkin ja positiivisesti toisiin.

      "Miksi "epäreilua"-huuteluista pitäisi välittää jos kenellä vain on lähtökohtainen mahdollisuus saavuttaa tämä? Jos kyse on vain siitä, että toinen joutuu tekemään esim. 15 vuotta töitä vaikka toinen on riippumaton jo syntyessään niin silloin kyse on kateudesta." Ensinnäkin peritty raha helposti vähentää muiden mahdollisuuksia. Kyseessä on tuolloin enemmänkin aristokratia kuin meritokratia. Nyt näin ei ole, mutta kuten sanoin, haluan vähän ennakoida ja ennaltaehkäistä asioita. Toiseksi onhan se epäreilua, jos toinen saa saman ilmaiseksi, kun toinen joutuu tekemään sen eteen töitä. Mitä jos meillä olisi järjestelmä, jossa joka vuosi arvottaisiin syntyneiden vauvojen joukosta ne, jotka saavat koko elämänsä ajan ilmaiseksi ruokaa, kun toiset joutuvat maksamaan normaalisti? Ja itse asiassa nämä muut joutuvat maksamaan vielä hieman enemmänkin, koska järjestelmää ylläpidetään veroilla. Kokisitko tuonkin järjestelmän reiluksi? Kysehän olisi täysin samasta asiasta kuin perityssä rahassa. Ihminen täysin sattumanvaraisin perustein saa merkittävän edun, jota muilla ei ole. Suomi tosin on niin lottokansaa, että ehkä sinä ja muut voivat pitääkin sitä oikeudenmukaisena, mutta minä en.

      Lopuksi vielä, kaikki tuotteet ja palvelut eivät koskaan tule olemaan ilmaisia. Vai oletko tulevaisuudenvisioissasi pystynyt ohittamaan raaka-aineiden niukkuudenkin jollakin tavalla? Vaikka kone voisi tehdä asioita väsymättä ja käyttäen ilmaista energiaa, niin koneen valmistus vaatii raaka-aineita. Mitä enemmän raaka-aineita noiden koneiden käyttöön käytetään ja mitä tehokkaammin nuo koneet keräävät niitä raaka-aineita, sitä nopeammin raaka-aineet käyvät vähiin ja niistä tulee pulaa, joka nostaa tuotteiden hintoja. Ja tyypillisesti kukaan ei viitsi tuottaa ilmaisia asioita. Ihmiset keksivät kyllä myös loputtomasti uusia "tarpeita" vanhojen tilalle, vaikka vanhat todellisuudessa muuttuisivatkin ilmaisiksi. Vaikka leipä olisi ilmaista, niin matkat avaruuteen tuskin ovat edes tulevaisuudessa.

      Poista
    3. Okei, eli transaktioiden suhteen olin väärässä. Se ei itsessään ole syy perintöveron poistolle. Toisaalta taas vastustan myös nykyisenkaltaista autoveroa ja noiden muidenkin oikeudenmukaisuutta haluaisin lähtökohtaisesti haastaa mutta tietämyksen puutteessa en voi sitä nyt tehdä.

      Toiseen pointtiisi olen jo ottanut kantaa, mutta vielä kerran: Kuvittele tilanne jossa A tukee B:tä taloudellisesti. Esim. pariskunta, vanhempi ja jälkeläinen - ihan mikä tahansa järjestely. A kuolee äkillisesti jäätyään auton alle ja B jää tyhjän päälle. A:lla ja B:llä oli ollut sopimus, että B:tä tuetaan taloudellisesti tästä ikuisuuteen. Sinun ehdottamassasi järjestelmässä tämä olisi ratkaistavissa sillä, että A lahjoittaa B:lle suuren määrän omaisuutta ennen kuolemaansa. Toisin sanoen olisi niitä jotka kuolisivat rikkaina ja omaisuus kerättäisiin johonkin pottiin ja sitten olisi niitä jotka halusivat, tajusivat ja ehtivät ennen kuolemaansa antaa omaisuutensa lähimmäisilleen. Perintö jakautuisi siis suorastaan kaoottisesti. Syy vainajan tahdon kunnioittamiseen perinnönjaossa on siis se, että muussa tapauksessa syrjit vähintään niitä jotka kuolevat äkillisesti.

      Kolmanteen kappaleeseen vastatakseni: En puhunut tuloeroista sillä tavalla kuin nyt tarkoitat. Kyllä - tuloerot lisäävät pahoinvointia, mutta väitän että perinnön kautta ansaitsemattomasti vaurastuvat niin harvat, että se on vain pisara meressä. Jos et halua eritellä tuloeroja ansiosta ja perinnöstä niin hyvä on, mutta siinä tapauksessa haluaisin nähdä nämä tutkimukset joita siteeraat jotta voin itse arvioida, mistä niissä puhutaan.

      Neljäs kappale. Maalaamasi kuva arvonnoista ei kuvaa tosielämää. Korostan uudestaan, että perinnön tai vaurauden jako on (tai ainakin pitäisi olla) aina antajan valinta. Valtion tehtävä on olla tasa-arvoinen, yksilöllä ei yksityiselämässä tällaista velvoitetta ole. Kyseessä on siis täysin eri asia kuin perityssä rahassa.

      Eivätkä perusteet ole todellakaan sattumanvaraiset. Jos lapseni on kusipää (täysi-ikäisenä), en anna hänelle senttiäkään. En eläessäni enkä kuoltuani. Jos sen sijaan vaikkapa rakastan avopuolisoani tai minulla on todella läheinen ystävä saatan antaa hänelle paljonkin. Eläessäni ja kuoltuani. Tässä ei ole kyse sattumasta - ainakaan sillä tavoin kuin tarkoitat.

      Viimeisen kappaleen asiasta en väännä enempää. Saatat olla oikeassa, mutta koko kysymys on minulle relevantti vain sikäli kun rahaa on mahdollista työllistää.

      Poista
    4. Tuohon esimerkkiisi: Verotuksen täytyisi tietysti kohdistua samalla tavalla lahjoihin kuin perintöihin, jotta veron välttäminen kuvaamallasi tavalla ei olisi mahdollista. Ei se lahjana saatu raha ole sen enempää omalla tekemisellä ansaittua kuin perintökään. Tai jos on, se on ansiotuloon verrattavaa ja voitaisiin verottaa vaikka sellaisena.

      Pitää myös muistaa, minkä oman blogini puolella olen sanonut moneen kertaan: En puhu kaikkien perintöjen viemisestä täysin. Pienet perinnöt saavat puolestani olla verottomia, koska niihin ei merkittäviä oikeudenmukaisuusongelmia liity. Perintövero voisi hyvinkin olla progressiivinen, enkä missään veroluokassa kannattaisi 100 %:n marginaaliveroa. Ja toisaalta olen todennut myös sen, että perintöveron muiden kuin oikeudenmukaisuusvaikutusten takia en välttämättä edes kannattaisi perintöveron nostoa, jos olisin kansanedustajana siitä päättämättä. Kirjoitukseni kuvaa perimistä vain siitä oikeudenmukaisuuden ja tulojen reilun jakautumisen näkökulmasta.

      Sanot, että periminen ei ole ongelma, koska sen kautta ansaitsemattomasti vaurastuvat vain harvat. Minusta juuri se tekee siitä ongelman, että se koskee niin harvoja ja noista harvoista tulee se superrikkaiden joukko, joka on täysin erillään muusta kansasta. Superrikkaiden aristokratia.

      Tuolla näyttäisi olevan likkejä tuloerojen vaikutuksia koskeviin tutkimuksiin (en tosin tähän hätään tutustunut niihin): http://thinkprogress.org/economy/2014/01/28/3201741/income-inequality/

      En ymmärrä, miten se, että juuri sinä satut syntymään juuri sinun vanhemmillesi, olennaisesti eroaa arvonnasta?

      Kusipäiselle lapsellesikin joudut itse asiassa antamaan lakiosan eli puolet omaisuudestasi (jos on ainoa lapsi). Valtio siis tuollakin tavalla määrää perinnönantajan puolesta rahan kohteen. Valinnanvapaus on siis paljon rajoitetumpaa kuin tämä "perittävä saa päättää" -perustelu antaa ymmärtää.

      Poista
    5. Mainitsin alkuperäisen tekstini kolmannessa kappaleessa että vastustan lahjaveroa koska se on nähdäkseni vain lahjaveron jatke. Jo paketin nimi on "Perintö- ja lahjaverolaki".

      Lisäksi sitä on niin naurettavan helppo kiertää että jotkut tekevät sitä vahingossa:

      http://www.taloussanomat.fi/raha/2011/04/22/katso-oletko-tietamattasi-veronkiertaja/20115670/139

      Tai sitten voi vain hyödyntää artikkelissakin mainittua pykälää 19, joka sallii toisen elatuksen.

      En koe erityistä tarvetta enää keskustella siitä mistä toisessa kappaleessa puhut, sillä en tyydy kompromissiratkaisuun. Huomautan kuitenkin, että perintövero on jo nyt progressiivinen. Sanamuodostasi päätellen en ole varma, tiesitkö tämän.

      Kolmas kappale. Esitin pointtini huonosti ja harkitsemattomasti. Myönnät itsekin, että tuloerot ovat tarpeellisia tiettyyn rajan asti. Se mitä minä halusin sanoa on, että Suomessa perinnöt eivät tällä hetkellä aiheuta tuloeroja siinä määrin, että ne väräyttäisivät tätä mittaria huomattavassa määrin. Jos väität että tulevaisuudessa väräyttävät ja sen takia asioihin tulisi puuttua jo nyt niin todistustaakka on sinulla.

      Sivuutan tutkimukset tässä yhteydessä sillä tarvitsen aikaa niiden lukemiseen.

      Kaksi viimeistä kappalettasi. Olen oman alkuperäistekstini kolmannen kappaleen lopussa sanonut yksikäsitteisesti, että jälkeläisten oikeus osaan vainajan omaisuudesta tämän tahdosta riippumatta pitäisi poistaa. Tämä on täysin linjassa "perittävä saa päättää"-teemani kanssa. Kysyt, miten syntyminen tietyille vanhemmille olennaisesti eroaa arvonnasta. Ei mitenkään. Mutta perimisen perusteet eivät ole satunnaiset, jos vainaja saa päättää kenelle omaisuus jaetaan. Kyseessä on korrelaatio pikemminkin kuin kausaatio. Kaikki vanhemmat eivät rakasta lastaan siten että haluaisivat antaa heille perintöä. Jotkut eivät anna juuri siksi koska rakastavat. Vauraaseen perheeseen syntymisen ei lain silmissä pitäisi taata sen enempää kuin köyhäänkään. Jokaiselle annetaan näin yhtäläinen oikeus voidella jotakuta superrikassa dollarinkuvat silmissä. Okei, tämä viimeisin lause oli jo kevyttä sarkasmia.

      Poista
    6. Tiesin, että perintövero on progressiivinen. Jouduin tuomaan sen esiin, koska niin moni on vääristellyt sanomiani niin, että muka ehdottaisin tai ehdottamastani johtaisi kaikkien perintöjen täydellinen verotus. Tai sinun tapauksessasi oikeastaan vääristely tulee siitä, että esittämässäsi mallissa lahjaa täytyy vähintäänkin verottaa merkittävästi löysemmin kuin perintöä ja sellaisessa mallissa ei olisi järkeä, enkä ole sellaista esittänyt.

      Progressiivinen lahja- ja perintöverotus on toimiva estämään ne pahimmat epäreiluudet, jotka ihmiset ovat minulle esittäneet. Se antaa ihan riittävät itsemääräämisoikeudet ja niitä pieniä pesämunia, joita ihmiset kutsuvat omaisuudekseen, ei minunkaan mallissa verotettaisi merkittävästi. Valtaosa ihmisistä perii sellaisia, joten niillä ei ole merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Vasta suurempien omaisuuksien kohdalla olisi tasoitustarvetta. Ja jälleen kerran, en välttämättä sellaistakaan lainsäädäntöä ajaisi muista syistä.

      Ehdotukseni/mallini ei siis ole ollenkaan niin radikaali kuin moni voisi kuvitella. Kyseessä olisi ainoastaan jyrkempi progressio nykyiseen perintöveromalliin ja sitä vastaava tuloveron alennus.

      Todistuksena tuloerojen kasvuun riittää yksi asia: korkoa korolle.

      Kun synnyt tietyille vanhemmille, heille syntyy halu auttaa juuri sinua. Kyseessä on puhdas kausaatio. Korrelaatio ei ole 100 % (tosin on todennäköisesti aika lähellä sitä), mutta kausaatio ei edellytäkään 100 %:sta korrelaatiota. Voisi jopa sanoa, että biologisista seikoista (ja evoluutiokehityksestä) johtuen vanhemmilla ei ole kovinkaan vapaata tahtoa lapsensa suhteen. Vaatii usein äärimmäisiä toimia rikkoa tuo side.

      Jos vanhemmat olisivat oikeasti neutraalimpia lastensa suhteen ja vain pieni osa näkisi lapsensa perintönsä arvoisena, voisin olla kanssasi samaa mieltä siitä, että vanhempien kuuluu saada päättää. Näin ei kuitenkaan ole.

      Poista
    7. Haluan tarkentaa vielä että oma ehdotukseni on se, että niin lahja- kuin perintövero poistettaisiin kokonaan.

      Väität, että progressiivinen perintövero on toimiva estämään pahimmat epäreiluudet joista olet kuullut. Okei. Annan tämän "epäreiluus"kommentin tällä kertaa mennä, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan tarkemmin mallistasi. Ymmärrän, ettet ole kenties miettinyt oman mallisi prosenttirajoja loppuun asti. Otetaanpa pari skenaariota.

      Sanotaan että perin miljoonan. Paljonko tästä summasta minulle pitäisi sinun mielestäsi jäädä verojen jälkeen käteen? Tällainen tilanne on realistinen monellekin. Entäpä jos perisinkin 10 miljoonaa? Haluat hyödyntää aggressiivisempaa progressiota, mutta haluan nähdä millainen konkreettinen verokohtelu olisi mielestäsi reilua. Ymmärrän myös, että vaikka nyt annat jotkin euromäärät, tämä malli ei välttämättä olisi se jonka kirjoittaisit lakiin.

      Ennen kuin vastaat niin heitän esimerkkinä yhden "olkinuken". Sanotaan että miljoonasta jäisi minulle nettona käteen 500 tuhatta. Korkoa korolle-efektin ongelma tässä yhteydessä on se, että seitsemän prosentin tuotolla se muuttuu takaisin miljoonaksi vuosikymmenessä.

      En tiedä kuinka suuri ikäero perijällä ja perittävällä keskimäärin on, mutta mikäli se olisi vaikkapa sukupolven verran eli 25 vuotta niin perintöveron pitäisi olla luokkaa 80% jottei seitsemän prosentin tuoton korkoa korolle-efekti löisi sitä pitkässä juoksussa.

      Tyypillinen kannetun lahja- ja perintöveron määrä on jossain 500-700 miljoonan euron maastossa:

      http://yle.fi/uutiset/perinto-_ja_lahjaveroa_tuli_valtion_kassaan_aiempaa_vahemman/7734846

      Tuloverojen määrä sen sijaan on luokkaa 29 miljardia. Tulon kuin tulon veroprosentti lienee kolmenkymmenen hujakoissa joten jos haluaisit laskea niitä yhdellä yksiköllä niin eikö perittävän lahja- ja perintöveron määrä pitäisi about triplata?

      Arvaukseni on, että kannettu lahja- ja perintövero noudattaa jo valmiiksi 80-20-sääntöä jolloin tilanteesta tulisi vielä naurettavan paljon epäoikeudenmukaisempi. Esimerkki päättyy tähän.

      Haluan vielä kysyä ratkaisuasi paljon uutisoituun ongelmaan perheyritysten perintöverosta. Tasapuolisuuden nimissä jyrkempi progressio varmaankin osuisi näihinkin vaikka omaisuuden likviditeetti ei ole vastaavaa kuin esim. pörssin osakkeilla. Onko mielestäsi oikein, että firma joko pistetään tässä kohtaa lihoiksi tai lainoitetaan viimeistä kattohirttä myöten?

      En osta väitteitäsi. Kyllä, vanhemmillesi syntyy biologisista syistä halu elättää sinua synnyttyäsi. Ei, en usko että evoluutio on varmistanut, että tämä ulottuu perinnönjättämiseen asti. Ikuinen veroton elatusoikeus onkin jo lahjaverossa jo turvattu kuten edellä mainitsin. Itse asiassa en voi uskoa että toit keskusteluun tällaisen näkökannan sillä itsehän aiemmassa viestissäsi väläytit ajatusta siitä, että sataprosenttinenkin perintövero saattaisi olla ajettavissa yhteiskuntaan sisään. Jos viimeksi väittämäsi on totta niin miten on mahdollista että vanhempi voisi olla sujut sen kanssa ettei jälkeläinen saisi mitään mutta samalla vailla vapaata tahtoa olisi pakotettu haluamaan jättämään tälle perintönsä?

      Oman kokemukseni mukaan vanhemmat eivät _erityisesti_ halua jättää jälkeläisilleen merkittäviä perintöjä. Tietoa minulla ei ole suuntaan eikä toiseen. Sen sijaan sikäli kun sinä yrität vakuuttaa minua siitä, että asia on lähes sataprosenttisesti tiettyyn suuntaan (ja mahdollisesti kirjoittaa tämän väittämän pohjalta kaikkia koskettavia lakeja), sinulla on asiassa todistustaakka.

      Poista
    8. No heitellään nyt sitten lonkalta karkea ei sitova ja ei käytännön sovellukseen tarkoitettu malli:
      50 000 € asti veroton. Sen jälkeen 30 % 200 000 asti. Sen jälkeen 50 % 500 000 asti. Sen jälkeen 75 % miljoonaan asti. Sen jälkeen 90 %. Eli miljardin omaisuudesta kouraan jäisi vähän yli 100 miljoonaa kouraan. Rajoittaisi riittävässä määrin massiivisten miljardöörisukujen syntymisen.

      Mutta jälleen kerran: Liitännäisvaikutusten takia ei tarkoitettu sovellettavaksi käytännössä.

      Perintöverojen kolminkertaistaminen tuloveroprosentin alentamiseksi ei kuulosta korvaani ollenkaan huonolta kaupalta.

      Perheyritysten kanssa voitaisiin keksiä monenlaisia ratkaisuja. Voisi olla erityinen likviditeettivähennys, joka koskisi ei-julkisia firmoja. Voisi olla pidennetty maksuaika verolle. Voisi olla, että vero maksettaisiin vasta myytäessä yritys ja mahdollisesti nostetuista osingoista. Yritysomaisuuden kohdalla nykymallissa on korjattavaa riippumatta siirrytäänkö ankarampaan perintöverotukseen vai ei.

      Jos oletat, että halu elättää lapsia ei kestä perinnönjättämiseen asti, niin missä vaiheessa oletat lapsiin kohdistuvan kiintymyksen päättyvän ja miksi? Evoluutio perustuu siihen, että eliö haluaa taata omien geeniensä jatkuvuuden. Omista lapsistaan huolehtiminen tekee tämän, eikä se ominaisuus vanhene ihmisillä, jotka tekevät vain vähän lapsia. Enemmän lisääntyvät eläimet saattavat hylätä pentunsa tietyssä iässä, mutta eivät ihmiset. Itse asiassa geeniperimän suosiminen toimii laajemminkin kuin omiin lapsiin. Mitä lähempänä geeniperimä on, sitä enemmän sitä suositaan. Oma lapsi on tärkeämpi kuin oma kylä. Oma kylä on tärkemäpi kuin toinen kylä Suomessa. Suomi on tärkeämpi kuin muu maa (=nationalismi). Eurooppa on tärkeämpi kuin Aasia. Maapallo on tärkeämpi kuin Mars. Koko homma pyörii omien geenien jatkuvuuden ympärillä.

      Myös yhteisölliset tekijät vaikuttavat evoluution kautta. Ihmiset, jotka eivät sopeudu yhteisön normeihin, saatettiin hylätä heimosta, jolloin he usein kuolivat nopeasti eivätkä ainakaan päässeet lisääntymään, jolloin heidän geeniperimänsä katosi ja sopeutuvat geenit valtasivat alaa heimossa. Näin ollen yhteisöllisen yheensopivuuden vaatimus helposti ajaa puhtaan itsekkäiden (minun lapseni on tärkempi kuin sinun) vaistojen ohi, jos ne ovat riittävän vahvat yhteisössä.

      Näin ollen noiden kahden asian välillä ei ole ihan sellaista ristiriitaa kuin tunnut luulevan.

      Siis tarkoitatko tosiaan, että minun pitäisi todistaa sinulle, että ihmiset yleisesti ottaen haluavat jättää lapsilleen perinnön? Vai ymmärsinkö asian ihan väärin? Mitä minun pitäisi todistaa?

      Poista
    9. Skippaan suoraan viidenteen kappaleeseen.

      En ole sanonut olettavani ettei halu elättää kestä perinnönjättöön asti. Sinä sen sijaan väläytit ajatusta että siihen olisi mahdollista ehdollistaa.

      Sanoin vain etten osta väittämääsi hoitovietin ikuisuudesta. Minulla ei asiasta ole mitään käsitystä jota voisi tiedoksi kutsua, joten en voi perustaa niille päätöksiä. Näin ollen perusteluni tulevat muualta. Silläkin riskillä että olet alan todellinen asiantuntija, aion nyt syyttää sinua asioiden liiallisesta yleistämisestä. Lätkit kyllä yksittäisiä tosiasioita monta peräkkäin, mutta tuossa argumentissa on aivan liian monta loikkaa.

      Itse asiassa tuo jälkeläisten hylkäämättä jättäminenkään ei edes ole faktisesti totta. Ihmiset hylkäävät jälkeläisensä sekä jotta jälkikasvu saisi paremman elämän (adoptio) että jotta ihan vain pääsisi siitä eroon.

      Uskoani väittämiisi nakertaa erityisesti päinvastaiset havaintoni reaalimaailmasta. Sikäli kun tunnen yksityiselämässäni merkittävän varallisuuden omistavia henkilöjä, he nimen omaan _eivät_ ole kiinnostuneita jättämään tätä perintöä jälkeläisilleen. Olet tehnyt saman huomion Gatesin ja Buffettin kohdalla. Ja tämä on koko pointtini: Antaa omistajan päättää.

      Ymmärsit aivan oikein. Haluan että demonstroit nämä prosenttiluvut joita tiputtelit tässä yhteydessä. Syy on siis se, että sikäli kun itse katselen ympärilleni, en näe mitään viitteitä tästä ongelmasta jonka sinä näet.

      Valtava perintö on niin harvojen herkkua, että se ei tuloeroja heilauta millään skaalalla ja ne tyypit osaavat olla myös siinä määrin hissukseen, että mitään yhteiskunnallista ongelmaa en tässä vaiheessa näe.

      Jos "korkoa korolle" todella riittäisi perusteluksi aiemmille väittämillesi, monenkin kapitalistisen valtion ihmisistä valtaosan pitäisi olla jo totaalisesti muutaman suvun saappaan alla vailla mitään toivoa vaurastumisesta. Ja tietääkseni näin ei yksinkertaisesti ole. Ja perintövero ei todellakaan ole se mikä tämän on estänyt.

      Poista
    10. Kai ymmärrät, että yleistäminen ei tarkoita, että kaikki ovat tietynlaisia. Se tarkoittaa ainoastaan, että tietty ihmisryhmä keskimäärin toimii tietyllä tavalla. Vaikka poikkeuksia olisi paljonkin, niin se ei olennaisesti muuta ryhmän käyttäytymistä. Ryhmänä ihmiset eivät luovu lapsistaan välittämisestä, vaikka moni luopuisikin. Vaikka joku antaa lapsensa adoptoitavaksi, se ei tarkoita, että keskimääräinen ihminen niin tekisi.

      Kun kritisoit minua "yleistämisestä", niin henkilökohtaiseen kokemukseen vetoaminen se vasta heikkoa argumentaatiota on. Miksi oletat oman kokemuspiirisi olevan riittävä ihmismassoja koskevien yleistysten tekemiseen? Tai miksi oletat heidän elätys- tai perinnönjättöhaluja koskevien tulkintojen olevan lähelläkään oikeaa? Oletko nimenomaisesti kysynyt asiaa? Ja vaikka olisitkin ja tulkintasi olisi oikea, niin tosiaan miksi nämä muutamat ihmiset olisivat edustava otos yhteiskunnasta tai nimenomaan niistä superrikkaista, joista minä puhun?

      Olen varsin valmis kompromissiyritykseen ja ihmisluonnetta koskevien oletustesi tutkimiseen. Tehdään perinnöstä "opt in" tyylinen nykyisen osittaisen "opt out" -ratkaisun sijasta. "Opt in":ssä ihmisten pitäisi nimenomaisesti valita jättää perintö lapsilleen tai kenelle haluaakaan. Jos valintaa ei tee, se menee valtiolle. Jos siis olet oikeassa, ja ihmisiä ei kiinnosta perinnön jättäminen, valtion perintötulot lisääntyvät huomattavasti. Jos taas ihmiset isolta osin päättävät jakaa perintöä lapsilleen, tulkintasi ihmisten käyttäytymisestä on pielessä.

      En kyllä ala todistamaan mitään prosenttilukuja perinnön jättämisestä. Kyse on ihmismassan käyttäytymisestä eikä prosenteista. Gatesit ja Buffetit eivät tilannetta muuta.

      Tunnut unohtavan, että kapitalistinen valtio ei ole ollut olemassa kuin ehkä 100-200 ja siihen väliin on mahtunut maailmansotia ja isoja lamoja. Historiantuntemukseni ei ole paras mahdollinen, mutta ajattelisin 1900-luvun olevan ihan omaa luokkaansa rikastumisen kanssa. Sitä ennen rikastujat olivat aatelisia eivätkä kapitalisteja. Ja sitten kun miettii, että noita 1900-luvun alkupuolella rikastuneita on myös edelleen elossa (Buffet on 85 v). Kuvaamasi "saappaan alla" olo ei siis olisi edes odotettavissa vielä. Alkumerkkejä voisi tässä vaiheessa olla näkyvissä ja niinhän niitä mielestäni onkin jenkeissä. Suomessa nyt ei olla koskaan osattu vaurastua, niin täällä vähemmässä määrin. Joka tapauksessa ekstrapoloi 200 vuotta eteenpäin ja mieti, mihin ollaan menossa maailman mittaluokassa.

      En myöskään missään nimessä ajattele, että tässä päädyttäisiin "muutaman suvun saappaan alle". Tässä ei ole puhe mistään illuminatista vaan siitä, että ihmiset saavat ansiotta valtavat omaisuudet ja voivat laiskotella ja silti elellä leveästi. Se tekee myös sitä, että omalla työllään rikastuneet luokitellaan ihmisten silmissä samaan luokkaan, kun nuo perityn rahan kakarat. Mielestäni on parempi, jos rikastujista ajatellaan, että "Tuo on omalla työllään saanut sen mitä on saanut".

      Poista
    11. Tarkoitin siis yleistämisellä sitä että liitit muutaman jutun peräkkäin ja siitä jotenkin seuraa tuo väittämäsi perinnöstä hoitovietin perusteella.

      En argumentoinut viittaamassasi kohdassa yhtään mitään perustuen henkilökohtaiseen kokemukseen. En ole ilmaissut olettavani oman lähipiirini olevan riittävä tekemään kyseistä päätelmää. Sinä teit väittämän. Sanoin etten osta sitä. Jos väittämäsi olisi tosi, sen luulisi näkyvän jollain tavalla minunkin maailmassani. Omat kokemukseni ovat päinvastaisia, joten en vaikutu pelkistä puheistasi. En ole kysynyt suoraan onko perintöä jäämässä, mutta minulle on kerrottu asiat siitä huolimatta. Toisen kappaleen viimeinen kysymys ei kaipaa vastausta, sillä en ole väittänytkään että minulla olisi kattava otos. Sinun kannaltasi tämän koko kappaleen ongelma on, oletat perustavani kantani johonkin tietoon. En perusta. Enkä usko että sinäkään perustat sillä veikkaan ettei asiaa ole juuri tutkittu.

      Olen itsekin valmis kompromissiin, koska tarjoamasi idea kuullostaa lähtökohtaisesti hyvältä. Ainoa lisättävä kohta on jo aiemmin esilletuomani ongelma tilanteessa, jossa kuolema on äkillinen ja päätös on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. Jos järjestelmä ei olisi varsinaisesti opt-in eikä opt-out vaan sellainen että henkilön olisi pakko ottaa asiaan eksplisiittisesti kantaa, pitäisin koetta hyvänä.

      Tuo "Suomessa nyt ei olla koskaan osattu vaurastua, niin täällä vähemmässä määrin." vähän niinkuin tuo esiin pointtia jonka tein joskus viime viikolla että ongelma ei ole ainakaan meille todellinen. Ja jos pointtisi on tarjota perintöveroa jenkkilään - noh, se ei minua tässä vaiheessa juuri kiinnosta.

      Minullekin on tärkeää että on mahdollista että rikastujista sanotaan että "Tuo on omalla työllään saanut sen mitä on saanut". Ja se on mahdollista siksi koska Suomessa - ihan niin kuin jenkkilässäkin - käytännössä kaikilla on siihen tilaisuus. Lakien tosin pitäisi perustua tietoon, pikemminkin kuin mielipiteisiin.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen blogi. Pistin tämän blogiseurantalistalleni.

    VastaaPoista