keskiviikko 10. elokuuta 2016

Taloudellinen riippumattomuus - mitä sillä voi tehdä?

Nuorempana haaveilin, että olisin joskus kenties riittävän rikas ostamaan mitä huvittaa milloin huvittaa. Pidin haaveitani järjellisinä - ne eivät sisältäneet yksityiskoneita eikä veneitä. Sittemmin ajatusmallini on siirtynyt siihen suuntaan, että pitkän tähtäimen vauraus perustuu meille ansiotuloista omaisuutemme kerääville yleensä siihen että kulupuoli pysyy kurissa. Nykyään haaveilen materian sijaan pikemminkin siitä vapaudesta jonka taloudellinen riippumattomuus minulle antaisi.

Voisihan taloudellista riippumattomuutta ajatella myös kulutuksen kautta. Ajatellaanpa että passiiviset tulot kattaisivat puolet kustannuksistasi. Sehän tarkoittaisi että kaikki mitä ostat on viidenkymmenen prosentin alennuksessa! Ikuinen konkurssimyynti kaupassa kuin kaupassa! Shopping spree!

Vakavasti puhuen - taloudellinen riippumattomuus sisältää mielenkiintoisia implikaatioita ja henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta epäilen, että suurin osa ihmisistä ei ehkä tule ajatelleeksi sen koko potentiaalia. Pohatta kirjoitti aiheesta vastikään sangen pitkän tekstin ja on muutenkin ollut reippaasti mediassa esillä toitottamassa taloudellisen riippumattomuuden, "eläkkeen", ilosanomaa. Hän on valottanut asiasta joitain puolia - minä ajattelin valottaa erästä.

Otetaanpa esimerkki.

Sanotaan että sinulla on miljoona euroa pääomaa ja saat siitä vuodessa luotettavasti nettotuloja vaikkapa 30k€. Onneksi olkoon, olet taloudellisesti riippumaton. Eräänä päivänä tajuat että työsi on kuraa eikä huvita enää. Otat loparit. No problem, sinulla on varaa olla eläkkeellä. Viikon, kuukauden tai vuoden päästä tekee mieli taas tehdä jotain joten selailet työpaikkailmoituksia. Näet ilmoituksen työtehtävästä josta olet aina unelmoinut. Haet työtehtävään koska miksipä et. Pääset kuin ihmeen kaupalla työhaastatteluun.

Tässä kohtaa alkaa mielenkiintoinen osuus. Väittäisin että taloudellisesti riippumattomalla on tässä vaiheessa murskaavan hyvä neuvotteluasema. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että voisit sanoa haastattelijalle suoraan, että olet taloudellisesti riippumaton? Mitäpä jos sanoisit että työstä saatava palkka ei voisi sinua vähempää kiinnostaa vaan hait tehtävään siitä syystä että se on jotain mitä haluat tehdä tekemisen ilostakin? Voisit käytännössä ohittaa itseäsi pätevämpiä sillä että pystyt vedenpitävästi todistamaan että olet maksimaalisen motivoitunut kyseiseen tehtävään. Pystyisit myös kilpailemaan palkalla. Palkkakilpailu on asia jota tietääkseni yleensä katsotaan pahalla - globalisaatio ja niin edespäin. Onko liioiteltua sanoa että se on itse asiassa yksittäisen hakijan käyttämänä melko ennenkuulumatonta?

Tilanne itse asiassa kääntyisi täysin nurin niskoin ja yrityksille tulisi kannuste kilpailla sinusta. Koska työnantaja on vastaisuudessa takuulla riippuvaisempi sinusta kuin sinä työnantajasta, sinulla olisi paljon merkittävämmät mahdollisuudet keskittyä työhaastattelussa ottamaan selvää asioista kuten työympäristön viihtyvyydestä ja työilmapiiristä. Riittävän pienessä yrityksessä tai osastossa yksittäisen työntekijän pienempi palkka saattaisi jopa näkyä viivan alla ja kenties virkistysrahastoon, tms. valuisi enemmän varoja.

Taloudellisesti riippumaton pystyy siis valjastamaan käyttöönsä aivan naurettavan hyviä kilpailuetuja.

Jos joskus käy niin hyvin että saavutan taloudellisen riippumattomuuden ja niin huonosti etten enää viihdy työssäni, aion testata tätä. Jaan tarinan kanssanne - palatkaa 10 vuoden päästä katsomaan miten kävi. Siihen asti nautin ikuisesta vähintään kahdenkymmenen prosentin alennuksestani.

8 kommenttia:

  1. Työnantajan näkökulmasta se palkka on kuitenkin tärkeä motivaattori, syy miksi ihmiset pysyvät kyseisessä firmassa töissä. Taloudellisesti riippumaton voi koska tahansa sanoa "luulin, että tää homma olisi kivaa mutta ei se olekaan, mä lähden nyt Pattayalle vuodeksi, moro". Siksi ei kannata kertoa potentiaaliselle työnantajalle olevansa taloudellisesti riippumaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rince88 ja kiitos kommentista.

      Näin tosiaan on - riippumaton voi ottaa ja lähteä jos ei kiinnosta. Väitän, että sekin on firman etu että tekijä voi lähteä lätkimään jos siltä tuntuu.

      Tutkimusten valossa olet väärässä, palkka korreloi nimittäin surkean huonosti työmotivaation kanssa:
      https://hbr.org/2013/04/does-money-really-affect-motiv

      Firman taloudellisen tilanteen kanssa henkilöstökulut sen sijaan tietenkin korreloivat äärimmäisen voimakkaasti.

      Taloudellisen aseman turvaaminen kuuluu ihmisen perusvietteihin. Surkeasta työntekijästä joka ei viihdy työssään on tässä valtiossa äärimmäisen vaikea päästä eroon. Mikäli henkilö ei saa (tai vain hae) muualta töitä, hän on firman riesana seuraaviin YT-neuvotteluihin asti eli kenties ikuisesti.

      Otetaanpa vastaesimerkki. Menet töihin joka vaikuttaa kiinnostavalta mutta ei olekaan sitä. Itse asiassa se on hirveää kuraa. Et saa muualta töitä (esimerkiksi koska lama). Sinua ei kiinnosta tehdä töitä mutta on pakko. Joku muu tekisi saman työn paremmin. Mainitse yksikin taho (lompakkosi lisäksi), joka on tähän tilanteeseen tyytyväinen.

      Poista
    2. No joo, ikävä työ on ikävää työtä vaikka siitä saisi hyvää palkaa.

      Jokin työ voi olla "normaali-ihmisen" mielestä ihan ok, ja tekee sitä suht tyytyväisenä monta vuotta. Mutta taloudellisesti riippumattomalle "ihan ok" työ ei välttämättä riitä. Se "unelmahommakin" voi sitten käytännössä olla vaan "ihan ok" työtä...

      Jos eteeni tulisi kaksi työnhakijaa, molemmat sanoisivat juuri tämän työn olevan se "työtehtävä josta olen aina unelmoinut", toinen olisi kuitenkin taloudellisesti riippumaton ja toinen ei, niin todennäköisesti palkkaisin sen ei-riippumattoman. Se riippumaton on kuitenkin todennäköisempi joko lopettamaan kokonaan tai siirtymään tekemään samaa työtä jossain toisessa firmassa. Vaikka raha ei häntä motivoi siirtymään, niin muut tekijät (arvostus firman sisällä, ilmapiiri, työtoverit, firman maine) sitäkin enemmän.

      Poista
    3. Tuossa tilanteessa rekrytoijana olisit siis sitä mieltä että sinun yrityksesi ei pystyisi kilpailemaan toisten yritysten kanssa minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeissä asioissa kuten työilmapiiri ja työtoverit.

      Hyvä niin - en haluaisikaan olla töissä yrityksessä joka ei omasta mielestään ole näissä asioissa vahvoilla. Se on nimenomaan se vapaus jota taloudellisesti riippumattomalla on etunaan käyttää.

      Poista
  2. Itse kyllä uskon että työantaja haluaa aina palkata pätevimmän työntekijän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri mieltä:

      https://rekrytointi.duunitori.fi/kansallinen-rekrytointitutkimus-sopivuus-tarkein-kriteeri/

      Motivaatio on ainakin tämän tutkimuksen perusteella selvästi tärkein kriteeri.

      Poista
  3. Riippuu aika paljon henkilökemioista. Epävarmaa esimiestä voi hirvittää itseään varakkaampi alainen, joka ei mielistele tai varo sanomisiaan. Mutta sellaisen tyypin tiimiin ei kannatakaan mennä :)

    Minuakin kiinnostaisi ottaa pientä sapattivapaata (esim vuosi) jossain välissä, mutta hirvittää miten nopeasti sitä tippuu kärryiltä. Ainakin omalla alallani (IT) tekniikat kehittyy sitä vauhtia, että vuoden pari maailmaa kiertänyttä ei välttämättä enää huolita haastatteluihin. Eri asia tietty sitten jos on oma-aloitteisesti ylläpitänyt osaamistaan ja pystyy sen näyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin riippuu. Itselläni oli taannoin tilanne, jossa olin kohtuu tyytyväinen senhetkiseen työpaikkaan, mutta headhunterit soittelivat toisinaan. Kävin välillä haastatteluissa enkä pidätellyt mitään vaan olin tasan tarkkaan oma itsevarma minäni - itse asiassa vielä mainosmiesmoodissa joka saattaisi olla joidenkin mielestä överikin. Kaikki eivät innostuneet mutta sen kanssa joka innostui tulen myös hyvin toimeen.

      Taloudellista riippumattomuutta voi siis simuloida sillä että menee työhaastatteluihin vaikka olisi tyytyväinen nykyiseen työhönsä. Sellaisissa tilanteissa mieleen pälkähtää kysyä potentiaaliselta työnantajalta vähän kaikenlaista eikä vain yrittää saada paikkaa.

      Poista