Taloudellinen riippumattomuus - mitä sillä voi tehdä?

Nuorempana haaveilin, että olisin joskus kenties riittävän rikas ostamaan mitä huvittaa milloin huvittaa. Pidin haaveitani järjellisinä - ne eivät sisältäneet yksityiskoneita eikä veneitä. Sittemmin ajatusmallini on siirtynyt siihen suuntaan, että pitkän tähtäimen vauraus perustuu meille ansiotuloista omaisuutemme kerääville yleensä siihen että kulupuoli pysyy kurissa. Nykyään haaveilen materian sijaan pikemminkin siitä vapaudesta jonka taloudellinen riippumattomuus minulle antaisi.

Voisihan taloudellista riippumattomuutta ajatella myös kulutuksen kautta. Ajatellaanpa että passiiviset tulot kattaisivat puolet kustannuksistasi. Sehän tarkoittaisi että kaikki mitä ostat on viidenkymmenen prosentin alennuksessa! Ikuinen konkurssimyynti kaupassa kuin kaupassa! Shopping spree!

Vakavasti puhuen - taloudellinen riippumattomuus sisältää mielenkiintoisia implikaatioita ja henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta epäilen, että suurin osa ihmisistä ei ehkä tule ajatelleeksi sen koko potentiaalia. Pohatta kirjoitti aiheesta vastikään sangen pitkän tekstin ja on muutenkin ollut reippaasti mediassa esillä toitottamassa taloudellisen riippumattomuuden, "eläkkeen", ilosanomaa. Hän on valottanut asiasta joitain puolia - minä ajattelin valottaa erästä.

Otetaanpa esimerkki.

Sanotaan että sinulla on miljoona euroa pääomaa ja saat siitä vuodessa luotettavasti nettotuloja vaikkapa 30k€. Onneksi olkoon, olet taloudellisesti riippumaton. Eräänä päivänä tajuat että työsi on kuraa eikä huvita enää. Otat loparit. No problem, sinulla on varaa olla eläkkeellä. Viikon, kuukauden tai vuoden päästä tekee mieli taas tehdä jotain joten selailet työpaikkailmoituksia. Näet ilmoituksen työtehtävästä josta olet aina unelmoinut. Haet työtehtävään koska miksipä et. Pääset kuin ihmeen kaupalla työhaastatteluun.

Tässä kohtaa alkaa mielenkiintoinen osuus. Väittäisin että taloudellisesti riippumattomalla on tässä vaiheessa murskaavan hyvä neuvotteluasema. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että voisit sanoa haastattelijalle suoraan, että olet taloudellisesti riippumaton? Mitäpä jos sanoisit että työstä saatava palkka ei voisi sinua vähempää kiinnostaa vaan hait tehtävään siitä syystä että se on jotain mitä haluat tehdä tekemisen ilostakin? Voisit käytännössä ohittaa itseäsi pätevämpiä sillä että pystyt vedenpitävästi todistamaan että olet maksimaalisen motivoitunut kyseiseen tehtävään. Pystyisit myös kilpailemaan palkalla. Palkkakilpailu on asia jota tietääkseni yleensä katsotaan pahalla - globalisaatio ja niin edespäin. Onko liioiteltua sanoa että se on itse asiassa yksittäisen hakijan käyttämänä melko ennenkuulumatonta?

Tilanne itse asiassa kääntyisi täysin nurin niskoin ja yrityksille tulisi kannuste kilpailla sinusta. Koska työnantaja on vastaisuudessa takuulla riippuvaisempi sinusta kuin sinä työnantajasta, sinulla olisi paljon merkittävämmät mahdollisuudet keskittyä työhaastattelussa ottamaan selvää asioista kuten työympäristön viihtyvyydestä ja työilmapiiristä. Riittävän pienessä yrityksessä tai osastossa yksittäisen työntekijän pienempi palkka saattaisi jopa näkyä viivan alla ja kenties virkistysrahastoon, tms. valuisi enemmän varoja.

Taloudellisesti riippumaton pystyy siis valjastamaan käyttöönsä aivan naurettavan hyviä kilpailuetuja.

Jos joskus käy niin hyvin että saavutan taloudellisen riippumattomuuden ja niin huonosti etten enää viihdy työssäni, aion testata tätä. Jaan tarinan kanssanne - palatkaa 10 vuoden päästä katsomaan miten kävi. Siihen asti nautin ikuisesta vähintään kahdenkymmenen prosentin alennuksestani.